Alpha & Omega 2 - A Howl-iday Adventure

NIMI: Alpha & Omega 2 - A Howl-iday Adventure
VUOSI: 2013
OHJAAJA: Richard Rich

Vannoin etten arvostelisi tätä jatko-osaa... mutta tein sen silti. Kyseessä on siis paljon parjatun Alfa ja Omegan suoraan DVD:lle tehty jatko-osa. Ellei tämä jo saa vatsaasi vääntelehtimään, kyseessä on JOULUTEEMAINEN jatko-osa.

Edellisessä elokuvassa rakastuneet omegasusi Humphrey ja alfasusi Kate ovat saaneet kolme rasittavaa pikku pentua; nimiltään Runt, Claudette ja Stinky. Joulu (tai mikälie onkaan susien vastine sille) on tuloillaan ja pariskunta valmistelee pesäänsä sukulaisten vierailua varten. Mutta perheidylli loppuu kun pahislauma kaappaa Runtin. Susiperheen on nyt vedettävä yhtä köyttä pelastaakseen surkean omegapennun pelkkiä alfoja huolivalta fasistilaumalta, samalla levittäen joulun henkeä... tai jotain.

Alfa & Omega 2 on erittäin heikko esitys oikeastaan kaikilla osa-alueilla. Sen animointi on jopa huonompaa kuin ensimmäisessä osassa, eikä sekään ollut animoinnin mestariteos. Tärkeimmät uudet hahmot tässä osassa ovat tietenkin pääparin pennut, mutta heidän designit ovat aivan kammottavia. Pentuja ei edes ole tunnistaa sudenpennuiksi. Heidän liikehdintänsä on järkyttävän kömpelöä, heidän puheensa ja luonteensa rasittavia ja unohdettavia, sekä kahta heistä on vaikea erottaa toisistaan. Taustamusiikki on mitäänsanomatonta, mutta onneksi mukaan ei ole ängetty lauluosuuksia. Eläinten ääniefektit välillä kuulostavat tilanteeseen sopimattomilta ja kuin jostain ilmaisääniefektisivuilta napatuilta. Vitsit ovat lapsellisia, eivätkä naurata.

Juoni elokuvassa on yhtä sekamelskaa. Aluksi näytetään kuinka Runt on tullut omegaisäänsä ja on pentueen surkein, mutta hallitsee kuitenkin ainutlaatuisen kyvyn kiivetä puissa. Luulin että elokuvassa keskityttäisiin siis tämän pennun identiteetin löytämiseen ja hyväksymiseen. Seuraavaksi kuitenkin näytetään pitkä kohtaus, jossa Kate ja Humphrey muokkaavat luolaansa sopivaksi vanhempien vierailua varten. Sudet höpöttävät kauan aikaa joulusta ja katsoja päättelee elokuvan keskittyvän siis jouluun, kuten elokuvan nimikin vihjaa. Mutta ei, seuraavaksi Runt kaapataankin ja joulut saavat jäädä täysin taka-alalle. Pahislaumassa johtajan karski tytär Princess alkaa heltyä Runtille, mutta tätäkään tarinaelementtiä ei käytetä tarpeeksi hyväksi ja lopulta hahmo vain katoaa. Runtin sisarusten piti lähteä kaksin pelastamaan Runt, mutta juonellisesti tämäkin on täysin turha veto koska heidän vanhempansa lähtevät heidän perään lähes heti ja saavuttavat heidät ennen kuin mitään merkittävää ehtii tapahtua. Sudet törmäävät eksyneeseen karhunpentuun, höpöttävät hanhien kanssa, sähläävät ja vielä vähän sähläävät.

Surkean käsikirjoituksen tekijät eivät ole ilmeisesti jaksaneet edes katsoa ensimmäistä elokuvaa kunnolla ennen uuden tarinan rustaamista. Hahmojen luonteissa tuntuu olevan outoa vaihtelevuutta verrattuna entiseen ja pahin on kohtaus, jossa Humphrey ei osaa ulvoa komeasti mutta Garth osaakin. Ensimmäisessä elokuvassa Humphrey ulvoi ihan normaalisti ja Garth taas ei osannut sitä taitoa!

Elokuvan lopetus on omituinen, eikä ollenkaan tyydyttävä kaiken sähläyksen jälkeen. Omalta reviiriltään kaukana kulkeva susiperhe kutsutaan sisään ihmisten taloon lämmittelemään ja syömään ruokaa joulupuun alle. Elokuva antaa olettaa että katsoja näkisi perheen palaamassa kotiinsa viettämään joulua, mutta sen sijaan pitäisi tyytyä tähän? Että joku random ihminen vain jättää oven auki susille ja nämä villieläimet menevät olohuoneen lattialle nukkumaan onnellisina? Siis mitäh? Elokuva ei ole kuin 40 minuutin pituinen, joten tuntuu kuin elokuvan olisi alun perin pitänyt jatkua tästä vielä mutta tekijöiltä loppui budjetti tai into. Muutenkin koko elokuvassa tämä jouluteema on jäänyt täysin taka-alalle, eikä siitä mainita kuin heti alussa kun sudet liian ihmismäisesti sisustavat pesäänsä, sekä uudestaan ihan lopussa kun villisudet herättävät sisäiset sylikoiran sielunsa henkiin. Luntakaan ei elokuvassa nähdä kuin ihan loppukohtauksissa, mikä on pettymys.

Mikäli jotain hyvää elokuvasta on keksittävä, niin nautin yllättävän paljon alkupuolen kohtauksesta jossa Katen ja Humphreyn vanhemmat saapuivat vierailulle. Mukana oli myös Garth ja Lily, joista yhä pidän parina erittäin paljon. Oli mukavaa seurata tutun susiklaanin jälleennäkemistä ja perheiloa. Olen yhä sitä mieltä että paljon mielenkiintoisempaa materiaalia olisi saatu aikaan jos Garth ja Lily olisivat olleet päähenkilöitä, mutta sentään heitä näytettiin elokuvassa melko ahkerasti. En edelleenkään käsitä mitä Kate ja Humphrey oikeastaan näkevät toisissaan, sillä hahmojen välillä ei ole mitään kemiaa.

En voi suositella.

TÄHDET: *