Riki

NIMI: Riki (Ginga Densetsu Riki)

VUOSI: 2003

KUVITTAJA: Yoshihiro Takahashi

Voih. Rakastan Hopeanuolta, koko sydämestäni. Mutta alkuperäisen Akakabuto-saagan jälkeen Takahashi ei ole oikein osannut saavuttaa samanlaista tunnelmaa, väkevää tarinaa ja vahvoja hahmoja. Eikä myöskään auta että hänen piirrosjälkensä on muuttunut aivan liian siloitelluksi makuuni ja koirien päät muuttuvat yhä pallomaisemmiksi. Ehkä sen takia hän päätyy yhä uudestaan kirjoittamaan tälläisiä menneisyyteen liittyviä tarinoita sen sijaan että hän syventäisi nykyisessä käytössä olevia hahmojaan (joita on paljon).

Jos ei tullut jo selväksi niin tämä kirja oli minulle pettymys. Tai no, ehkä se on liioittelua, sillä en odota mitään suurta Takahashilta enää, joten en ollut yllättynyt kuinka laimean kirjan hän sai yhdestä ikonisimmasta hahmostaan aikaan.

Niille, jotka eivät ole ennestään seuranneet Hopeanuoli-sarjaa pikakelaus: Riki on Hopeanuolen (eli alkuperäisellä nimellään Ginin) isä joka kokosi koiria ympäri Japania ottamaan yhteen hirviömäisen Akakabuto-karhun kanssa. Tätä pokkaria voi lukea vaikkei itse "pääsarjaa" olisikaan lukenut, siinä ei ole mitään inside-juttuja joita asiaan vihkiytymätön ei tajuaisi. Laimea tarina ja tasapaksu kuvitus ei kuitenkaan anna oikeanlaista kuvaa siitä millainen hengästyttävä ja mukaansa tempaava teos Hopeanuoli oli.

Ruman etukannen jälkeen vilkaistaanpa takakantta:

Kuten Ginga-pokkareissa yleensä takakansi on etukantta taas miljoona kertaa kauniimpi, en ikinä ole tajunnut tähän pätevää syytä. Anyway, takakansi lupaa: "Tämä on tarina Rikin kasvusta karhukoirien johtajaksi." Ou jee olen innostunut! Mä ainakin tahdon nähdä kuinka Riki kokosi ja hallitsi Oun armeijaa sen jälkeen kun hän selvisi rotkoon putoamisesta! Ja miten hän on selviytynyt luonnossa muistinmenetyksen jälkeen! Oh boy tästä tulee hyvää kamaa.

Mutta.

Kun.

Ei tule.

Tässä pokkarissa ei käsitellä sitä kiinnostavinta asiaa, Rikin nousua villikoirien johtoon, vaan se keskittyy taapero-Rikin pikkuseikkailuihin ja isäkomplekseihin. Vissiin jokaisella Ginga-sukupolvella pitää olla traagisia muistoja isästään I guess.

ISKÄ!!!??? :''( Miten tämäkin on niin miljoona kertaa nähty?

Rikin suhde äitiinsä on kuitenkin tässä pokkarissa pelastava elementti. Ginga-sarjoissa äidit ovat jääneet aina taka-alalle, ylipäänsä narttuhahmoja on vähän ja ne ovat lähinnä hyödyttömiä. Rikin erottaminen emostaan tuntuu oikeasti pahalta ja on kiva nähdä ettei Riki ole mikään tunteeton superpentu joka toipuu eroamisesta heti.

nyyh.

Takahashin piirrostyyli on tasaista keskitasoa koko pokkarin verran. Mitään superhienoja kohtauksia en löydä (Akakabuto tosin on ihan siististi piirretty), mukana on sentään muutama värikuvakin ekstrana jotka on ihan hienoja. Joo. Tuntuu kuitenkin että niin tärkeä ja mahtipontinen hahmo kuin Riki olisi ansainnut parempaa. Hyvin mitäänsanomaton teos.

TÄHDET: **1/2

Vaarin koulutusmenetelmät jaksavat yhä ihmetyttää.