Luettuani tämän postauksen Hopeatiikerissä halusin myös kirjoittaa samasta aiheesta. Yritän pitää Hopeanuoli-aiheiset postaukset minimissä ja mielestäni blogissa on onneksi paljon muuta täytettä ettei tästä muodostu mitään Ginga-blogia.
Netissä Ginga-hahmotestejä on paljon ja olen näitä välillä tehnyt, tuloksina yleensä Riki tai Weed. Riki on koko sarjassa lempihahmoni, mutten todellakaan kuvittele olevani hahmon kaltainen. Weed menee vielä enemmän päin mäntyä.
Sen sijaan pidän itseäni eniten Johnin kaltaisena. John on sarjassa hyvä ystävä lähinnä vain oman omistajansa ja Hopeanuolen kanssa, Hopeanuoleenkin hän suhtautuu varauksella ja oppii ajan myötä ottamaan pennun tosissaan. John kunnioittaa ja kuuntelee vain harvaa, sekä tekee päätöksiä paljon omin päin. Hänen puheessaan on paljon sarkasmia ja piilovittuilua. Hän on huono työskentelemään ryhmissä ja kulkee mieluiten joko omia polkujaan tai on johtotehtävässä. Kaikki tämä pätee minuunkin.
John on hyvin itsevarma ja ylpeä koira, eikä aina muista voimiensa rajoja. Hän ei taistelutilanteessa tunne moraalisia pistoksia esimerkiksi karhunpentujen tai random koirien taposta. Hopeanuoli voi kuitenkin aina luottaa Johniin ja tekee tästä myöhemmin yhden korkea-arvoisimmista sotilaista Oun armeijassa. Mikäli Johnin mielestä hänellä on parempi idea kuin Hopeanuolella hän mieluummin noudattaa omaa suunnitelmaansa, tai sitten tottelee hiljaa mutisten. Muihin kuin ihan lähimpiin ystäviinsä John suhtautuu joko välinpitämättömästi tai ali-arvioiden.
Huonoista puolistaan huolimatta John on äärimmäisen uskollinen, joskin vain niille harvalle jotka hänen mielestään ovat uskollisuuden ansainneet. Hänelle voi uskoa vaativiakin luottotehtäviä. Muita ystäviä hän ei osaa edes kaivata. Hän on melko älykäs, rehellinen, suorasanainen ja kunnianhimoinen, mutta hänen ylpeytensä, uhoamisensa ja ärhäkkyytensä monesti tulee tielle. Moni Oun soturi varmasti puhuu paskaa hänen selän takanaan, mutta päin naamaa harva uskaltaa sanoa hänelle mitään negatiivista. John ei missään nimessä ole paha henkilö vaikka onkin välillä asennevammainen ja pelleilee. Vanhemmiten hänestä tuntuu tulevan kuuliaampi ja kunnioittavampi muita kohtaan, mutta tietynlainen sarkastinen paskiainen silti kuultaa läpi hänen asenteestaan vanhoilla päivilläkin.
Taistelijana hän on lahjakas ja ihmisen kouluttama, muttei kuitenkaan lauman ihan sitä parhaimmistoa ja ei osaa mitään eksoottista erikoisliikettä. Monen taistelun hän voittaa silkalla päättäväisyydellä varsinaisen taidon sijaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti