Hopeanuoli (manga, susiosa)

NIMI: Hopeanuoli (Ginga Nagareboshi Gin)
VUOSI: 1983 - 1987
TARINA/KUVITTAJA: Yoshihiro Takahashi

Susisaagaa ei Hopeanuoli -animessa ollut, joten monen vuoden ajan se pysyi suomalaisille faneille myyttisenä ja tuntemattomana osa-alueena sarjassa. Saagaa pääsi katselemaan netissä vain Kipsun Hopsusivuilta, jonne ylläpitäjä oli viitsinyt skannata kiitettävän paljon taistelukohtauksia. Tuohon aikaan tilatut mangat olivat myös hintavia, eikä niistäkään ollut muuta kuin silmäniloa mikäli ei japania osannut lukea. Susisaagassa on uusia hahmoja roppakaupalla, juoni on monimutkainen ja kaikki tuntuvat tappelevan kaikkia vastaan, joten suomalaisille faneille saagan tarkka juoni oli kauan aikaa täysi mysteeri. Kun Hopeanuoli viimein julkaistiin Suomessa mangana moni lukija varmasti odotti juuri susisaagan lukemista enemmän kuin Akakabuto -saagaa, itse ainakin olisin suoraan halunnut rynniä lukemaan tuota mystistä, täysin tuntematonta tarinaa. Saaga alkaa osassa 14 ja jatkuu osaan 18 asti.

Sudet astuvat kuvioihin pian Akakabuton kukistuttua. Koirat ovat ehtineet elellä Ohussa rauhassa vain hetken, suurimman osan sotilaista lähtien takaisin synnyinsijoilleen. Japanin sudet ovat virallisesti kuolleet sukupuuttoon satoja vuosia sitten, mutta käykin ilmi, että jäljelle jääneet sudet olivatkin muuttaneet maanalaiseen luolastoon turvaan. Nämä sudet osaavat kaikenlaisia erikoisliikkeitä ja he kuulevat, että Ohun laumassa on Zetsu Tenrou Battoga -liikkeen hallitseva koira, vaikka erikoisliikkeen pitäisi olla vain susien osaama. Sudet lähtevät etsimään tätä mysteeristä koiraa, tappaen etsintäretkellään mukavan määrän Ohun sotilaita.

Ginin löytänyt susijoukko kaappaa Crossin ja hänen pentunsa, jolloin Ginin pienen joukkonsa kanssa on pakko osallistua susien suunnitelmiin. Sudet ovat jakaantuneet kahteen laumaan, Crossin kaapanneet sudet kuuluvat Susien Monarkiaan ja heitä vastaan sotivat pahat sudet kuuluvat Mustien Susien Imperiumiin. Ginille kerrotaan hänessä olevan varmasti suden verta, jonka vuoksi hänen pitäisi liittyä Susien Monarkiaan ja taistella maanalaisen valtakunnan anastanutta Imperiumin sotajoukkoa vastaan. Susien ennustuksen mukaan Gin on yksi legendaarisista kahdeksasta koirasoturista, joiden tehtävä olisi tuhota pahat Imperiumin sudet, sekä myös tuhota ihmiskunta.

Susisaaga on erittäin sekavaa luettavaa. Susihahmoja on paljon, eikä heidän motiivinsa ole tarpeeksi selkeitä ja välillä menin sekaisin kuka kukin olikaan. Osa hahmoista on hyvin samankaltaisia ulkonäöiltään ja hahmoja on yksinkertaisesti niin paljon, ettei yhdellä lukukerralla ehdi pitää kaikista lukua. Susien ulkonäöt ovat hämmentäviä, sillä moni heistä ei edes etäisesti näytä susilta. Mukana on tiikeriraitaisia susia, ylipitkäkarvaisia susia, pinkkihiuksisia susia, täplikkäitä susia... Ne, jotka onnistuvatkin näyttämään susilta eivät kuitenkaan näytä juuri näiltä Japanissa eläneiltä lajeilta, jotka olivat selvästi vaatimattomamman kokoisia kuin tässä mangassa.

Miksi osalla susista on myös englanninkieliset nimet? Ymmärrän sen koirilla, koska ne ovat saaneet nimensä ihmisiltä tai sitten kuulleet ihmisiltä näitä vieraskielisiä sanoja, mutta miksi susi nimeäisi pentunsa vaikka Black Wolfiksi/Purple Wolfiksi/Thunder Wolfiksi? Susisaagassa on useampi susi, jonka nimi tarkoittaa kirjaimellisesti sutta. Tämä aina niin häiritsee minua! Eihän Pohjois-Amerikan intiaanikaan nimeä lastaan Vihaiseksi Ihmiseksi. Sudet ovat piilotelleet maan alla vuosisatoja, joten miten he edes osaavat nimetä toisiaan a) englanniksi ja myös b) lajien nimillä, joita he eivät ole koskaan nähneet? Miten nämä eristyksissä eläneet sudet ovat osanneet nimetä pentujaan nimillä Mountain Bison, Bobcat ja White Tiger?

Aikaisemmassa Akakabuto -saagassa ei fantasiaelementtejä tainnut olla mukana ollenkaan, mutta yhtäkkiä susisaaga onkin niitä täynnä. Sudet osaavat erilaisia taikoja, Gin joukkoineen kuuluu ennustuksen mystisiin valittuihin sotureihin, mukana on jopa lohikäärme. Ero edelliseen, hyvin väkivaltaiseen mutta melko realistiseen saagaan on liian huomattava, eikä ole ihme ettei susisaaga saanut suosiota osakseen.

Susisaaga herättää enemmän kysymyksiä kuin antaa vastauksia. Sudet tuntuvat halveksivan koiria, mutta osa susista ei ilmeisesti edes ole susia, ainakaan kokonaan. White Tiger sanoo Akamelle olevansa kishukoirien jälkeläinen. Mukonga taas kertoo olevansa alunperin kotoisin Kiinasta, mutta missään välissä ei selvennetä miksi ja milloin hän on tullut Japaniin ja miksi tämä kiinalaisuus edes mainitaan. Moni on ollut myös hämmentynyt siitä, että Ginissä sanotaan olevan suden verta ja kuinka myös Benistä, Akamesta ja Kurotorasta tulee omia erikoisliikkeitä osaavia koirasotureita. Ginin roduksi on alusta asti ilmoitettu akita, mutta en koe mitenkään korkealentoisena ajatusta, että hänen suvussaan olisi viimeaikaista suden verta joukossa. Gin kun takapajulassa asuvana työkoirana tuskin oli mihinkään kennelliittoon rekisteröity koira ja ainakin länsisiperianlaikaa risteytetään monesti suden kanssa. Tämä sama pätenee myös Kurotoraan ja Akameen, jotka kumpikin kuuluvat alkukantaisiin metsästysrotuihin. Mutta Ben menee käsitykseni yli, tanskandoggissa ei todellakaan voi olla tuoretta suden verta mukana. Mutta toisaalta, koirahan on samaa lajia suden kanssa, vain suden kesytetty versio. Mene ja tiedä, miten Takahashi nyt on ajatellut tämän toimivan.

Sekavuudestaan huolimatta susisaaga on hyvin mukavaa purkkaviihdettä. Tarina menee jo lähinnä Dragon Ballia muistuttavaksi jatkuvaksi tappeluksi, jossa jokainen hahmo tappelee vuorollaan omaa vastustajaansa vastaan mitä erilaisimmilla erikoisiskuilla. Nämä iskut ovat mielenkiintoisia ja nostan hattua Takahashin kekseliäisyydelle. Taistelut tapahtuvat mukavan vaihtelevissa maastoissa ja muutenkin näissä taisteluissa on käytetty paljon mielikuvitusta, jolloin loputtomiltakin tuntuvia taisteluita jaksaa lukea. Mutta liika on kuitenkin liikaa. Tarina rynnii niin kovaa eteenpäin ettei vastustajan kaikkien koirasotureiden taisteluita ja liikkeitä ehditä edes nähdä!

Koin omituiseksi sen, että mangassa käytetään nimitystä koirasoturi, vaikka näiden sotureiden pitäisi ilmeisesti olla susia. Ilmeisesti alunperin sana oli ollut koiraeläinsoturi, joka on käännetty väärin? Petyin myös siihen kuinka aluksi luulin hyvien koirasotureiden koostuvan täysin Ohun porukasta, olihan nimi harhaanjohtava. Jännäilin, että keistä kaikista tulisi legendaarisia sotureita Ginin, Benin, Akamen ja Kurotoran rinnalle. Ehdin jo veikata, että loput olisivat John, Moss, Musashi ja ehkä Kisaragi. Voitte kommenteissa kertoa mitä itse veikkaisitte, mikäli koirasoturit olisivat kaikki olleet koiria.

Saagan loppua kohden tahti vaan kiihtyy entisestään, ilmeisesti koska saaga ei osoittautunutkaan suosituksi, jolloin Takahashi sai käskyn saattaa tarina nopeasti loppuun. Tämä johtaa myös siihen, että Takahashi tekee pieniä mokia siellä täällä, vaikka itse kuvitus on itsessään moitteettoman näköistä. Black Snake menettää torahampaansa taistelussa Giniä vastaan, mutta jo saman luvun aikana muutaman sivun päästä hänen torahampaansa ovat mystisesti kasvaneet takaisin ja hän ei enää vuoda verta! Melko laimeana pidin sitä, kuinka Imperiumin sotajoukkoja vastaan lopussa pärjäävät Ohun tavalliset rivisotilaatkin, vaikka alussa susienhan piti olla niin ylivertaisia.

Susisaaga aiheuttaa minussa paljon ristiriitaisia ajatuksia, mutta loppujen lopuksi myönnän pitäväni tästä saagasta. Se on rehellisesti sanottuna roskaa, mutta viihdyttävää roskaa.

TÄHDET: ***