Mopsi tuli taloon

NIMI: Mopsi tuli taloon (Wanpagu!)
VUOSI: 2011
TARINA/KUVITUS: Ryo Mitsuya

Kaksiosainen Mopsi tuli taloon julkaistiin jo aikoja sitten, mutta sain sen vasta nyt lukaistua. Täytyy myöntää etten lukenut sitä edes kokonaan, vaan hyydyin jo toisen kirjan puolivälissä. Suurin osa sarjasta esitetään ylhäältä alas luettavina strippisarjakuvina ja itse en koskaan ole lämmennyt strippisarjakuville. Mukana on myös muutama perinteisessä muodossa piirretty bonustarina.

14-vuotiaan Julin luokkakaverin sedällä on tarjolla koiranpentuja. Koirasta haaveilevalle Julille näytetään kuvaa shiban pennusta ja innostunut tyttö saa perheeltään luvan ottaa koiranpennun. Mutta kuva ei ollutkaan tarjolla olevista pennuista, vaan Juli saakin mopsin pennun, joka ristitään Romeoksi. Tämän jälkeen sarjakuva seuraa perheen jokapäiväistä elämää uuden pennun kanssa.

Sarjakuvan huumori ei iskenyt ollenkaan. Tämä tuskin johtuu kulttuurierosta, sillä olen nauranut monelle muulle japanilaiselle sarjalle. Huumori on hyvin harmitonta ja välillä en edes tajunnut missä kohdassa se hassunhauska juttu nyt oli.

Päähenkilöt ja valitettavasti myös koirakin ovat kaikki unohdettavia ja eivät herättäneet sympatiaa. En pidä mopseista ja Romeon ehkä ainoaksi erottuvaksi luonteenpiirteeksi jää pelkurimaisuus, mikä ei myöskään voita minua puolelleen. En myöskään pitänyt kuinka sarja esittelee mopsien kovaa kuorsausta ja niiskutusta kaikille koirille normaalina. Juli on erittäin naiivi ja ei tunnu tietävän koirista mitään, vaikka sellaisen perään onkin mankunut kauan. Julin naamalla on aina outo hoopo ilme, jossa hänen suu on piirretty kuin sadepisaran muotoiseksi. Tämä yhdistettynä randomeihin "Hoooo" ääniin tekee Julista jälkeen jääneen oloisen hahmon. En oikeastaan osaa edes eritellä millainen Juli on luonteeltaan, vaikka hän onkin sarjan päähenkilö. Julin äiti on myös vastenmielinen, sillä hän vaikuttaisi olevan jatkuvasti vaivaantunut ja ärtynyt lapsensa ja koiransa kanssa. Ainut mukava hahmo on Julin isoveli, joka yhä suree entisen koiransa kuolemaa ja on aina iloinen saadessaan puuhastella Romeon kanssa.

MIKÄ TUO ILME ON?? HOOOO!?

Kuvitus ei myöskään tee vaikutusta. Suurin osa sarjasta on piirretty pelkistetysti, chibejä lähestyvällä tyylillä. Chibitkin voi piirtää todella nätisti, eli minulla ei ole mitään niitä vastaan vaikka realismista pidänkin eniten, mutta tässä sarjassa kuvitus ei vain missään vaiheessa tehnyt vaikutusta. Omituiset ilmevalinnat (etenkin tuo Julin perusilme!) eivät viehätä.

Lopullinen arvosanani on yllättävän surkea, vaikka onhan teos selkeästi ammattitaidolla tehty ja sen juoni etenee selkeästi, mitä samaa ei voi sanoa joistain muista yhden tähden saaneista teoksista. Alhainen arvosana muodostui paljolti koska teoksessa ei ollut mitään itseäni kiinnostavaa. Se on huumorisarja, mutta ei naurata, enkä osaa nauttia siitä koirasarjana koska en pidä näin pitkälle jalostetuista roduista ja sarjan koirat eivät oikeastaan edes tee mitään kiinnostavaa. 

TÄHDET: *1/2

Pyhä Jeesus, onko naamasi halvaantunut?