tiistai 28. kesäkuuta 2016

The Country of Wolves


NIMI: The Country of Wolves (Amaqqut Nunaat)
VUOSI: 2011
OHJAAJA: Neil Christopher

12-minuuttinen Country of Wolves kertoo tarinan kahdesta inuiittiveljeksestä, jotka eksyvät metsästysreissulla. Jää repeää heidän ympäriltään ja he ajelehtivat kauas kotoaan merellä. He päätyvät mysteeriseen kylään, jonka iglujen sisältä kuuluu juhlivaa rummutusta. Veljet menevät kumpikin eri igluun kysyäkseen asukeilta suuntaneuvoja. Ensimmäinen veli menee igluun, jossa istuu vanha shamaaninainen, joka varoittaa miestä lähtemään heti paikalta, sillä tämä on ihmissusien maata. Mies kuulee kuinka ihmissudet tappavat hänen veljensä toisessa iglussaan, jonka jälkeen rummutus alkaa uudestaan.

Mies antaa vanhalle naiselle (joka terävähampaisuuden perusteella on myös susi) veitsensä ja vastalahjaksi nainen antaa hänelle maagisen kepin, joka osoittaisi hänelle tien kotiin. Nainen myös neuvoo miestä ampumaan susien johtajan jos sudet lähtevät hänen peräänsä. Mies lähtee kotimatkalle, jolloin ihmissudet huomaavat hänet ja muuttavat muotoaan ihmisistä susiksi. Mies leikkaa takistaan palasen ja asettaa sen kukkulalle ja käy itse vartioon kauemmaksi. Susien johtaja juoksee nuuhkimaan takin palasta, jolloin mies ampuu sen jousipyssyllä. Muut sudet hyökkäävät heti johtajan ruumiin kimppuun, syövät sen ja alkavat sitten taistella johtajuudesta keskenään. Taikakepin avulla mies löytää kotiinsa, mutta hänen ruumiinsa vanhenee samana yönä ja madot syövät hänen silmänsä. Kertoja sanoo ettei kumpikaan veli ollut paennut kylästä, vaan he olivat kuolleet nälkään ja kylmyyteen.



En tiedä yhtään onko tarina suora lainaus jostain inuiittisadusta vaiko tekijöiden omaa tuotantoa, mutta oli mukavaa vaihtelua saada inuiiteista kertova tarina. Alkuperäiskansoista inuiitit saavat vähän huomiota osakseen, kenties kolkon asuinympäristönsä vuoksi. Täytyy itsekin myöntää, että minulla on vaikeuksia samaistua heihin koska en itse voisi kuvitella asuvani niin yksitoikkoisessa ja karussa maastossa. Elokuva on voittanut monta filmifestivaalipalkintoa, mukaan lukien alkuperäiskansoihin liittyviä palkintoja. Pitäisi joskus tehdä jonkinlainen artikkeli ihmissusitaruista ympäri maailmaa, on kiehtovaa kuinka samanlainen taru esiintyy eri kansoilla, joilla ei ole minkäänlaista yhteyttä toisiinsa.

Odotin elokuvalta ehkä liikaa. Tarinassa ei kerrota veljeksistä oikeastaan yhtään mitään, joten katsojalle on yhdentekevää selviytyvätkö he. Tehokkaampaa hahmojen ja maailman esittelyä olen nähnyt lyhyemmissäkin lyhytelokuvissa. Jotain erityisen vaikuttavaa jäi nyt uupumaan. Ikivanhojen satujen tavoin tämäkin tarina on melko raaka ja onneksi sitä ei ole nössöytetty nykyajan lapsille.



Animointi on melko vaatimatonta, tyyli muistuttaa hyvin paljon Okami -pelin välianimaatioita. Kohtaukset tapahtuvat yön pimeydessä, käyttäen kuuta ja nuotioita valonlähteinä, joten jäljen ei ole tarvinnut olla hirveän yksityiskohtaista.

Elokuva tulee saman nimisen kirjan mukana, jossa tarina käydään läpi sarjakuvana. Sarjakuva tosin koostuu vain elokuvan screenshoteista, joten en ole varma aionko arvostella sitä ollenkaan erikseen. Sarjakuvassa tosin näyttäisi olevan syvällisemmin tekstiä. Katsotaan riittääkö tuosta erikseen kerrottavaa.

TÄHDET: ***1/2


sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Conraportti Gingacon 11.6.2016


No niin, olen nyt henkisesti ja fyysisesti kotiutunut ja käynyt conissa otetut kuvat läpi. Gingacon järjestettiin nyt ensimmäistä kertaa Suomen Hopeanuoli-fanit ry:n toimesta ja se oli itselleni ihka ensimmäinen con. Yhdistyksen jäsenenä (ja nykyisenä hallituslaisena) olen pitkään seurannut conin suunnittelua ja olihan se hienoa nähdä conin oikeasti toteutuvan. Con oli pieni, moni yritys ja vierailija tuntui peruuttaneen tulonsa, kävijämääräksi arvioisin noin 100 ihmistä, vaikka lippuja olikin myyty enemmän (EDIT: minulle sanottiin kävijälaskurin mukaan paikalla olleen yli 300 ihmistä, määrä tuntui kuitenkin paljon pienemmältä, ehkä ihmiset tulivat niin eri aikoihin tai levisivät tasaisesti pitkin tapahtumapaikkaa?). Koska suunnittelin tapahtuman maskotin (yllä) pääsin coniin ilmaiseksi, sain myös ilmaisen myyntipöydän Krieger Comicsille, sekä avustajani pääsi veloituksetta sisälle.

Harmittavasti cosplaykisa ja luento koirien rakenteesta peruttiin, joten ohjelmaa ei ollut hirveän paljon. Toisaalta en itse olisi pystynytkään olla joka juttua katsomassa, kun piti tsekata myyntipöytää. Kävin kuitenkin Nawulfin ja TheSuskulin luennolla Weed -animen mokista ja tietty yleisesti haahuilin ympäriinsä. Iltabileisiin en voinut osallistua juna-aikataulun takia.

Kriegerin pöytä
Olin etukäteen panikoinut kuinka kämäiseltä pöytäni tuleekaan näyttämään, kun mitään hienoa pöytäliinaa ja asetelmia ei ole, ainoastaan melko pieni banderolli, joka sekin meni matkustuksessa rutuille. Tuotteitakaan ei ole kuin kolme... Mutta tuli siitä ihan ookoo, kai. Peruutuksien takia yrityksien myyntisalissa ei ollut Kriegerin lisäksi muita kuin Tammi, Backstreet ja Hopsuyhdistyksen Hopeapuoti. Onneksi vaatefirma Backstreet oli mukana, sillä se toi heti tarvittua vaihtelua tarjontaan. Taidekujalla oli paljon valinnanvaraa, myynnissä näkyi olevan jättipehmoleluja, tarroja, printtejä, puutöitä ja ties mitä muuta.

Yritin ottaa kuvia vähän kaikesta, mutta en ole vielä tottunut käyttämään uutta iPadiani ja jouduin heittämään monta kuvaa roskakoriin. Nolasin itseni kun kysyin lupaa ottaa kuvaa Backstreetin pöydästä blogia varten, mutta mokailin siinä iPadin kanssa joka ottikin videokuvaa ja sitten rupesi zoomaamaan päin persettä, en lopulta saanut kunnon kuvaa tuosta pöydästä vaikka seisoin siinä kuvaamassa hävettävän kauan. Tarvitsisin kyllä kunnon kameran, siis ihan oikean kameran, eikä mitään kännykkää tai iPadia. Turhauttaa kun kuvani näyttävät perunalla otetuilta, tai sitten olen yksinkertaisesti paska kuvaaja.

Tammi
Hopeapuoti
Täytyy sanoa, että tuli kyllä hitsin hyvä mieli, egon pikakasvu ja henkinen bouneri, kun kädenjälkeäni näkyi vähän joka paikassa. Ei ainoastaan maskotissa, vaan con oli kiitettävästi mainostanut Kriegeriä. Rahaahan paikalle tulin tekemään, mutta paras palkka oli ehdottomasti arvostuksen tunne. Oli myös upeaa kuinka myyntipöydässäni istuessani ihan tuntemattomilta näyttävät ihmiset tulevat antamaan kivaa palautetta (vaikka olisimmekin puhuneet netissä en välttämättä tunnista naaman perusteella, anteeksi!). Moni kehui blogia, taidetta, tai Kriegerin juttuja. Hämmentävää ja palkitsevaa. Näillä eväillä jaksan taas tarpoa pikkuisen pidemmälle. Erityisesti jäivät mieleen Improkärpänen, HulluMel, Keeba ja Jenny F.


Taidekujalla oli monia enemmän ja vähemmän tuttuja, esimerkiksi Fjalle, SaQe, Anttu, Bitter ja Äffä. Todella siistiä tavata heitä kaikkia ensikertaa livenä! Mielenkiinnolla myös mulkoilin millaisia töitä tyypeillä oli taidekujalla tarjolla ja pistin muistiin hyvät asetelmat. En ostanut itselleni mitään tällä kertaa, ainoastaan conipaidan Hopeapuodista muistoksi. Otin myös talteen pari conjulistetta, ohjelmalehtistä ja myyjän badgeni (ehkä joskus coneista tulee niin arkipäiväisiä, etten viitsi ottaa tälläisiä enää talteen?). Gaikotsu oli pöydässäni avustajana koko päivän ja piirsi hienon Naran, samaten Fjalle toi piirtämänsä Naran ja koirani Bonon. Iso kiitos kummallekin, törkeän hienoja!

Kerkesin itse piirtää myyntipöydällä hiljaisina hetkinä tappelevia susia. Anatomia vähän kusee, piirsin ensin päät ja pikkaisen yläkroppia ja ajattelin jättää piirustuksen siihen. Sitten aikaa kului ja päätin vielä jatkaa piirtelyä, loput kropista piti improvisoida ja lopputulos on vähän derp. Muutoin tykkään kuvasta! Piirrän nykyään todella harvoin, innostun lähinnä vain jos vieressä on muita piirtäjiä.




Olin Nawulfilla yötä ja hän suunnitteli luentoaan hiki hatussa vielä conia edeltävänä yönä. Se ehkä näkyikin luennossa, tosin tämähän oli ensimmäinen conini niin en tiedä minkä tasoisia luentoja Suomessa yleensä on. Luento järjestettiin samassa huoneessa kuin Ginga Room, mikä oli aika huono ratkaisu, sillä huoneessa tuli ahdasta ja jostain syystä onnenpyörää annettiin pyörittää luennon alussa, jonka takia oli hankala kuunnella luentoa. Olisin toivonut luennolta syvällisempää pohdintaa miksi Weed -anime onkin niin huono, varsinaista informatiivista sisältöä tuli vähän ja suurin osa ajasta kulutettiin käymällä läpi about tsiljoona hölmön näköistä still-kuvaa animesta. Noh, kyllä suurin osa yleisöstä selkeästi viihtyi, nauru oli herkässä. Muusta ohjelmasta en osaa sitten sanoa mitään, mutta veikkaisin niiden ilmestyvän näkyville aikanaan Hopsuyhdistyksen Youtube -kanavalle.


Krieger tienasi odotettua enemmän! Olin valmistautunut olemaan tyytyväinen jos edes matkakulut saisi katettua myynneillä, mutta hitto, tällä reissullahan sai oikeasti rahaa. Siitä huolimatta, että suurin osa kohdeyleisöstä oli varmasti samana päivänä järjestetyssä Desuconissa. Kaikin puolin siis hyvin onnistunut reissu, tapasin paljon nettikavereita, sain egonbuustausta ja tein fyrkkaa. Tälläistä lisää!

Erityiskiitokset Nawulfille ja Gaikotsulle.


Bitterin ja Fjallen pöytä
SaQen pöytä

keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Three Little Pigs


NIMI: Three Little Pigs (Kolme pientä porsasta)
VUOSI: 1933
OHJAAJA: Burt Gillett

Tämä Disneyn 8-minuuttinen lyhytelokuva perustuu vanhaan ja hyvin tunnettuun satuun. Ilmestyessään animaatio oli hyvin suosittu ja vaikka elokuvaa ei olisi nähnytkään sen rallatus "Who's Afraid of the Big Bad Wolf?" (Pahaa sutta ken pelkäisi?) on varmasti kaikille tuttu.

Kolme porsasta rakentavat itselleen taloja. Ensimmäinen rakentaa talonsa heinästä ja toinen kepeistä, vakavamielisin porsas rakentaa tiilestä. Kaksi huoletonta porsasta naureskelevat urakoitsijalle, joka muistuttaa heitä tiilitalonsa suojaavan häntä paremmin sutta vastaan. Naureskelu keskeytyy kun susi oikeasti saapuukin paikalle. Porsaat juoksevat taloihinsa piiloon, mutta vuoroitellen susi puhaltaa heinätalon ja tikkutalon nurin, jolloin porsaat juoksevat tiilitaloon turvaan. Tiilitaloa susi ei saa enää puhallettua kumoon, joten hän kiipeää savupiipusta sisälle, mutta vastassa onkin poriseva pata. Toisin kuin alkuperäisessä sadussa, jossa susi keitetään hengiltä, tässä versiossa susi juoksee pakoon ja säilyy hengissä.



Katsoin elokuvan DVD:llä, josta yllättävästi oli muutettu yhtä kohtausta. Itse en katsoessa tätä ollenkaan huomannut, Lisätietoja etsiessäni törmäsin alkuperäiseen, hyvin rasistiseen kohtaukseen, jossa susi yrittää jekuttaa porsaita tekeytymällä juutalaiseksi kauppiaaksi. Siivotussa versiossa sudella ei ole juutalaisnaamaria päällään. Elokuvasta on myös tehty muunneltu propagandaversio Toisen maailmansodan aikaan.

Kolme pientä porsasta sai useamman jatko-osan, sekä hahmoja voi silloin tällöin löytää Aku Ankan sivuilta. Sarjakuvissa Iso paha susi, eli Sepe Susi yrittää yhä napsia porsaita, mutta hänen ituhippipoikansa Pikku Hukka suojelee sikoja.

On vähän ristiriitaista miksi loppua on pehmennelty, jotta susi jäisi henkiin, sillä elokuvassa ahkerimman porsaan seinällä on perheportraitteja, joista isää esittää kasa makkaroita. Aika rankka vitsi!


Animoinnissa esiintyy muutamassa kohdassa lievää nykimistä, mutta en ole varma johtuuko se materiaalin jälkikäsittelystä. Noin muuten liike on sulavaa, mutta tyyli on hyvin yksinkertaista ja ei erityisemmin vaikuttavaa. Nykystandardeilla sitä voi pitää hyvin tylsänä.

Kuten lähes aina näissä saalistaja vs saalis -asetelmissa kannustan saalistajaa. Porsaat ovat sitä yhtä ahkerinta poikkeusta lukuun ottamatta ärsyttävän lahopäisiä ja susiparkahan yrittää vain saada ruokaa pöytään. Samoin tunnen esimerkiksi Tomin & Jerryn, Tipin & Sylvesterin, sekä maantiekiitäjän ja Kelju K. Kojootin kanssa. Voisin tuntea saaliseläintä kohtaan sympatioita, ellei niistä olisi tehty niin hemmetin ärsyttäviä!

TÄHDET: **1/2