Valkohammas (sarjakuva)

NIMI: Valkohammas (White Fang)
VUOSI: 1957
KUVITTAJA: Alex A. Blum
TARINA: Jack Londonin kirjan pohjalta

Blogissa on aiemmin arvosteltu toinen Valkohammas-sarjakuva. Mikäli tarina ei ole tuttu siitä voi lukea tiivistelmän tuolta aikaisemmasta postauksesta.

Ostin tämän Saicculta joka kyllä varoitti sarjakuvan olevan huono, mutta ostin lehden silti. Ja huonohan tämä oli. Hienon kannen jälkeen lehden kuvitus on hyvin aneemista ja intohimotonta, rumasti väritettyä ja artisti ei ole osannut kunnolla piirtää tarinan pää-asiaa eli susia. Valkohampaan kuono on välillä ties miten tuhannen kurtulla ja häntä on omituisesti kippurassa. Identtiset sudet muistuttavat naamoistaan lähinnä rottia. Valkohammas ja äitinsä Kichi ovat sentään väritetty vähän muista susista ja koirista poiketen punaharmaiksi, mutta kun Valkohammas kasvaa heitä ei sitten enää erotakaan toisistaan.

Pidin kuitenkin siitä kuinka tämä sarjakuva seurasi uskollisesti alkuperäistarinaa ja näytti myös kohtauksia ennen Valkohampaan syntyä, toisin kuin tuo toinen sarjakuva joka pohjautui Disneyn elokuvaan.

Kannen jälkeen tulee jonkinlainen esipuhe jossa mainostetaan sarjan sarjakuvien esittävän kaikki historialliset yksityiskohdat niin aitoina kuin mahdollista. Noh, ainakin artistin näkemys vuoden 1895 bulldoggista on mielestäni päin mäntyä. Ihmiset eivät yleensä tajua amerikanpitbullterrierin yleisen nimityksen olleen myös bulldoggi (ja on yhä tänä päivänä), rotua kutsuttiin monilla nimillä ja sitä risteytettiin muiden samankaltaisten rotujen kanssa usein. Bulldoggi-sana oli myös synonyymi englanninbullterriereille, jopa bostoninterriereille. Mikäli Valkohampaan tarinassa esiintynyt bulldoggi oli kuitenkin englanninbulldoggi oli tuokin rotu eri näköinen kyseiseen aikaan. Käyttökelvotonta näyttelylinjaa alkoi jo esiintyä, mutta koirataistelukoirilla olivat selkeästi atleettisempia kuin tämä sarjakuvassa esiintyvä linttanaamainen mopsihäntäinen lihapulla. Taistelukoiran kuului olla ketterä, kestävä ja kuonon keskipitkä tai lyhyehkö, muttei missään nimessä liiskaantunut.

1890-luvun mies taistelukoirien ja taistelukukkojen kanssa.

1817 englanninbulldoggit by Samuel Raven.

Kerronta on hyvin tylsää myös, kaikki tapahtuu nopeasti ja hahmojen tunteita ja ajatuksia ei ollenkaan setvitellä. Sarjakuva kuuluu Kuvitettuja klassikkoja-sarjaan johon kuuluu monta numeroa, voin kuvitella niiden olleen tehty liukuhihnatahdilla ilman mitään erityistä rakkautta näitä klassikkoja kohtaan.

On vaikea keksiä mitään sanottavaa tästä kun sarjakuva on niin mitäänsanomaton, tuota bulldoggikohtaa lukuun ottamatta. Joten olen laiska ja heitän tähdet jo tässä vaiheessa ja siirryn kirjoittamaan muita juttuja!

TÄHDET: *1/2