Jouluja

Kortit tehty Musti & Mirrin korttigeneraattorilla.
Innostuin ehkä liikaa.

Nine Dog Christmas

NIMI: Nine Dog Christmas: The Movie
VUOSI: 2003
KÄSIKIRJOITUS: Roy Wilson, Carter Crocker
OHJAAJA: Kamoon Song

Halusin kirjoittaa joulukuussa jotain jouluun liittyvää, siispä tartuin tähän tekeleeseen. Aloitin leffan katsomisen yli viikko sitten, mutta se oli niin pitkäveteinen etten pystynyt katsomaan sitä kuin ehkä vartin kerrallaan, pitäen välissä "lepopäiviä". En ole mikään jouluhullu, vaikka pidänkin joulun rauhallisesta tunnelmasta (siis OIKEASTI rauhallisesta, ilman mitään lahjanostohysteriaa ja pakkomiellettä koristella joka hemmetin nurkka rumilla tonttukoristeilla) ja ilmaisen tavaran saamisesta. Siispä en jaksa innostua jouluspesiaaleista, etenkin kun niihin harvemmin laitetaan suurta vaivaa ja juonellisesti ne tuppaavat olemaan aivan liian imeliä minulle. Tämä elokuva ei ollut mikään poikkeus. Hyvin turvallista höttöä, joka todennäköisesti pystyy viihdyttämään perheen pienimpiä, mutta ei heidän vanhempiaan. Joku lyhyen nettiarvostelun kirjoittanut vanhempi sanoikin osuvasti elokuvan olevan kestävyystesti. Jos siis haluaa jouluna katsella pikkuisten kanssa jotain ajankohtaan sopivaa suosittelen pysymään Samu Sirkan ja Lumiukon parissa.

Joulun kohtalo on uhattuna kun Joulupukin kaikki porot sairastuvat. Siispä kaksi tonttua lähetetään sivistyksen pariin etsimään uusia lentäviä juhtia. Poroja ei löydy, niiden sijaan Pohjoisnavalle viedään sekalainen joukkio kulkukoiria ilkeän koirakaappaajan johtamasta katusirkuksesta. Koirat on oikeasti lainattu miehen poissa ollessa ja tämän huomattuaan ilkeä ukko lähtee itsekin Pohjoisnavalle hakemaan koiriaan takaisin. En tiedä missä kaupungissa nämä koirat asuvat, mutta ilmeisesti sieltä pystyy helposti ajamaan autolla Pohjoisnavalle saman päivän aikana. Jouluun on aikaa vain muutamia päiviä joiden sisällä koirien on opittava lentämään.

Koirat Joulupukin apulaisina ei ole paskempi idea, jos nyt jotain jouluaiheista tarinaa on pakko suoltaa ulos. Valitettavasti petyin suuresti kuinka koiria näytetään reen edessä vain pienen murto-osan verran elokuvan loppupuolella ja suurin osa elokuvasta kuluu koirien ja tonttujen keskinäiseen höpöttelyyn, koirien kaappaamiseen ja niiden takaisin saamiseen, sekä *nielaisu* lauluihin. Yksi näistä lauluista jäi raivostuttavasti soimaan päähäni (ja siellä se soi vieläkin), typerien sanoituksiensa ja epävireisen melodiansa kera. Muut laulut ovat onneksi sentään unohdettavan laimeita ja eivät jääneet kummittelemaan korvien väliin.

Koiria on peräti yhdeksän, joten vähän alle tunnin kestävän animaation aikana heihin ei pystytä tutustumaan kuin hyvin pintapuolisesti. Kaikille hahmoille on annettu yksi tai kaksi stereotyyppistä luonteen piirrettä. Ainoastaan yksi hahmo selkeästi kehittyy elokuvan aikana (pahiksen lähes orjana kohdeltu koira, joka lopulta asettuu hyvisten puolelle), tämänkin juonenkäänteen tosin arvaa heti. Puun takaa tulee myös pieni romanssin tynkänen kahden juuri toisensa tavanneen koiran välille, mikä tietenkin ansaitsee lällyn laulun ja romanssia ei sen jälkeen enää erityisemmin mainita. Hahmot ovat kaikki unohdettavia myös ulkonäöllisesti. Muutama koira vaikuttaisi olevan jopa suoraan kopioitu Disneyn tuotannosta, joukosta löytyy skottilaisella aksentilla puhuva skotlanninterrieri, joka muistuttaa Kaunotar & Kulkurin Jockia, samaten joukkion chihuahua sekä näyttää että käyttäytyy kuin Oliver & kumppaneiden Tito.

Animointi on ihan hyvää, mutta en voi sitä ylistääkään. Hahmojen liikkeet ovat sulavia ja en huomannut, että elokuvassa olisi useamman kerran kierrätetty kohtauksia. Pehmeästi väritetyt taustat olivat välillä hyvinkin nättejä. Kaiken kaikkiaan hyvin tasapaksu ja lapsellinen teos, joka tuskin jaksaa ylläpitää yli 10-13 vuotiaiden mielenkiintoa.

Muita jouluisia koira-animaatioita ovat ainakin Alpha & Omega 2 ja Kaikenkarvaisten koirien joulu. Nämäkin ovat melkoista sontaa.

TÄHDET: **

Kaikenkarvaisten koirien joulu

NIMI: Kaikenkarvaisten koirien joulu (An All Dogs Christmas Carol)
VUOSI: 1998
OHJAAJA: Paul Sabella

Voi ei. Voi ei ei ei. Ei. En ollut koskaan ennen nähnyt tätä elokuvaa, vaikka olin pitänyt ensimmäisestä ja toisestakin Kaikenkarvaisesta Charliesta. Kolmas osa on täysipitkä jouluspesiaali, josta olen lukenut netissä paljon fanien itkuvalitusta. Näkemäni kuvankaappaukset elokuvasta eivät ole olleet lupaavia myöskään laadultaan, joten motivaationi nähdä tekele oli nollassa. Ja syystä. Jouluspesiaali on oikeasti masentavan huono ja selkeästi tehty rakkaudetta pelkkä rahan kiilto silmissä.

Edellinen osa päättyi kun Charlie jäi Sasha -koiran kanssa maan päälle kuolevaisena ja Itchy lähti takaisin taivaaseen, ilkeä Carface taas päätyi helvettiin. Tämä on jouluspesiaalissa täysin sivuutettu ja kaikki hahmot ovat taas maan päällä kuolevaisina ilman mitään selitystä. Ohut tarina on vain halpa muunnos Charles Dickensin Joulukertomuksesta. Charlie, Itchy ja Sasha ovat valmistelemassa joulujuhlaa koiranpennuille kun Carface varastaa kaikki lahjat ja jopa ramman Timmy -pennun hyväntekeväisyysrahat, jotka olivat kerätty jalkaleikkausta varten. Charlie lupaa pennuille saavansa lahjat takaisin, mutta Carface työskenteleekin ilkeälle Belladonnalle, joka on aikaisempien elokuvien hyvän Annabellan paha serkku. Belladonna aikoo pilata joulun suunnittelemallaan aivopesulaitteella, joka pakottaisi kaikki koirat tuomaan perheidensä lahjat hänelle.

Ainoa tuttu ääninäyttelijä on Sashan ääni Sheena Easton, mutta hänen roolinsa on elokuvassa minimaalinen. Charlien ja Itchyn uudet äänet eivät sovi hahmoilleen ollenkaan ja itse dialogi on myös ontuvaa, eikä herätä mielenkiintoa. Uusi hahmo Belladonna on melko viihdyttävä, mutta ei pääse loistamaan kunnolla koska hänen juonensa on niin hölmö. Tuntuu kuin kaikista hahmoista olisi hiottu heidän alkuperäinen särmikkyys pois, itse juonikin pyörii läpimädän Carfacen tapojen parantamisen ympärillä. Ennen hauska ja charmikas Charlie vain tylsistyttää mukahauskoilla sanailuillaan. Itse tunnelma koko elokuvassa on aivan liian imelä, etenkin ottaen huomioon millaisia aiemmat osat ovat olleet.

Mukana on neljä laulua, koska eihän joulua ole ilman korvien rääkkäystä. Mikään näistä ei ole erityisen hyvä tai muistettavan arvoinen, yksi sentään on siedettävä. Kamalin laulu, When I Hear a Christmas Carol, lauletaan peräti kaksi kertaa ja esiintyy heti alussa, tiputtaen odotukset heti pohjamutiin soraäänisyydellään ja sokerisuudellaan.

Animoinnin taso on tipahtanut täysin. Ilmeet näyttävät väkinäisiltä ja liikehdintä on kömpelöä. Ääriviivat ovat monesti pikselisiä. Monessa kohtauksessa on laiskoteltu erittäin yksinkertaisilla tai olemattomilla taustoilla ja erilaiset efektit muistuttavat lähinnä amatöörien lyhkäreistä joita näkee Youtubessa. Elokuva ehkä viihdyttää nuorimpia skidejä, mutta sarjan faneille se on suorastaan pyhäinhäväistys, enkä voi suositella sen katsomista jos rakastaa edellisiä elokuvia. Charliesta on tehty myös telkkarisarja, jonka taso näyttää olevan vielä tätäkin matalampi. Saa nähdä viitsinkö kiduttaa itseäni sillä.

TÄHDET: *1/2

Alpha & Omega 2 - A Howl-iday Adventure

NIMI: Alpha & Omega 2 - A Howl-iday Adventure
VUOSI: 2013
OHJAAJA: Richard Rich

Vannoin etten arvostelisi tätä jatko-osaa... mutta tein sen silti. Kyseessä on siis paljon parjatun Alfa ja Omegan suoraan DVD:lle tehty jatko-osa. Ellei tämä jo saa vatsaasi vääntelehtimään, kyseessä on JOULUTEEMAINEN jatko-osa.

Edellisessä elokuvassa rakastuneet omegasusi Humphrey ja alfasusi Kate ovat saaneet kolme rasittavaa pikku pentua; nimiltään Runt, Claudette ja Stinky. Joulu (tai mikälie onkaan susien vastine sille) on tuloillaan ja pariskunta valmistelee pesäänsä sukulaisten vierailua varten. Mutta perheidylli loppuu kun pahislauma kaappaa Runtin. Susiperheen on nyt vedettävä yhtä köyttä pelastaakseen surkean omegapennun pelkkiä alfoja huolivalta fasistilaumalta, samalla levittäen joulun henkeä... tai jotain.

Alfa & Omega 2 on erittäin heikko esitys oikeastaan kaikilla osa-alueilla. Sen animointi on jopa huonompaa kuin ensimmäisessä osassa, eikä sekään ollut animoinnin mestariteos. Tärkeimmät uudet hahmot tässä osassa ovat tietenkin pääparin pennut, mutta heidän designit ovat aivan kammottavia. Pentuja ei edes ole tunnistaa sudenpennuiksi. Heidän liikehdintänsä on järkyttävän kömpelöä, heidän puheensa ja luonteensa rasittavia ja unohdettavia, sekä kahta heistä on vaikea erottaa toisistaan. Taustamusiikki on mitäänsanomatonta, mutta onneksi mukaan ei ole ängetty lauluosuuksia. Eläinten ääniefektit välillä kuulostavat tilanteeseen sopimattomilta ja kuin jostain ilmaisääniefektisivuilta napatuilta. Vitsit ovat lapsellisia, eivätkä naurata.

Juoni elokuvassa on yhtä sekamelskaa. Aluksi näytetään kuinka Runt on tullut omegaisäänsä ja on pentueen surkein, mutta hallitsee kuitenkin ainutlaatuisen kyvyn kiivetä puissa. Luulin että elokuvassa keskityttäisiin siis tämän pennun identiteetin löytämiseen ja hyväksymiseen. Seuraavaksi kuitenkin näytetään pitkä kohtaus, jossa Kate ja Humphrey muokkaavat luolaansa sopivaksi vanhempien vierailua varten. Sudet höpöttävät kauan aikaa joulusta ja katsoja päättelee elokuvan keskittyvän siis jouluun, kuten elokuvan nimikin vihjaa. Mutta ei, seuraavaksi Runt kaapataankin ja joulut saavat jäädä täysin taka-alalle. Pahislaumassa johtajan karski tytär Princess alkaa heltyä Runtille, mutta tätäkään tarinaelementtiä ei käytetä tarpeeksi hyväksi ja lopulta hahmo vain katoaa. Runtin sisarusten piti lähteä kaksin pelastamaan Runt, mutta juonellisesti tämäkin on täysin turha veto koska heidän vanhempansa lähtevät heidän perään lähes heti ja saavuttavat heidät ennen kuin mitään merkittävää ehtii tapahtua. Sudet törmäävät eksyneeseen karhunpentuun, höpöttävät hanhien kanssa, sähläävät ja vielä vähän sähläävät.

Surkean käsikirjoituksen tekijät eivät ole ilmeisesti jaksaneet edes katsoa ensimmäistä elokuvaa kunnolla ennen uuden tarinan rustaamista. Hahmojen luonteissa tuntuu olevan outoa vaihtelevuutta verrattuna entiseen ja pahin on kohtaus, jossa Humphrey ei osaa ulvoa komeasti mutta Garth osaakin. Ensimmäisessä elokuvassa Humphrey ulvoi ihan normaalisti ja Garth taas ei osannut sitä taitoa!

Elokuvan lopetus on omituinen, eikä ollenkaan tyydyttävä kaiken sähläyksen jälkeen. Omalta reviiriltään kaukana kulkeva susiperhe kutsutaan sisään ihmisten taloon lämmittelemään ja syömään ruokaa joulupuun alle. Elokuva antaa olettaa että katsoja näkisi perheen palaamassa kotiinsa viettämään joulua, mutta sen sijaan pitäisi tyytyä tähän? Että joku random ihminen vain jättää oven auki susille ja nämä villieläimet menevät olohuoneen lattialle nukkumaan onnellisina? Siis mitäh? Elokuva ei ole kuin 40 minuutin pituinen, joten tuntuu kuin elokuvan olisi alun perin pitänyt jatkua tästä vielä mutta tekijöiltä loppui budjetti tai into. Muutenkin koko elokuvassa tämä jouluteema on jäänyt täysin taka-alalle, eikä siitä mainita kuin heti alussa kun sudet liian ihmismäisesti sisustavat pesäänsä, sekä uudestaan ihan lopussa kun villisudet herättävät sisäiset sylikoiran sielunsa henkiin. Luntakaan ei elokuvassa nähdä kuin ihan loppukohtauksissa, mikä on pettymys.

Mikäli jotain hyvää elokuvasta on keksittävä, niin nautin yllättävän paljon alkupuolen kohtauksesta jossa Katen ja Humphreyn vanhemmat saapuivat vierailulle. Mukana oli myös Garth ja Lily, joista yhä pidän parina erittäin paljon. Oli mukavaa seurata tutun susiklaanin jälleennäkemistä ja perheiloa. Olen yhä sitä mieltä että paljon mielenkiintoisempaa materiaalia olisi saatu aikaan jos Garth ja Lily olisivat olleet päähenkilöitä, mutta sentään heitä näytettiin elokuvassa melko ahkerasti. En edelleenkään käsitä mitä Kate ja Humphrey oikeastaan näkevät toisissaan, sillä hahmojen välillä ei ole mitään kemiaa.

En voi suositella.

TÄHDET: *