Nara piertelee, osa 26: Roosa

Tämän kuvan tein lahjana eräälle nettikaverilleni, jonka koiraa olen ihaillut etäältä jo pitkän aikaa. Muistaakseni kuva valmistui joskus keväällä. Kuvaa ei ole piirretty minkään tietyn valokuvan perusteella ja totta puhuen väritys ei lopulta näyttänyt niin paljon oikealta koiralta... mutta ajatus tärkein.

Luonnos. Halusin tehdä rauhallisen kuvan, jossa koira näyttäisi viisaalta ja lempeältä ja ympärillä olisi jotain luontoa. Etualan oksista luovuin laiskuuden takia.

Käytin pitkästä aikaa värillisiä ääriviivoja. Välillä minulla on vaiheita, jolloin käytän paljon värillisiä ääriviivoja, tällä hetkellä olen taas alkanut laiskottelemaan ja teen viivat perinteisellä mustalla. Skannasin myös valmiit ääriviivat, ihan sen takia jos väritys menisi pieleen ja ehkä ääriviivaversiolle on joskus jotain käyttöä.

Ensimmäinen värikerros on ohut ja hutaistu puuvärikerros. Tämän päälle laitoin vesiväriä.

Tässä vaiheessa mokasin, vaikka en vielä tiennyt sitä. Aioin seuraavaksi värittää taustan ja sen takia levitin maskinestettä suojaksi puunlehtien, oksan, kuun reunojen ja reunimmaisten karvojen päälle. Maskineste näkyy vihertävänä mönjänä kuvassa. Maskineste on täysin uusi juttu minulle ja ehkä käytin sitä väärin, mutta taustan värityksen jälkeen en saanut sitä kuoriutumaan pois kunnolla, minkä takia etenkin puunlehdet tulivat epämääräisen näköisiksi.

Toinen kokeellinen juttu oli merisuolan käyttö taustassa. Olen useamman kerran kokeillut suolattaa taustoja ja en tiedä mitä teen väärin, kun väri ei vain muodosta yhtä hienoja huurremaisia kuvioita kuin muilla...

Vesivärien kuivuttua laitoin päälle taas uuden puuvärikerroksen, ja taisin myös vähän Copic-tusseja käyttää myös. Laitoin aika paljon vaivaa puunlehtiin, joten olin kyllä hiton pettynyt kun maskinesteen alta paljastui todella epämääräistä värimössöä.

Koetin pelastaa puunlehdet ja muut kadonneet yksityskohdat tekemällä ääriviivat uusiksi värimössön päälle, mutta lopputulos on yhä mielestäni epäonnistunut. Lisäsin vielä valkoisella geelikynällä tähtiä sun muuta. Tämä kuva oli vähän epäonnistunut monessa mielessä, mutta onneksi lahjana kelpaa.

Nara piertelee, osa 25: Tenguja

 Piirsin nämä kuvat alkuvuodesta Tähdenlentoon nro 12, jossa on Tengu -fanitarinani ensimmäinen osa. Tengu on grönlanninkoiran ja suden (huom, Hopeanuolessa esiintyneen suden, joka näytti lähinnä saksanpaimenkoiralta...) sekoitus. Luonteeltaan hän on herkkä, pohtiva, oikeudenmukainen ja tarinan alussa yhä epäröivä ja arka, mutta kenties pienellä rohkaisulla asia voisi muuttua.

Aluksi tarkoituksenani oli piirtää Tengu astumassa ulos luolasta, joka olisi sopinut paremmin tekstin kanssa yhteen. Puhtaaksipiirtovaiheessa asento kuitenkin muuttui paikallaan pönötykseksi ja luolaideakin hylättiin. Hahmon ilmekin muuttui ehkä hieman, luonnoksessa Tengu on ehkä aavistuksen pelokkaamman näköinen. Halusin piirtää fanitarinan kuvat melko realistisesti, joten hahmojen ilmeetkin ovat aika vähäeleisiä.

Siitä se lähtee etenemään, hyvin hitaasti. Pää ja edessä oleva eturaaja on piirretty läpi luonnoksesta, mutta loput ruumiista ja tausta on piirretty suoraan luonnostelematta.

Tätä taustaa oli oikeasti kivaa piirtää, vaikka se oli hemmetin työläs. Kiroilin itsekseni monta kertaa etenkin noiden neulasten kanssa.

Skannasin mustavalkoisen version. Mikäli väritys menisi pieleen, niin ainakin tämä versio olisi koneella yhä olemassa. Mustavalkoisia versioita kuvista on myös muuten vain hyvä olla olemassa, jos niitä nyt joskus tarvitsisi johonkin...

Väritys on tehty lähes kokonaan vesiväreillä. Vesiväripohjan päälle olen joihinkin kohtiin lisännyt vielä puuväriä ja valkoista geelikynää.

Pidän valmiista kuvasta hyvin paljon, vaikka itse sen sanonkin. Ainoana harmituksena ääriviivoihin käyttämäni musta kynä ei erotu kovin hyvin vesivärin alta, senkään jälkeen kun vahvistin ääriviivoja. 

Tein myös yksinkertaisen kuvan Tengusta leikkimässä Chibin kanssa (Chibi, eli aikuisena Tesshin). Puhtaaksipiirtovaiheessa käänsin luonnoksen toisin päin, jotta voisin samalla korjata mahdollisia anatomiapieruja.

Ääriviivat tässä olivat tosi kivat mielestäni, mutta jälleen ne jäivät värityksen alle... Jälleen kerran harmitti jälkikäteen etten tajunnut skannata ääriviivaversiota. Ensimmäinen värikerros on puuväriä.

Puuväri on tasoitettu käyttämällä vaaleanruskeita Copic-tusseja ja valkoista geelikynää on eksynyt tännekin. Tämä kuva ei vaan halunnut skannautua kunnolla. Mustat ääriviivat eivät näytä kunnon mustilta. Harmittaa. :( Ilmeisesti käyttämäni musta kynä heijasti skannerin valoa, jolloin ääriviivat näyttävät harmahtavilta.

Tähdenlento 12

Kannen tekijät Raezla & Hopeakuu

Kirjoitan uusimman Tähdenlennon arvion vähän myöhässä. Alunperin minulle lähetetty lehti ei koskaan saapunut perille ja sain korvaavan kopion tänään. Tässä numerossa teemana olivat japanilaiset rodut ja teema tulee mielestäni tarpeeksi hyvin esille. Harmittavasti tähänkin numeroon oli kaavailtu artikkeleita, joiden kirjoittajat eivät lupailuistaan huolimatta lopulta saaneet juttuja valmiiksi. Yksi näistä oli shikokunkoiran rotuesittely, joka olisi niin hyvin tukenut teemaa. Mutta ilmankin pärjättiin.

Kirjoitin tähän numeroon aika paljon tavaraa. Olin oikein innoissani, kun pystyin kirjoittamaan erittäin vähän tunnetusta Takahashin Jaguar -tarinasta (iso kiitos Nawulfille, joka skannasi sarjakuvan!), sekä artikkelin Shiroi Senshi Yamaton ja Hopeanuolen yhtäläisyyksistä. Pidän Yamatosta ihan hirveästi ja aion tulevaisuudessakin keksiä tekosyitä kirjoittaa siitä lisää. Tein myös lyhyemmän jutun Yamatossa esiintyneestä Dandy Billin hahmosta, Fujin hahmoesittelyn, jutun Japanin epävirallisista koiraroduista, sekä suomensin erään amerikkalaisen kishukasvattajan artikkelin kishun ja suden sukulaisuudesta. Tämän jälkimmäisen jutun julkaisusta olin myös todella innoissani. Kishun rotuesittely on toki ollut jo eräässä aikaisemmassa numerossa, mutta tämä uusi artikkeli toi ihan uutta näkökulmaa rotuun.

Näiden lisäksi kirjoitin myös vuoden alussa pitkän Tengu -fanitarinan, jonka jaoin kahtia ja ensimmäinen osa ilmestyi tässä numerossa. Seuraava ja viimeinen osa ilmestyy numerossa 13, vielä tämän vuoden puolella. Tengu kertoo susisaagan jälkeisistä tapahtumista ja jäljelle jääneistä susista. Nimikkohahmo Tengu on uusi hahmo, joka on susien päällikön, Reiman ja grönlanninkoiran jälkeläinen. Tengu on elänyt ylisuojelevan isänsä ja sodan varjossa, eikä hän oikein luota omiin kykyihinsä. Tarinassa seurataan Tengun rohkaistumista ja kerrotaan miksi Ouun laumaan liittyneet sudet lopulta lähtivät pois. Ongelmallisimmaksi koin mangassa esiintyneet susien loitsut ja erikoisiskut, jotka oli pakko ottaa kirjoitukseen mukaan. Suunnittelen jo pikkuhiljaa tarinalle jatkoa ja saatan julkaista tarinan joskus tässä blogissa, mutta minun on odotettava vähintään vuosi kummankin lehden julkaisusta. Kirjoitan myös tällä hetkellä fanitarinaa Hidetoshista ja Johnista, joka on myös jaettu kahtia ja julkaistaan ensi vuoden lehdissä.

Sitten muiden kirjoituksiin! Mielestäni lehden kenties parasta antia on Aino Isojärven todella pätevä ja syvällinen analyysi Jack Londonin Erämaan kutsusta. Kirjoittaja on aikaisemmin julkaissut näitä tekstejä Suden sade -nimisessä blogissa, joka on sittemmin poistettu näkyvistä. Olen erittäin iloinen, että hän suostui julkaisemaan tekstejään Tähdenlennossa ja myös seuraavassa numerossa tulee olemaan häneltä tekstiä. Erämaan kutsu on toki relevantti nyt uuden elokuvan ansiosta, mutta Jack Londonin tarinat ovat ikivihreitä ja etenkin vanhemmat Hopeanuoli-fanit varmasti mielellään lukevat niistä.

Lehdessä on myös jutut viime vuoden Gingaconista (kirjoittajana A.vulgaris), sekä Raezlan raportti yhdistyksen viime vuoden saavutuksista. Kumpikin herätti minussa muistoja ja niitä oli miellyttävää lukea. Vuosi 2019 tuntuu olevan jo valovuosien päässä tämän vuoden ollessa niin raskas. Raezla kirjoitti jutun rotupuhtauden turhuudesta, joka on hyvä ja aina ajankohtainen aihe, joskin itseäni jäi häiritsemään kuinka hän kirjoitti akitojen terveyden olevan kuralla, muttei antanut esimerkkejä niiden terveysongelmista. En yhtään epäile väitettä, mutta väitteitä kannattaa aina jotenkin perustella. Vaihtelua ikuisiin koira-aiheisiin toivat vakiopalsta Pujon omituiset otukset, sekä juttu Renan akaattikotiloista. Rena kirjoitti myös kiinnostavan pohdinnan onko Ouun lauma kultti. Tälläisiä ihan uusia näkökulmia kaivattaisiin ehdottomasti lisää ja ne pitävät Ginga-aiheen freesinä.

Taittaja Nemi on tehnyt todella hyvää työtä ja mikäli muistan oikein teki sen hyvin nopeasti. Tylsiä valkoisia sivuja on vain vähän ja kuvat on sommiteltu hyvin. Etenkin kishu- ja Erämaan kutsu -artikkelien metsätaustat miellyttivät. Hän piirsi myös todella tunnelmaisen Akatoran pääkirjoituksen taustaksi. Olen hirveän tyytyväinen, kun lehteä taittaa niin luotettava, oma-aloitteinen ja taitava taittaja.

Olen tyytyväinen tähän numeroon. Siinä on vaihtelevasti sisältöä, mutta teema tulee silti esille. Sain kirjoittaa paljon itseäni kiinnostavia juttuja. Edellinen numero oli mielestäni päätoimittaja"urani" pohjanoteeraus, joten olin helpottunut, että tähän numeroon löytyi eri kirjoittajia ja hyviä, erilaisia aiheita. Myös seuraava numero on todella mielenkiintoinen ja tällä hetkellä taitossa.

Ei-jäsenet voivat tilata tämän numeron Hopeapuodista. Kuka tahansa voi osallistua Tähdenlennon tekoon ja mikäli tämä kiinnostaa minulle voi laittaa emailia osoitteeseen naravox@gmail.com