Bitter Lake

NIMI: Bitter Lake - Trust Is A Fickle Thing
VUOSI: 2011
OHJAAJA: Shay

Tässä se on, paljon hypetetty Bitter Lake. Ensimmäinen täyspitkä turrielokuva turreilta turreille. Kuulostaako typerältä? Niin se varmasti onkin, mutta yritykselle kuuluu aina nostaa hattua. Olen yrittänyt useaan otteeseen katsoa tämän, mutta aina kyllästyin kesken kaiken. Onnistuin nyt kuitenkin katsomaan koko roskan alusta loppuun ja jaan tämän ainutlaatuisen kokemuksen kanssanne. Bitter Lake ei ole animaatio, mutta kaikki siinä esiintyvät näyttelijät pitävät päällään fursuitteja, joten haluan sen vuoksi käsitellä elokuvan blogissani.

Elokuvan juoni on hyvin simppeli. Valanorin valtakunta on kaaoksessa kun kuningas surmataan. Kuningaskunnan neljä eri provinssia sotii keskenään, kunnes 12 vuoden jälkeen provinssien on pakko tehdä jonkinlainen sovinto. Provinssien edustajat tapaavat syrjäisellä maatilalla, mutta yksi edustajista murhataan ennen hänen perille pääsyään ja murhaaja ottaa hänen paikkansa neuvotteluissa.

Ensimmäinen pettymys tulee kun katsoja tajuaa ettei saa nähdä ollenkaan sotimista, vaan simppelisti animoidun prologin jälkeen seuraa erittäin heikko kohtaus, jossa kettumurhaaja vaanii uupumuksesta naurettavan teatraalisesti hinkuvaa uhriaan ja viimein tappaa hänet. Heti tähän pitää kertoa, että Bitter Lakessa kuolee useampi hahmo, mutta heistä ei roisku ollenkaan verta kun heitä iskee miekalla, eikä miekkaan myöskään tule verta. Murhaiskut ovat myös lähinnä hellää tökkimistä. Etenkin viimeisessä eeppisessä taistelussa ottelu miekoilla on jo naurettavan amatöörimäistä. Murhaamisen jälkeen katsoja pakotetaan katsomaan neljän hahmon neuvotteluja, joka kestää noin vartin ajan. Tämä on aivan liikaa, etenkin koska dialogi ei oikeasti ole kiinnostavaa. Hahmojen ääninäyttely on kaikilla paitsi vaalealla sudella ylinäyttelyn puolelle menevää. Lohikäärmehahmon puhetyyli taas raivostuttaa ihan muuten vain. Ei auta, että fursuittien leuat vain loksahtelevat elottomasti ylös ja alas ja tätä kompensoidakseen näyttelijät elehtivät ylikorostuneesti käsillään. Suurin osa elokuvasta tuntuu kuluvan vain hahmojen höpötykseen, vaikka alku lupaili toiminnallista seikkailua.

 

Kuvauspaikka on kaunis ja sopii tarinaan, joskin hämmennyin kun ruudulla näkyi hetkellisesti ihmispatsas. Valanorin valtakunnasta ei saada juuri sotajuttua enempää taustatietoa ja ainoat näkyvät hahmot ovat nuo neljä neuvottelijaa ja yksi hahmo, joka kuolee heti alussa. Pienen budjetin takia maatila, jossa hahmot tallustelevat on ilmeisesti autio ilman kyläläisiä. Furrypiireissä aktiivisia ei tietenkään ihmetytä, että päähahmot ovat susi, kettu, sarvipäinen susi ja jonkinlainen lohikäärmeotus. Mutta kelle tahansa "tavikselle" tämä on hämmentävää, eikä elokuva tee elettäkään selventääkseen miksi kukin hahmo on juuri sitä ja tätä lajia, eikä hahmojen laji vaikuta hahmon käytökseen millään lailla. Ellei sitten ketun petturuutta lasketa, mutta tämä on vain pinnallista stereotypiaa.

 



Mikä helvetin karvarellukka tuo toinen on?

Itse fursuitit ovat hienoja ja ne on valmistanut Clockwork Creatures, tunnettu myös nimellä Quarrezel. Elokuvaan on onneksi valittu realistisemmasta päästä olevia fursuitteja, koska niin suosittuja kuin toony-tyyliset fursuitit ovatkin en koskaan pääse yli niiden outoudesta ja karmivuudesta. On täysin ymmärrettävää, että fursuitin pää ei kykene muodostamaan ilmeitä kuten ihminen pystyisi ja välillä hahmot oikeasti näyttävätkin aidoilta puhuessaan ja liikkuessaan. Mutta tämä aitouden illuusio kestää vain pieniä hetkiä, sillä näyttelijöiden överiksi menevä liikehdintä pilaa monen repliikin. Ei myöskään auta, että hahmoja kuvataan monesti liian paljastavassa valossa ja heidän koko kehonsa näytetään pitkissä kohtauksissa.

Musiikki elokuvassa on ylistetyn furrymuusikko Fox Amooren tekemää. Itse en aiemmin ollut tarpeeksi kiinnostunut tutustumaan hänen musiikkiinsa, koska ajatus "furrymusiikista" ei kiinnostanut pätkääkään. Eikä kiinnosta vieläkään. Tämän elokuvan perusteella hänen musiikkinsa on hyvin kliseistä ja ennalta arvattavaa, sekä useammassa kohtauksessa dominoi liikaa kohtausta. Sain vahvan tunteen, että hänen musiikkiaan ylistetään vain sen takia koska hän on itse furry. Syy on sama myös Bitter Laken ylistykseen. Itse elokuvan laadulla ei ole niin väliä, koska hei, tämähän on turria! Turri on kivaa ja mikä tahansa turreille suunnattu juttu on kivaa!

Olen ehkä liian ankara, mutta en voi sanoa nauttineeni tästä elokuvasta. Se on yksinkertaisesti liian tylsä ja huonosti toteutettu. Bitter Lake on kuitenkin ihan hieno saavutus tekijöilleen, joilla on ollut pieni budjetti ja pieni kohdeyleisö. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Noin 40 minuuttisen elokuvan voi nykyään katsoa Youtubesta.

TÄHDET: **

Musta susi pitelee miekkansa terästä kiinni?