The Illustrated Story of Dogs

NIMI: The Illustrated Story of Dogs
VUOSI: 1958
TARINA/KUVITTAJA: ?

Tämä lehti kuuluu The World Around Us -sarjaan, jota varten tehtiin useampi opettavainen sarjakuvalehti. Lehti on kokoelma sekalaisia lyhyitä sarjakuvia, yksittäisiä kuvia ja neuvoja, jotka avaavat lukijalle tietoa koirien menneisyydestä ja käyttötarkoituksista. Kuulostaa siis hyvin lupaavalta ja kenties liian suureltakin urakalta mahtumaan yhteen ohueeseen lehteen.

Lehden sarjakuvat vaihtelevat pituuksiltaan yhdestä kahdeksaan sivuun, eli mitään syvällisiä katsauksia koirien saavutuksiin ei ole luvassa. Oletin, että lehden tarkoitus oli esitellä koirien mitä monipuolisempia kykyjä, mutta sarjakuvista peräti 7 kertoo sotakoirista. Muut sarjakuvista kertovat vetokoirista, opaskoirista, pelastuskoirista, sekä koirien evoluutio kerrataan pikaisesti. Välissä on myös joitakin yksiruutuisia vitsikuvia, mutta en oikein haluaisi laskea niitä kunnon sarjakuviksi. Sotakoirat ovat erittäin hienoja eläimiä, mutta en ymmärrä miksi niistä on kerrottu noin monta tarinaa, eikä tilaa ole jätetty koirien muille varmastikin yhtä tärkeille ammateille, kuten paimennukselle, poliisityölle ja metsästykselle. Tämä tekee heti teoksesta varsin puutteellisen, koska jo lehden nimi viittaisi lehden olevan jokin koirien miniensyklopedia.

Vaikka sotakoiratarinoita lehdessä onkin turhan monta ovat ne kieltämättä lehden vahvinta antia. Suurta plussaa on, että kaikki lehden koirat ovat oikeasti olleet olemassa, eikä koirien tarinoita ole vain keksitty päästä kuten Dogs of Warissa. Oikean elämän esimerkit antavat heti voimaa lehden sanomaan koirien ainutlaatuisuudesta.

Kuvitus on näissä tosielämään perustuvissa sarjakuvissa mukavan selkeää ja realistista, ehkä jo tylsän puolen menevää. Koiriin on onneksi panostettu paljon ja heidän turkeissaan on paljon hienoja yksityiskohtia. Valitettavasti huono väritys ei tee näille yksityiskohdille oikeutta. Myös painojälki on erittäin kehnoa. Koirat näyttävät välillä suoraan mallikuvasta piirretyiltä ja jäykiltä, toisaalta joissain paneeleissa artisti on saanut ne näyttämään hyvin eläväisiltä.

Lehdessä on kuitenkin paljon vanhentunutta tai muuten vain väärää tietoa. Kun huomasin lehden keskellä olevan monta sivua rotuesittelyitä arvasin näitä tuulesta temmattuja faktoja olevan luvassa. Ja kyllähän niitä tulikin vastaan. Kultaisennoutajan kohdalla lehti väittää rodun olleen syntynyt sirkuksessa esiintyneiden kaukasialaisten paimenkoirien ja vihikoiran risteymä. Tämä väite on jo itsessään naurettava ja todistettu vääräksi. Salukien ja jopa greyhoundien lehti väittää olleen muinaisen Egyptin metsästyskoiria. Toki egyptiläisillä on ollut omat vinttikoiransa, mutta on aika paksua väittää näiden olleen juuri salukeja (jotka yhä alkuperäMAISSAAN kuuluvat lähinnä yhteen suureen epämääräiseen maatiaisrotuun) tai greyhoundeja, jotka on jalostettu Britanniassa). Dalmatialaisen kohdalla mainostetaan koiran olevan Kroatiasta Dalmatian alueelta, kuinkas muuten. Mutta kun tätä Kroatia -teoriaa ei tue mikään kunnollinen todiste, vaan kaikki viittaa siihen, että dalmatialainen jalostettiin ajan muotikoiraksi pointtereista ja bullterriereistä.

Baltosta kertovassa tarinassa faktoja on vääristelty melkoisesti sopimaan lyhyeeseen sivumäärään. Lukijan annetaan ymmärtää, että Balton valjakko olisi ollut ainoa lääkkeiden kuljetukseen käytetty valjakko. Tämä on mielestäni aina niin inhottavaa, koska Balton valjakko suoritti vain matkan loppusuoran eivätkä muut koirat saa mitään kunniaa osakseen.

Ajan hammas näkyy hieman lehden lopulla, kun vuorossa on pieniä vinkkejä koirien kasvatukseen ja koulutukseen. Lehdessä annetaan suoraan neuvot oman koiran pennuttamiseen. Nykypäivänä tälläistä pidettäisiin suurena syntinä ja lukijaa syyllistettäisiin edes pennutuksen ajattelusta ja pakkokäännytettäisiin adoptoimaan hylätty koira. Koulutusvinkit olivat asiallisia, mutta mielestäni kömpelön oloisia.

Loppujen lopuksi pidin tästä lehdestä, vaikka toivoin sen käsittelevän näin muuntautumiskykyistä eläintä monipuolisemmin. Kuvitus ei ole mitenkään ihmeellistä, mutta se johtuu lähinnä huonosta värittäjästä ja painojäljestä. Verrattuna muihin lukemiini tämän aikakauden sarjakuviin on Story of Dogs ihan hyvällä laadulla tehty. Parhaimpana palana pidin jännittäviä sotakoiratarinoita, sekä yhtä sarjakuvaa, jossa näytettiin seikkaperäisesti opaskoiran koulutusprosessia. Tämä aihe on hyvin vähän koluttu ja toi mukaan hyvää vaihtelua. Vääristä faktoista en miinusta pois paljoakaan, sillä kyseiset väärinkäsitykset olivat yleisessä käytössä tuohon aikaan (ja valitettavasti yhä).

TÄHDET: **1/2