Three Wolves Mountain

NIMI: Three Wolves Mountain
VUOSI: 2003
TARINA/KUVITTAJA: Bohra Naono

Tämä yksiosainen yaoi-manga oli yllättävän hyvä ja virkistävä tapaus. Minulla oli melko matalat odotukset tämän mangan suhteen, sillä yksiosaiset yaoit harvoin ovat suurella vaivalla tehtyjä ja perustuvat paljolti samoihin kliseisiin. Three Wolves Mountainissa kuitenkin oli mukava piirrosjälki, oikeasti hauskaa huumoria ripoteltu sinne tänne, yliluonnolliset elementit eivät tuntuneet vain päälleliimatuilta ja päähahmot eivät tippuneet ihan perinteisiin poikarakkausmangojen roolijakoihin.

Tarina kertoo kahdesta ihmissusiveljestä, jotka on karkoitettu synnyinreviiriltään. Isoveli Taroulla ei ole ihmismuotoa, vaan elää suurimmaksi osaksi suden muodossa. Pikkuveli Jiro taas ei kykene muuttumaan ihmissusimuotoon, hänellä on vain suden korvat ja häntä, sekä kyky parantaa haavoja nuolemalla. Nälkäiset ja kodittomat veljekset tapaavat yöllä Kaya Susugin, joka toimii hautausmaan vartijana sekä viereisen kahvilan omistajana. Susugi on hyvin etäinen ja kylmäkiskoinen mies, joka antaa suostuttelun jälkeen veljeksille luvan asua luonaan mikäli he maksavat takaisin työskentelemällä hänelle.

Yli-innokas ja pentumainen Jiro tietenkin ihastuu miehekkääseen Susugiin ja kiima-ajan tullessa lähes väkisin saa Susugin harrastamaan seksiä kanssaan. Susugi on kuitenkin elänyt kauan yksin omien menneisyyden demoniensa kanssa, eikä osaa suhtautua Jiroon vakavasti. Tähän mennessä hahmot ovat olleet melko kliseisiä, Jiro on tyypillinen yaoi-mangojen alistuva, nuorempi uke ja Susugi dominantti seme. Kuitenkin on ihan hauskaa, että tällä kertaa ihmissusi onkin suhteen alistuva ja epävarma osapuoli. Usugi taas ei ole vain tylsä kylmä kala, vaan hänen menneisyytensä aiheuttamat traumat ovat ymmärrettäviä ja uskottavia. Tarinan edetessä tämäkin kylmäkiskoisuus alkaa luonnollisen tuntuisesti kadota, kuitenkin ilman, että hahmon persoonassa tapahtuisi epäuskottava täyskäännös. Hahmoilla on ilmeisesti noin 10 vuoden ikäero, mistä totta kai manga saa heti plussaa. Älkää arvostelko fetissejäni.

Seksikohtaukset mangassa olivat mukavan realistisia, enkä havainnut mitään silmille pomppivaa tunnelmanlatistajaa kuten anatomiapieruja. Loppupuolella nauratti kohtaus, jossa yleensä alistuva Jiro haluaakin kerrankin panna Susugia perseeseen (näin kauniisti sanottuna), eikä kauhistunut Susugi haluaisi suostua siihen.

Onneksi manga ei keskity vain Jiroon ja Susugiin, vaan mukaan tulee myös hyviä sivujuonia. Susugin mustasukkainen kuollut isoveli kummittelee, Jiron ja Taroun vanhemmat haluavatkin veljekset takaisin asumaan reviirilleen ja loppupuolella Susugin luo muuttaa myös omituisesti käyttäytyvä Aki, joka on ihmissusiveljesten etäinen sukulainen.

Kuvitus on omasta mielestäni todella hienoa. Ehdin jo pelätä, että kannen susi olisi itse sarjakuvasivuilla piirretty huolimattomasti, mutta Tarou onkin komean näköinen hukka koko kirjan ajan - muutamia chibikuvia lukuun ottamatta. Liian monesti eri mangoissa keskitytään vain ihmisten nätiksi saamiseen ja eläimet piirretään vain hutaistuina chibeinä, onneksi tällä kertaa niin ei ole käynyt. Naonon tyylissä ei ole oikeastaan mitään mikä häiritsee minua, eikä tarinassakaan ollut mitään kohtaa, joka olisi saanut minut pyörittämään silmiäni. Etenkin Susugi on mies makuuni, todella komea äijä ja paljastuu luonteenkin puolesta hyväksi tyypiksi.

Kirjan lopussa olisin toivonut tarinan jatkuvan, vaikka se saikin ihan hyvän lopun. Tykästyin paljon päähahmoihin ja sivuhahmotkin vaikuttivat kiinnostavilta, enkä löydä oikeastaan mitään suurta moitetta mangasta. Yksittäisenä annoksena erittäin toimiva, jos tulee himo lukea miehisestä rakkaudesta.

TÄHDET: ****