The Tibetan Dog

NIMI: The Tibetan Dog (チベット犬物語 ～金色のドージェ～)
VUOSI: 2011
OHJAAJA: Masayuki Kojima

Tämä Kiinan ja Japanin yhteistyönä tehty anime kertoo Tenzing-pojasta, jonka äidin kuollessa pojan pitää muuttaa kaupungista Tiibetin aroille. Tenzingin isä on tiibetiläinen lääkäri ja poika kantaa hänelle kaunaa äitinsä kohtalosta. Pojan on vaikea sopeutua uuden kodin ankariin ja alkukantaisiin oloihin, eikä auta että alueen muut pojat alkavat kiusata Tenzingiä. Paikalle saapuu kuitenkin vieras kullanvärinen koira johon Tenzing kiintyy oitis ja saavuttaa pian epäileväisen koiran luottamuksen. Lähistöllä tuntematon olento on tappanut karjaa ja lopulta myös ihmisenkin, jolloin epäilykset kohdistuvat Tenzingin koiraan.

Visuaalisesti elokuva on kaunista katseltavaa, ja haluaisin pitää tästä enemmän kuin oikeasti pidän. Jokin tässä vain ei täysin vakuuttanut minua. Päähenkilö Tenzing on hahmona hyvin laimea, eikä saa minua puolelleen vain olemalla kiusattu ja äitinsä menettänyt. Kaipaisin hahmoon lisää persoonallisuutta. Muutkin hahmot ovat hyvin tylsiä, vaikka toki tiibetiläiseen kulttuuriin kuuluu vaatimattomuuden ja vähäeleisyyden ihannointi. Vanha poppanainen oli kyllä viihdyttävä, sekä yllättävän moniulotteinen hahmo puolustaessaan Tenzingin koiraa eikä täten jäänyt vain comic reliefiksi tarinaan.

Tarinan miljöö on erittäin kiinnostava ja erilainen. Tiibetin vanha kulttuuri on sopivan paljon esillä elokuvassa ja avarat maisemat ovat virkistävää vaihtelua, joskin voin vain spekuloida kuinka tarkkaa tämä kuvaus on kiinalaisten animaattorien toteuttamana. En dokumenteissa ole nähnyt ihan näin vehreätä Tiibetiä koskaan. Ihailen laumanvartijakoiria paljon ja oli kivaa vihdoin nähdä hyvä elokuva niistä (kotimainen Myrsky oli mielestäni huono), vaikka tiibetinmastiffi ei omiin suosikkeihini aivan kuulukaan. Jostain syystä laumanvartijat ovat jääneet paljolti varjoon kirjoissa ja elokuvissa, siinä missä vetokoirat ja poliisikoirat ovat patsastelleet paljon pää-osissa. Valitettavasti koko elokuvan minua häiritsi kuinka massiivisia ja isoharjaisia koirista oli piirretty, sillä tämän kaltaiset koirat ovat lähinnä kiinalaisia kalliita statussymboleita, eivätkä oikeita tiibetiläisiä työkoiria joiden harjakset ja massa ovat selkeästi käytännöllisempiä.

Tarina myös on erittäin hidaskulkuinen, eikä elokuvan ensimmäinen puoliska ollut kovinkaan kiinnostavaa katsottavaa. Tässä kuitenkin on se hyvä puoli että hahmoihin pääsee tutustumaan kunnolla ja heidän henkistä kasvuaan pääsee seuraamaan jonkin verran. Mikäli hahmot vain olisivat olleet kiinnostavampia olisin nauttinut alkupuolesta enemmän.

Animointi elokuvassa on erittäin kaunista, välillä tosin aloin kyllästymään samoihin valoefekteillä kikkailuihin. Koirat liikkuvat luonnollisesti eivätkä tee parinkymmenen metrin loikkia kuten Hopeanuolessa, vaikkakin koirien suuri kestävyys on vähän kyseenalaista. Kaksi koiraa tippuvat korkealta kalliolta ja parin päivän päästä juoksentelevat normaalisti. Ihmiset ovat luontevasti toteutettuja, ainoastaan Tenzingillä on hieman epäuskottavampi animetukka.

Loppujen lopuksi voin suositella tätä animea, mutta itse vähän petyin koska odotin animelta enemmän. Kiinalaisvaikutteisuus näkyy selkeästi ainakin koirissa, mikä häiritsi minua paljon koska olen intohimoinen molossifani ja kiinalaistyyppisten koirien yleistyminen tiibetinmastiffeissa huolestuttaa. Muita katsojia tämä yksityiskohta tuskin häiritsee.

TÄHDET: ****