Olen ollut suuri Hopeanuolen fani jo varmaankin 7-vuotiaasta asti. Silti en ole kuin vasta nyt, 24-vuotiaana alkanut hyvin hitaasti kiinnostua oheistavaran keräilystä. Syitä tähän on ollut monia, kuten rahan vähäisyys ja oheistuotteiden kallius, oma tietämättömyys nettitilauksista (nykyään hallitsen tämän taitolajin) ja se, etteivät suuri osa oheistuotteista vain ole miellyttäneet omaa silmää. Hopeanuolesta tehdyt figuurithan ovat naurettavan pieniä ja Weedistä tehdyt pehmot taas typerän näköisiä ja kamalan hintaisia. Tilasin kokeiluna yhden Hopeanuoli -magneetin ja jouduin toteamaan tämänkin tuotteen olevan liian pieni jotta kiinnostuisin moisia keräämään. Keräilijöitä on Suomessa ja ulkomaillakin paljon ja heidän kokoelmistaan löytyy netistä useita hyviä kuvia. Tavallaan olen voinut katsella noita kokoelmia ja elää vähän heidän kauttaan, jolloin ei ole ollut niin kova hinku hankkia samaa tavaraa itselleenkin.
Nyt kuitenkin Hopeanuoli -keräily on alkanut nostaa karvaista päätään minussakin. Omistan toki sarjat DVD:llä ja olen ostanut kaikki Takahashin suomijulkaisut ja nurkista löytyy joitain Takahashin japanimangojakin, mutta mitään selkeää keräilyä en ole tähän mennessä harrastanut. Nyt kun olen viimein alkanut heräilemään asian suhteen olen huomannut hieman huolestuttavan asian: Ginga -keräily tuntuu olevan hiipumassa. Ainakin tältä tämä vaikuttaisi näin pikkaisen ulkopuolelta katsovan silmin. Suomennoksien ansiosta alkuperäiset japanimangat eivät ole enää haluttuja ja samoja pehmoja ja figuureita näen myynnissä kuukausitolkulla alennettuihin hintoihin. Urumissa ja Ginga.fi:ssä pyörivät lähinnä samat tuotteet. Kun olen itse yrittänyt myydä jotain Facebookin Ginga -kirppiksillä eivät tuotteet tunnu menevän pilkkahinnoillakaan kaupaksi. Moni veteraanikeräilijä/-fanittaja voivottelee innostuksensa hiipumista.
Hopeanuoli on ollut Suomessa aina hyvin suosittu, mutta ennen suomennoksia siinä oli aina mukana epämääräistä mystiikkaa japaninkielisen mangan ja vähän tunnettujen oheistuotteiden ansiosta. Aihe oli suosittu, mutta valtavirtayleisö ei tuntenut sitä kuitenkaan täysin. Tämä pieni salamyhkäisyys varmasti innoitti tietämään lisää sarjasta, hankkimaan lisää tavaraa jota muilla ei vielä ollut. Vuosien saatossa tuo salaperäisyys sarjasta on jo kadonnut, kaikkeen löytyy vastaus netistä ja suomennoksien ansiosta tarina on viimein voitu kokea sen alkuperäisessä muodossa. Eri oheistuotteiden saatavuus on myös todella helppoa tänä päivänä. Varmasti joukossa on ripaus elitismiäkin, kun Hopeanuoli on suomennoksilla saanut uuden aallon innokkaita pikkufaneja ja heidän tunku vanhempien fanien hiekkalaatikolle nyrpistyttää, pienen piirin juttu onkin yhtäkkiä kaikkien juttu. Pitkän aikaa Hopeanuolta kutsuttiin kulttiklassikoksi, mutta onko tuo nimike enää paikkansa pitävä, kun faneja on jo niin järjettömästi? Kultti voi toki olla suurempikin, mutta jossain välissä aihe muuttuu valtavirtaviihteeksi.
Oli miten oli, olen nyt alkanut hitaasti haalia itseäni kiinnostavia Ginga -tavaroita. Viime kuussa tilasin Urumilta kaksi Weed -mangan säilytyslaatikkoa, jotka olivat aika hintavia, mutta järkeilin ostosta siten, että tarvitsen muutenkin jonkin järkevän säilytyspaikan noille mangoille ja tuotteen arvo voi vuosien mittaan nousta. Shopping Mall Japanin avulla sain tilattua Japanista Takahashin vähemmän tunnettua Otoko no Tabidachi -sarjaa, jota olen kauan jo halunnut lukea, mutta sitä ei juuri näe länsimaisissa nettikaupoissa myytävänä pienen kysynnän vuoksi. Kysyin Urulta suoraan voisiko Urumi ottaa varastoonsa tätä mangaa myytäväksi, mutta palautteena tuli jyrkkä ei, sillä ketään muuta ei kiinnosta ostaa sarjaa ja edelliset mangat oli lopulta pitänyt jakaa ilmaiseksi pois. Pikkuhiljaa olen ostellut myös Hopeanuolen VHS-kasetteja eri julkaisuina, sillä etenkin ensimmäisessä julkaisussa on kauniit kannet ja pidän kaseteista paljon niiden nostalgisen arvon vuoksi.
Olisin kiinnostunut haalimaan itselleni vielä Hopeanuolesta tehtyjä palapelejä ja värityskirjoja, joita näkyy myynnissä säännöllisesti japanilaisilla sivuilla. Jokin kaunis animaatiokalvo olisi aivan huikea juttu myös, mutta toistaiseksi jätän moiset väliin kovien hintojen vuoksi. Pidän Hopeanuoli -figuurien ulkonäöstä, mutta tiedän pettyisiväni niiden pieneen kokoon joten en ainakaan toistaiseksi halua kuluttaa niihin rahaa. Weed -figuurit taas ovat vähän hoopon näköisiä ja oikeastaan mikään Weed -animeen liittyvä ei innosta.
Miten Hopeanuolen fanitus on muuttunut vuosien varrella? Onko keräily oikeasti hiipumassa vai olenko vain tulkinnut havaintoni väärin? Minkä vuoksi keräily on hiipunut ja voisiko se mitenkään enää palata huippuaikojen menoon ja miten?
Multa karsiutui iso Weed-pehmolelu myyntiin, koska noh, olihan se hassu pallopää, mutta rahan tarve oli suurempi. Ainoa mitä mangan ja dvd-julkaisujen (ja neljän vhs-kasetin, jotka muuten pitäsi roudata isältä tänne) ohella omistan vain kolme Weed-figuria lempihahmoistani; Tesshin, Gin ja Akame. Ja löytyypä multa Rokan pentuna järsimä Weed-kännykkäkoru, joka tuli dvd-boksin mukana. Siinäpä se suuri ja huikea kokelmani on, mutta en koe tarpeekseni enää juurikaan keräillä muuta kuin mangaa suomeksi. Pehmoleluja olen suunnitellut tekeväni joskus hamassa tulevaisuudessa, kun löydän kankaita ja jonkun simppelin ja näyttävän kaavan (olen TOSI nirso pehmolelukaavojen suhteen ja sitten kun en itse osaa sellaisia suunnitella... höhö).
VastaaPoistaPaljonko maksoit alunperin pehmosta ja mitä sait nyt kun myit sen? (voit laittaa vaikka yksärillä FB:ssä jos et halua julkisesti sanoa)
PoistaGinga-keräilyn ongelmana on lähinnä tavaroiden vähäisyys. Koska Gingaa ei ole haluttu kaupallistaa samalla tavalla kuin jotain mainstream-sarjoja, tyyliin Narutoa tai One Pieceä, niin loppupeleissä jos haluaa kerätä jotain tiettyjä juttuja, niin tavarat saa aika nopeasti kasaan, jos vain on paljon fyrkkaa. Toisaalta taas moni oheistavara on aika turhake, esim. GNG:n tavaroiden puolella on oikeasti aikamoisia hirvityksiä, kuten surullisen kuuluisat nenäliinat. Myös esim. magneettien kuvat kasariväreineen on joidenkin yksilöiden kohdalla aika rumia, joten viitsiikö sellaisiin rumiin tavaroihin upottaa monia kymppejä tai peräti satasia?
VastaaPoistaWeedin puolella oheistavaraa on vähemmän, koska Weedistä puuttuu kaikki ns. keräilysarjat, kuten keräilytarrat ja kortit. Sen sijaan monet oheistuotteista on pääasiassa tehty palkinnoiksi, kuten Weed-pehmot, tai niitä on myyty tosi pieni ja rajallinen määrä, kuten zipot ja avaimenperät, mistä johtuen niiden hinnat ovat pilvissä. Ikävä kyllä näidenkin kohdalla on huomattavissa laadullisia eroavaisuuksia. Tosin jotkut niistä lienevät myös puhtaasti makuseikkoja: minusta chibimäiset pallopää-pehmot ovat söpöjä ja pidän enemmän Weed-figuureista, kun tylsistä, samassa asennossa poseevaarista, yksivärisistä GNG-figuista. Joidenkin tavaroiden myyminen taas tuntuu jopa kokonaan typerältä, kuten esim. Weed hahmoluonnokset, jotka ovat paljolti joko animaattoreiden kopioita tai fanien tekemiä "väärennöksiä". Ylipäätänsä niitä ei ole tehty kaupallisiin tarkoituksiin, vaan piirtäjien apuvälineiksi, joten niiden myyminen/ostaminen tuntuu aika epäilyttävältä. Gengakuvat puolestaan ovat kalpea varjo GNG-animaatiokalvoista. Loppupeleissä hienoa tavaraa on tosi vähän :/
Suomessa suurimmilla keräilijöillä alkaa olla jo kaikki haluttu kasassa ja siksi keräily ei maistu enää heille. Muilla taas keräily saattaa olla rajallisempaa ja se saattaa kohdistua vain tiettyihin juttuihin, esim. vain GNG-tavaraan. Ginga-tavarasta on myös kadonnut kaikki se maagisuus, mikä niissä oli vielä kymmenkunta vuotta sitten, kun monet asiat oli vielä hämärän peitossa ja tavaroita sai etsiä kissojen ja koirien kanssa. Joskus esimerkiksi pelkästään jo se, että joku sattui omistamaan yhden GNG-figuurin, aiheutti suurta hämmästystä ja pohdintaa figuurien alkuperästä. Nyt kaikki tietää (netin ihmeellisen maailman ansioista) mistä ne ovat peräisin, minkä värisiä niitä on, montako hahmoa sarjaan kuuluu. Jos vielä haluaa ostaa itselleen GNG-figun, niin niitä on tarjolla ainakin kolmessa eri nettikaupassa ja siihen päälle vielä kaikki nettihuutokaupat, eli parilla klikkauksella sellainen toimitetaan kotiovelle saakka. Taika on särkynyt.
Suorastaan inhoan Weed -animea, joten siihen liittyvät tavarat eivät kiinnosta ollenkaan. En vain pidä animen tyylistä, oli se laadultaan sieltä parhaimmasta päästä tai ei. Tämän takia tuskin hankin Weedistä animaattorien ohjeluonnoksia, myös oma pointtisi täysin ei-kaupallisten KOPIOIDEN myymisestä ei innosta. Näiden painolaatukin on monesti aivan perseestä.
PoistaGNG:stä on tehty tosi paljon erilaisia oheistuotteita, vielä vähän aikaa sitten löytyi täysin ennestään tuntemattomia pinssejä joita ihmeteltiin Kaksoissolassa. Mutta nämä oheistuotteet ovat todella halvalla teetettyjä, joskus suorastaan rumia ja usein liian pieniä. En vain innostu jos esine on muutaman surkean sentin kokoinen ja sen yksityiskohtia joutuu tihrustamaan.
Hyvä silti, jos tämän parissa on vielä kinnostuneita ihmisiä, niin ettei keräily kokonaan unohdu :) Vaikka ehkä pahin buumi onkin jäämässä jo taakse, mutta toisaalta silloinhan voisi jopa tehdä varsinaisia löytöjä, jos monet intoutuvat myymään kokoelmiaan pois... :D Onnea orastavalle keräilyurallesi Nara! p.s Blogisi on tosi hyvä ;)
VastaaPoistaKiitoksia! Ehdottomasti haluaisin hankkia värityskirjan jahka sellaiseen on varaa ja sellainen ilmestyy taas myyntiin. En ole muistaakseni koskaan nähnyt sellaisen sisuksesta kuvia ja haluaisin skannata muiden fanien nähtäville ja väritettäväksi kirjan sivut.
PoistaKyllähän tuo on kuolemaan päin. Samalla tavalla tuntuu, että uusia gingablogejakaan ei synny niin paljoa ja usein kuin aiemmin. Mielenkiinnolla jään odottamaan, että mikä fanitustapa kerää gingafanien mielenkiinnon seuraavaksi.
VastaaPoistaBlogeissa olen huomannut saman, yhteen väliin blogeja (yleensä aika huonolaatuisia mutta kuitenkin) ilmestyi läjättäin lyhyessä ajassa, nyt taas ei uusia synny oikeastaan ollenkaan. Tai sitten en vaan huomaa niitä.
Poista