Eläimiä kerrakseen

NIMI: Eläimiä kerrakseen (Eto Et Cetera)

VUOSI: 2008
KUVITTAJA/TARINA: Konomi Wagata

Eläimiä kerrakseen on yksiosainen manga, joka sisältää neljä lyhyttä tarinaa. Ensimmäisessä tarinassa esiintyy melko paljon koirahahmo, toinen tarina taas keskittyy koiriin. Loput tarinat eivät enää liity koiriin millään tavalla, enkä kahta viimeistä tarinaa jaksanut lukea.

Pokkarin nimikkotarina kertoo koulutyttö Mifuyusta, joka on ihastunut pahasti luokkatoveriinsa Ayajimaan. Mifuyu kirjoittaa temppelissä hengille rukouslapun, jossa toivoo että Ayajima rakastuisi häneen. Mifuyu palaa kotiin, jossa häntä odottavat eläinradan jumalat valmiina vastaamaan tytön rukoukseen. Eläinjumalien voimat eivät kuitenkaan ilmeisesti riitä saamaan poikaa rakastumaan Mifuyuun noin vain, mutta eläinjoukko yrittää silti parhaansa mukaan auttaa häntä. Tuntuu tosin että joukosta on enemmän harmia kuin hyötyä.

 Sangatsu Manga on taas tehnyt laatutyötä puhekuplien siistimisessä. :/

Tämä tarina ei ollut kovinkaan kiinnostava, ainakaan omasta mielestäni. Eläinradan eläimiä on paljon ja ymmärrän kyllä ettei lyhyessä tarinassa ehdi tutustua heihin kunnolla, mutta silti olisi ollut kivempaa saada jokaiselta edes pari hyvää repliikkiä. Yhteen sivupalkkiin tekijä on kirjoittanut tiikeristä "hän on tiikeri, mutta silti aika heikko" ja villisiasta "tykkää juoda teetä ja puhua maailman asioista". No tämähän on ihan kiva, mutta olisin halunnut nähdä tämän itse tarinassa kuin vain mainintana tarinan ulkopuolisessa sivupalkissa! Tarinankuljetus on tässä tarinassa mielestäni aika sekalaista ja heikkoa, sekä sen huumori liian väkinäistä. En itse olisi valinnut tätä tarinaa nimeämään koko pokkaria.

Toinen, selkeästi parempi tarina kertoo tytöstä (jonka nimeä ei taideta mainita?) joka vähitellen ihastuu Honda -poikaan. Honda on aina hiljainen ja töykeä, mutta tyttö alkaa pikkuhiljaa ymmärtää hänen ajatusmaailmaansa kun mysteerinen koira lahjoittaa tytölle silmälasit, jotka näyttävät Hondan koirana. Silmälaseilla katsottuna Hondan koiramuoto kertoo tytölle elekielellään mitä Honda oikeasti tuntee, muttei kehtaa ääneen sanoa.

Tässä tarinassa asetelma oli mielestäni ovela ja viihdyttävä, mukana ei myöskään ollut samanlaista adhd-meininkiä ja väkinäistä huumoria kuin ensimmäisessä tarinassa. Kuvitukseltaan tämä oli myös selkeästi parempi. Tekijän tyyli ei ole mieleeni, sillä se on liian yksinkertaistettua ja liian söpöilyn puolelle menevää, mutta toisessa tarinassa ruutujako oli selkeää ja ruutujen sisältö tasapainoisemman näköistä. Ensimmäisessä tarinassa ruutuihin oli ahdettu liikaa kaikkea ja eläimet oli piirretty vähän rumastikin chibeiksi.

Kahta seuraavaa tarinaa en jaksanut lukea, kuten jo ehdin mainita. Tälläiset ala- ja kenties vielä yläasteelaisille suunnatut romanssihömpötysmangat eivät jaksa enää kiinnostaa ollenkaan, mutta ostin tämän silti kun halvalla sai ja sain taas vähän blogin täytettä. Kaksi viimeistä tarinaa eivät liity enää koiriin millään tavalla, joten niiden ottaminen mukaan arvosteluun tuskin olisi olennaista. Tämä oli ihan tyypillinen pikkutytöille suunnattu manga, joka ei mitenkään yllättänyt muttei myöskään sisältänyt mitään silmiäraastavaa ylisöpöilyksi menevää materiaalia.

(PS. Olen idiootti ja olen koko ajan katsonut että kannessa Mifuyu on haukkaamassa kolmioleipää)

TÄHDET: **