NIMI: Kun en enää ole täällä
VUOSI: 2013KUVITTAJA: Anni-Katariina "Anttu" Töyrylä
Vaikka kuinka uhoan etten haluaisi kirjoittaa Hopeanuolesta ja ettei tästä tule gingablogia jotenkin päädyn silti vähän väliä kirjoittamaan Hopeanuolesta. Tämän lyhyen doujinshin eli fanisarjakuvan on tehnyt Anttu Töyrylä joka tunnetaan erinomaisen Hopeatiikeri-blogin kirjoittajana. Osa tästä sarjakuvasta on näkyvissä uusimmassa Suomen Hopeanuoli-fanit RY:n jäsenlehdessä. Olen tilannut kummatkin tähän mennessä ilmestyneet numerot ja ne myös arvostellaan blogissa kunhan saan ne käpäliini.
Tämä minisarjakuva on tekijälleen ensimmäinen, eikä sitä ole painettu kuin muutama kappale kotitekoisesti joista suurin osa on annettu lahjoina, joten tätä ei varsinaisesti voi kutsua kaupalliseksi teokseksi. Koska kuitenkin muutama kappale myytiin netissä saan tekosyyn arvostella sen täällä.
Lyhyt sarjakuva näyttää kohtauksen ajalta jolloin Weedin äiti oli yhä elossa, mutta jo heikossa kunnossa. Heikossa hapessa oleva Sakura kertoo pojalleen tämän isästä, muistuttaen että vaikka jonain päivänä onkin poissa ei poika ole koskaan yksin. Pidän tästä ideasta, Ginga-sarjojen nartut tarvitsevat lisää huomiota. Weedin ja Sakuran suhde on aina ollut lämmin ja vaikka äiti kuolikin sarjan alussa poika on muistellut häntä pitkin sarjaa.
Antun kuvitus ei ole sellaista mitä yleensä etsin kuvittajissa, mutta aina välillä hän osuu napakymppiin ja kuvitus näyttää todella hyvältä. Näin on yleensä värikuvissa. Tässä sarjakuvassa ei oikein vakuuttavia paneeleita ollut, mutta kuitenkin sarjakuva on hyvin piirretty. Tyyli on selkeää seurata, mutta omaan makuuni liian yksinkertaista, yksityiskohdatonta ja sokerista. Neuvoisin että mikäli Anttu aikoo tehdä lisää doujinsheja hän tekisi ne kokoväreissä, sillä hyvä väritys kompensoi paljon yksityiskohtien puutetta. Erityisesti kansi häiritsee minua kovin paljon, Weedin on tarkoitus maata Sakuran etujalkojen päällä, hänen rintaansa vasten, mutta nyt näyttääkin että pentu makaa jonkinlaisen muodottoman valkoisen karvamaton päällä.
Kokoväreissä Antun tyyli pääsee kunnolla loistamaan, esimerkkinä tämä Riki-avaimenperä jonka häneltä ostin:
Näen työssä paljon potentiaalia ottaen huomioon sen olevan tekijälleen ensimmäinen. Se on turhan lyhyt jättääkseen lukijaan suurta vaikutusta, mutta sen idea on hyvä ja erilainen. Kuvitus on selkeästi omanlaistaan ja varmasti miellyttää monia, omaan realismia suosivaan makuuni se ei ole mutta osaan kuitenkin arvostaa sitä. On virkistävää kuinka Hopeanuoli-piirtäjä ei yritä apinoida Takahashin tyyliä, vaan rohkeasti kulkee omaa tietään.
Anttu lähetti sarjakuvansa ilmaiseksi minulle, joten toivottavasti hän ei kovasti pahastu arvosteluani.
TÄHDET: **1/2
Kiitos tästä arvostelusta, on aina mukavaa päästä lukemaan muiden mietteitä!
VastaaPoistaPystyn hyvin samaistumaan ajatuksiisi. Sarjakuva oli loppujen lopuksi hyvin yksinkertaistetun näköistä ja ehkä hieman puuduttavaa ja tylsääkin. Itselleni on aina ollut vaikeaa saada motivaatio jatkaa sarjakuvaa aktiivisesti, joten sen taso on voinut heitellä ja tässä pyrin siihen ettei sitä tapahtuisi.
Pakko sanoa, että meni ihan nappiin tuon kannen kanssa, karvamatto on juurikin miten itse sitä kuvailisin ja olen välillä naureskellut tuolle. En muista oliko tarkoituksenani leikata kuva jotenkin alhaalta, mutta se sitten jäi tuollaiseksi :'D
Koko väreissä tehtävä sarjakuva olisikin mukava seuraava projekti, jahka sille olisi aikaa ja jaksamusta.
Kiitos arvostelustasi! Tätä oli mukavaa lukea ^^
Mielenkiintoiset sivut sulla :D Itsekin koira/susimangan harrastajana löysin täältä muutaman kiinnostavan tapauksen :) Voisin suositella sua lukemaan netistä mangan nimeltä Pao no monogatari. En tiedä, tunnetko sitä, mutta ite tykkään jollakin tasolla siitä. Tässä ois siihen linkki http://mangafox.me/manga/deep_love_pao_no_monogatari/
VastaaPoistaKiitos vinkistä! Tämä oli täysin uusi tuttavuus, vaikuttaa tosi kiinnostavalta
Poista