Tšernobylin koirat

 
NIMI: Tšernobylin koirat
VUOSI: 2022
TARINA JA KUVITUS: Johanna Aulén

Tämä melko tuore kotimainen sarjakuva käsittelee todella mielenkiintoista aihetta. Se on Aulénin ilmeisesti ensimmäinen julkaistu sarjakuva, ja sitä on seurannut tänä vuonna ilmestynyt Eläimet lensivät ensin, joka kertoo avaruuslentojen koe-eläimistä. Tšernobylin koirat kertoo dokumentaarisella otteella kuuluisan ydinvoimalan tuhosta, poliittisista jännitteistä, ja mitä alueen ihmis- ja eläinasukeille kuuluu nykyään. Fokus on melko paljon puolivilleinä elävissä koirissa, mutta koirat eivät ole päähenkilöitä, vaan seuraamme turistiryhmää, joille opas latelee faktoja tapahtumista. Varsinainen koirasarjakuva tämä ei ole, vaan koiria käytetään konkreettisina esimerkkeinä evoluutiosta ja tarinankerronnan työkaluina, joille ihmishahmot voivat puhua. Jos esimerkiksi olit saanut mielikuvan, että tämä on nuorisolle suunnattu fiktiivinen eläintarina, jossa kannen koira juoksentelee jännittävästä selviytymisseikkailusta toiseen, tulet pettymään.

Olin törmännyt sarjiksen mainoksiin vähän väliä somessa. Algoritmi selvästi tiesi, mikä minua voisi kiinnostaa, ja jatkuvalla syötöllä tuputti kirjaa näkyville. Aihe kyllä kiinnosti, mutta kuivalta ja persoonattomalta näyttävä kuvitus ei, sekä en saanut selvää millaiselle kohderyhmälle kirja olisi tarkoitettu. Tekijän nimi oli minulle täysin tuntematon. Lopulta kuitenkin huomasin kirjan normihintaa puolet halvemmalla Helsingin kierrätyskeskuksen verkkokaupassa (sen kirja-antimia kannattaa selata säännöllisesti, sieltä voi bongata yllättäviä löytöjä), joten pakkohan se oli tilata.

Kirjan alussa käydään läpi seikkaperäisesti mikä aiheutti ydinvoimalan räjähdyksen. Tällaista omistautumista ja suurta vaivaa taustatietojen kaivamisessa on ihailtava, mutta valitettavasti pitkät tekstiseinät täynnä tiedejargoniaa olivat todella raskasta luettavaa. Mitä enemmän asiaa selitettiin, sitä vähemmän yksinkertaiset herneaivoni sitä ymmärsivät. Sarjakuvassa näytetään myös välähdyksiä evakuoitavien ihmisten arjesta, mutta eniten ruuduilla seikkailevat tämän päivän nimettömiksi ja persoonattomiksi jäävä suomalainen turistiryhmä ja paikallinen opas. Oppaan avulla sarjakuva pystyy luontevasti kertomaan loputonta tietoiskujen virtaa, ja lukija pääsee opaskierrokselle mukaan.

Kirjan esittämät faktat olisivat normaalisti hirvittävän kiinnostavia, mutta jotenkin tämä kiehtovuus ei välity sarjakuvasta, vaikka tekijä on varmasti suhtautunut aiheeseen suurella innolla. Oppaan opetukset sopivat tarinaan, mutta muut ihmiset puhuvat myös robottimaisesti ja epäluonnollisesti. Osa "taviksista" tietää aivan liikaa ja innostuu selostamaan pitkiä monologeja ydinfysiikasta.

Kuvitus on myös valitettavan kuivaa. Kirjassa on hyvin harvoin kiinnostavia perspektiivejä, luovia asetelmia tai rohkeampaa värinkäyttöä. Varjostuksia on minimaalisesti ja ihmisten ja eläinten ihoa tai turkkia ei ole sävytetty. Harvat toimintakohtaukset jäävät latteiksi. Kuvitus on kyllä selkeää ja etenkin taustat, rakennukset ja laitteet ovat yksityiskohtaisia. Lukija on aina selvillä mitä tapahtuu. Itse tyyli on kuitenkin hajutonta ja mautonta, opetuskirjamaista. Kokonaisuutena kirja vaikuttaisi olevan tarkoitettu opetuskäyttöön, ehkä yläaste- ja lukioikäisille. Koiraihminen kun olen totta kai kiinnitin paljon huomiota koiriin, jotka monesti vaikuttavat olevan jäykästi mallista piirrettyjä, ja joiden elekieli ei oikein toimi. Esimerkiksi kohtauksessa, jossa koirat tappelevat veren roiskuessa ne näyttävät leikkipainivan iloiset ilmeet naamoillaan. Verikin on tuollaista kiinteän näköistä klönttiä.

Olisin kaivannut kaiken tietomäärän keskelle lisää inhimillisyyttä. Kiehtovimmillaan kirja on hetkinä, jolloin se uskaltaa jättää kylmät faktat hetkeksi ja lähteä hieman pohdiskelevampaan suuntaan. Yhdellä sivulla turistiryhmän vieressä näkyi kuolleiden aavemaisia siluetteja, tätä ei korostettu mitenkään ja nopea lukija ei välttämättä edes huomaisi asiaa, mutta se oli kiehtova yksityiskohta. Pidin erityisesti lopusta, jossa opas vertailee elämäänsä "normaalien" ihmisten arkeen. Hän saa asiakkailtaan postikortteja auringonlaskuista ja muista ihanteellisen kauniista asioista, jotka Tšernobylin alueella tuntuvat vierailta, mutta hän kokee näiden kahden maailman olevan silti täydellisesti sekoittuneita toisiinsa. Kirjassa on muutamia kohtauksia, joista ihmisen ja luonnon sielu välittyvät, ja ne saavat lukijan pysähtymään ja miettimään. Itselleni ne olivat kuitenkin liian harvassa, ja kokonaisuutena lukukokemus jäi liian kuivaksi ja etäiseksi.

En oikein osaa sanoa kelle suosittelisin kirjaa, muuta kuin opetuskäyttöön. Pikaisesti nettiä selatessa huomasin kuitenkin kirjan saaneen paljon innostunutta kiitosta. Ilmeisesti kirjan aihe on monille tuntematon ja monille oli tullut yllätyksenä, että alueella on paljon elämää. Valitettavasti en saanut kirjasta uutta tietoa - paitsi toki teknisemmät selitykset, joita en ymmärrä vaikka ne kädestä pitäen selittäisi sata kertaa putkeen. Noh, olemme kaikki erilaisia, ja osaan lukijoista kerronta ja kuvitus olivatkin iskeneet hyvin.

Sarjakuvan jälkeen kirjasta löytyy vielä tekijän kertomus, jossa hän avaa syitä sarjakuvan tekemiselle ja inspiraatiolle. Nostan hattua hänelle siitä, että hän on saanut tämän sarjakuvan tehtyä ja julkaistua ison julkaisijan kautta. Se ei ole mikään pikkujuttu.

TÄHDET: ***