Mowgli's Brothers

NIMI: Mowgli's Brothers
VUOSI: 1976
OHJAAJA: Chuck Jones, Hal Ambro
TARINA: Rudyard Kipling, Chuck Jones

Tätä Viidakkokirja -leffaa ei ole taidettu julkaista Suomessa? Elokuva on alunperin tehty televisiospesiaaliksi ja kestää noin 24 minuuttia. Elokuva kertoo Mowglin kasvukertomuksen pikakelauksella, jättäen paljon tarinamateriaalia pois.

Susipari adoptoi Shere Khan -tiikerin vainoaman ihmispojan, jota muu lauma ei aluksi hyväksy joukkoonsa. Ihmisiä kohtaan kaunaa tunteva Shere Khan ei kykene unohtamaan pikkupoikaa ja kääntää lauman nuoret sudet Mowglia vastaan. Mowglin lähestyessä varhaisteini-ikää käy yhä selvemmäksi, että hänen paikkansa olisi ihmisten luona.

Elokuva on lyhyt ja sen hahmoihin ei ehditä tutustua kuin hyvin pintapuolisesti. Mikäli tarina ei jostain syystä ole ennestään tuttu ei elokuvasta saisi kunnollista kuvaa Viidakkokirjasta. Mowgli on oikeastaan koko ajan ulkopuolinen viidakossa, vaikka alkuperäisessä tarinassa hän sulautuu saumattomasti luonnon joukkoon, ansaitsee muiden susien kunnioituksen ja saa monta hyvää ystävää, vaikka lopulta palaakin ihmisten luokse. Tässä elokuvassa sudet (paitsi Mowglin kasvattiperhe) vieroksuvat koko ajan Mowglia, eikä hänen ystävyyttään Baloo -karhun ja Bagheera -leopardin kanssa näytetä kuin pinnallisesti. Melko pinnallista on myös jännite Mowglin ja Shere Khanin välillä. Heidän välillään ei näytetä yhtäkään hengenvaarallista kohtausta. Ainoastaan ihan lopussa tilanne kärjistyy heidän välillään, mutta Mowglilla on tuolloin selvä etuasema, eikä mitään suurta tahtojen taistoa ole luvassa.

Elokuva on muuten uskollinen alkuperäisteokselle, se vain harmittavasti jättää paljon kertomatta, mutta ei kuitenkaan lähde räikeästi muuttamaan kirjan tapahtumia tai hahmoja (kuten Disneyn versio, köh köh..). Shere Khan on poikkeuksellisesti tässä elokuvassa valkoinen, mutta se oikeastaan sopii hahmolle. Shere Khan on karjan tappaja ja ihmissyöjä, valkoisena hänen olisi vaikea vaania normaalia saalista.

Elokuvan ohjaaja ja pääanimaattori on kuuluisa Chuck Jones, joka on tunnettu Warner Brosille tekemistään Repe Sorsa-, Väiski Vemmelsääri, yms lyhyistä animaatioistaan, sekä Metro-Goldwyn-Mayerille tekemistään Tom ja Jerry -animaatioista. Hän on muun muassa Kelju K. Kojootin luoja (jolta elokuvan sakaali näyttää paljon). Hänen tyylinsä on hyvin tunnistettava ja on tässä astetta realistisempi. Animointi on miellyttävää katseltavaa. Elokuva on täynnä milimalistisia, mutta rohkeita värivalintoja ja hahmot ovat piirretty yksinkertaisesti, mutta erittäin ilmeikkäästi. Jones on tehnyt harmittavan vähän itsenäisiä projekteja, mutta on ainakin ohjannut muutaman muun Rudyard Kiplingin tarinaan perustuvan lyhkärin.

Ei hassumpi animaatio, mutta pidän parempina Viidakkokirja -sovituksina visuaalisesti vielä rohkeampaa Mowglia, sekä pidempää Viidakkokirja -animea. Mowgli's Brothers on kuitenkin katsomisen arvoinen jo lyhyen kestonsakin takia.

TÄHDET: ***

Red Dog

NIMI: Rudyard Kipling's Red Dog
VUOSI: 1988
KUVITTAJA: P. Craig Russell
TARINA: Rudyard Kipling

Yksiosainen Red Dog perustuu yhteen Kiplingin Mowgli -tarinoista. Tarina viidakkoon hyökkäävästä dholelaumasta on suurelle yleisölle kenties vähiten tuttu, koska se ei esiintynyt Disneyn Viidakkokirjassa. Disneyn versio oli muutenkin paljon muunneltu, eikä omasta mielestäni parempaan suuntaan. Kyseistä elokuvaa en aio edes arvostella blogissa, koska siinä Mowglin susiperhe näkyy ruudulla ehkä vaivaiset 10 minuuttia alunperin tärkeästä roolistaan huolimatta. Lyhyt, noin 30-sivuinen Red Dog on kuitenkin alkuperäistekstille varsin uskollinen.

Mowgli on ehtinyt kasvaa jo teini-ikäiseksi vahvaksi ja kaikkien kunnioittamaksi miehen aluksi. Mowglin susivanhemmat ovat jo kuolleet ja susisisaret kasvaneet myös aikuisiksi, vanha Akela vetelee viimeisiään. Mowgli on itsenäinen ja karski jätkä, kaukana Disneyn viattomasta pojasta.

Mowglin metsään saapuu pahasti haavoittunut susi Won-tolla, joka kertoo menettäneensä perheensä dholelaumalle. Won-tolla varoittaa punaisten koirien olevan matkalla Mowglin alueen suuntaan ja jos susilauma ei lähde pakoon heidät kaikki tapetaan. Mowgli ei kuitenkaan suostu pakenemaan ja alkaa eläinystäviensä kanssa suunnitella kuinka kukistaa hyökkääjien jättimäinen lauma. Epätodennäköiseltä vaikuttanut voitto saavutetaan älykkäällä strategialla ja yhteistyöllä, joskin myös Mowglin lauma kärsii surullisia tappioita. Rakastan Viidakkokirjaa ja tämä sarjakuva on lyhyydestään huolimatta onnistunut vangitsemaan saman mystisen ja karun tunnelman. Tarinan suhteen miinuksena pidin äkillistä loppua, sarjakuva loppuu heti taistelun päättymiseen ilman kunnollista epilogia. Itse dholet eivät juuri dholeilta näytä, vaan näyttävät pikemminkin kirjaimellisesti punaisilta koirilta.

Kuvitus on hienon näköistä ja paneelien ja hahmojen asetelmat voivat olla kekseliäitä. Vanhasta iästä ja ilmeisesti pienestä budjetista huolimatta väritys on kaunista katseltavaa. Kaikki hahmot myös puhuvat vanhahtavasti, joskin en osaa sanoa ovatko repliikit otettu suoraan Viidakkokirjasta, koska en sitä ole lukenut englanniksi.

TÄHDET: ***1/2

Adresseja koira-animaatioiden ystäville

Listaan nyt adresseja, joita toivoisin teidän allekirjoittavan tai edes katsovan läpi. Suomessa on paljon koiraeläintaiteen ystäviä, sen osoittaa jo Hopeanuolen järjetön suosio. Silti monia Suomessa alunperin videokaseteille julkaistuja koira-animaatioita ei ole julkaistu DVD:lle, joitakin teoksia (kuten King Fangia) taas on vuosia rukoiltu Suomeen.

Adressi Viidakkokirja-animen DVD-julkaisusta

Adressi Erämaan kutsulle, King Fangille, White Fangille ja Hashire Shiroi Okamille

Adressi Ginga Densetsu Weed: Orion animen aloituksesta

Adressi Wolf's Rain-animen saamisesta suomitekstitettynä

Adressi King Fang DVD-julkaisusta

Viidakkokirja-sarjakuvien vertailua

Seuraavat skannaukset ovat kummatkin samasta Viidakkokirja-sarjakuvasta, jonka on kuvittanut Al Hubbard. Sarjakuvat kuitenkin eroavat selkeästi toisistaan, sillä ensimmäinen versio on vuodelta 1989 ja väritykseltään erittäin karkea. Useita paneeleita on myös siirrelty ja poistettu 1989 versiosta, jotta sarjakuvasta tulisi lyhyempi. Taustan elementtejä on paljolti pyyhitty pois, ilmeisesti painojäljen selkeyttämiseksi ja värityksen helpottamiseksi. Tämä sarjakuva on julkaistu itsenäisenä lehtenä sarjassa Walt Disneyn klassikot (nro 13).

Seuraavat skannaukset ovat vuoden 2003 kirjasta Samu Sirkka esittää! Aku Ankan joulu, jossa sarjakuva on ilmeisesti viimein julkaistu alkuperäisessä muodossaan ja hienoilla, moderneilla väreillä. Tämä versio on pidempi ja esimerkiksi tämä susikohtaus kestää selkeästi kauemmin.

 

Mowgli

 

NIMI: Mowgli (Маугли / Adventures of Mowgli)

VUOSI: 1967 - 1971
OHJAAJA: Roman Davydov

Aiemmin blogissa on myös arvosteltu saman tarinan perusteella tehty Viidakkokirja-anime. Mikäli Rudyard Kiplingin tarina ei jostain syystä ole tuttu suosittelen lukemaan tuon aiemman postauksen ensin, sillä selitin juonen siellä aikaisemmin.

Mowgli koostuu viidestä lyhyt-elokuvasta (kukin noin 15-20 minuutin pitkiä) jotka on myöhemmin julkaistu yhdessä klöntissä. Venäjän ulkopuolella animaatio on melko tuntematon, mutta on näytetty Suomen televisiossa ainakin kerran tai pari.

 

Tunnetuin filmatisointi Viidakkokirjasta on Disneyn piirretty vuodelta 1967, ensimmäinen Mowglin sisältämistä lyhytelokuvista julkaistiin myös vuonna 1967, mutta tämä lienee sattumaa. Vaikka Disneyn versio on selkeästi suosituin se harvan mielestä on versioista paras. Disneyn versio ei ollut alkuperäisteokselle uskollinen, mutta Mowgli onneksi on. Tässä versiossa vain pieniä yksityiskohtia on muutettu, eivätkä ne häiritse katselua mitenkään.

Heti ensimmäisenä elokuvassa kiinnittää huomion sen erikoinen, rohkea tyyli. Eläimet ovat voimakkaasti tyyliteltyjä, värimaailmassa myös on otettu vapauksia ja elokuva on todella hienon näköistä katsottavaa. Itse animointi kuitenkin monesti tökkii, eläinten liikkeet on tehty hienosti mutta tuntuu kuin vahingossa kohtauksista olisi jäänyt pois muutamia frameja jolloin eläimen suu saattaa yhtäkkiä ollakin sekunnin ajan auki, liikesarja saattaa pysähtyä ja sitten taas nytkähtäen jatkua tai muuta vastaavaa. Tämä tavallaan lisää animoinnin hurmaavuutta, saadan villieläimet liikkumaan hyvin arvaamattomasti. Rakastuin Bagheeran animointiin, animaattorit ovat selvästi nauttineet notkean kissan animoinnista. Hahmo taipuu välillä kuin olisi sulaa nestettä.

 

 

Toisin kuin Disneyn versiossa jossa susia näkyi vain tarinan alkupuolella Mowglissa sudet ovat läsnä jokaisessa tarinassa. En koskaan ymmärtänyt miksi Disneyn versiossa Mowglin kasvattiperheelle ei annettu suurempaa osaa, Mowgli kuitenkin on hengeltään susi vaikka hänen parhaat ystävänsä ovatkin Bagheera-leopardi ja Baloo-karhu. Mukana on myös Shere Khanin huvittava apulainen Tabaqui, joka kerrankin on esitetty sakaalina hyenan sijaan.

Yleensä venäjä kuulostaa rumalta korviini ja pidän vain yksittäisistä sanoista, mutta Mowglissa venäjänkieli kuulostaa oikein hyvältä. Kielessä on tiettyä vanhanaikaisuutta ja karkeutta joka sopii Viidakkokirjaan.

Viiden lyhytelokuvan kokonaisuus on oikein kaunis ja tarinasta toiseen siirrytään luontevasti. Kerronta on hidastempoista, mikä ei ehkä ole kaikille mieleen mutta itse ainakin pidän siitä. Mowgli vangitsee loistavasti Viidakkokirjan salaperäisen ja ikiaikaisen maailman, olemalla samalla selkeästi omaperäinen.

TÄHDET: ****

Viidakkokirja (anime)

NIMI: Viidakkokirja (Jungle Book Shonen Mowgli)
VUOSI: 1989
OHJAAJA: Fumio Kurokawa

Pahoittelen huonoja screenshotteja.

90-luvulla Suomessa julkaistiin videolla useita animesarjoja kuten Seikkailumetsä, Maija Mehiläinen, Sandybell, Grand Prix ja tietenkin järjettömän suosion saanut Hopeanuoli. Tuohon aikaan anime käsitteenä oli Suomessa yhä melko tuntematon ja Suomeen näitä julkaisuja hankittiin ilmeisesti ihan vaan niiden halpuuden vuoksi, ei sen takia että anime itsessään olisi ollut sellainen myyntivaltti kuin se tänä päivänä on.

Yksi noista VHS-julkaisuista oli animeversio Viidakkokirjasta. Sitä julkaistiin Suomessa 6 kasettia, mutta koko sarjaa ei saatu tänne edes lähellekään. Sarjaa on yhteensä 52 jaksoa, ja kuudessa videokasetissa oli kerrallaan pari kolme jaksoa tarinan alkupuolelta. Hyvin moni sarjoista jäi suomijulkaisuissa puolitiehen mikäli ostajia ei ollut tarpeeksi. Nyt näitä sarjoja on alettu julkaista kokonaisuudessaan DVD-bokseissa Suomessa, esimerkiksi Hopeanuoli, Sandybell, Peukaloisen retket ja Cobra on saatu bokseina. Toivottavasti Viidakkokirja saa myös saman kohtelun, ainakin koirataidepiireissä tähän sarjaan suhtaudutaan hyvin nostalgisesti mutten tiedä sitten riittääkö tälle sarjalle muuta yleisöä.

Anime-Viidakkokirja seuraa Rudyard Kiplingin alkuperäistä tarinaa paljon uskollisemmin kuin Disneyn Viidakkokirja-elokuva. Itse lähestulkoon inhoan Disneyn versiota, sillä siinä on aivan liikaa hölmöilyä ja hahmojen luonteita ja tapahtumien kulkua on muuteltu miten huvittaa. Tämä olisi aivan ookoo mikäli niitä olisi muutettu paremmiksi, mutta minua ei vaan voisi vähempää kiinnostaa Disneyn hassunhauska Baloo-karhu verrattuna Kiplingin ärisevään rautatassuiseen badass karhuun. Disneyn versiossa Mowglin yksi uskollisimmista liittolaisista Kaa-python yrittää jatkuvasti syödä Mowglin. Miksi? Koska Kaa on käärme sen pitää olla päähenkilön vihollinen? Mielestäni on suorastaan loukkaavaa kääntää hahmo tuolla tavoin päälaelleen.

Tarina kertoo Mowgli-pojasta jonka vanhemmat eksyvät viidakkoon ja lapsen kasvattavat sudet. Ja ennen kuin kukaan älähtää, kyllä susia on Intiassa, ne ovat nimeltään intiansusia (Canis Lupus Pallipes). Shokeeraan teitä myös sillä että susia on myös Afrikassa, enkä tarkoita sillä etiopiansutta joka on todennäköisemmin sakaali, vaan afrikansutta (Canis Aureus Lupaster). Mowgli kasvaa kahden sudenpennun kanssa ja oppii elelemään viidakossa melko sujuvasti, kaikki eivät aluksi hyväksy häntä mutta lopulta Mowgli voittaa epäilijätkin puolelleen ja hänestä tulee oikeutettu susilauman jäsen. Mowglia kuitenkin varjostaa armoton tiikeri Shere Khan joka inhoaa ihmisiä ja haluaa Mowglin pois päiviltä. Mowgli kokee myös identiteettikriisiä ihmisyytensä ja eläimellisyytensä välillä tavattuaan ensi kertaa toisia ihmisiä.

Sarjan pituuden ansiosta tarinassa ehditään käydä läpi monenlaisia tapahtumia. Susilauman johtajan Akelan vaihtuminen, Mowglin susiveljen haavoittuminen ja paraneminen, kuivakausi viidakossa, Lalan inho ja lopullinen hyväksyminen Mowglia kohtaan sekä sota Bunto-suden laumaa vastaan ovat esimerkkejä sarjan sisältämistä juonikuvioista.

Toisin kuin Disneyn versiossa tässä sarjassa Mowgli viettää paljon aikaa susien parissa ja susihahmojen seassa on ilahduttavan paljon erilaisia persoonia ja kemioita. Hahmojen designit ovat hyvin yksinkertaisia mutta tehokkaita, heidät erottaa toisistaan eikä heidän värityksensä ole liian epärealistisia vaikka osa näyttääkin lähinnä malamuuteilta.

Animaatio on kaunista, vaikkakin hieman yksinkertaista. Eläimet liikkuvat sulavasti ja taustoihin on laitettu vaivaa, sarjan värimaailma on kauniin monipuolinen. Tätä animaatiota on yksinkertaisesti mukava katsoa, siinä ei ole nykyajan pakollisia nopeus-/leikkauskikkailuja tai järkyttäviä valo-efektejä ja adhd-meininkiä. Asiat liikkuvat omalla painollaan, luonnollisen tuntuisesti. Musiikkiakin pitää kehua, taustamusiikki on aina mielenkiintoisen kuuloista ja täydentää kohtauksia hyvin.

Anime-Viidakkokirja on kaunis nostalginen eepos joka on alkuperäiselle teokselle uskollinen ja toivoisin että se jonain päivänä julkaistaisiin kokonaisuudessaan Suomessa. Sitä odotellessa on onneksi netti olemassa, sekä vanhat kasetit (joiden dubbaukset ovat itse asiassa ihan hyviä!).

TÄHDET: ****