Nara piertelee, osa 18: Ihmeinen ja koiralainen

Olen piirtänyt yllättävän paljon viimeaikoina! Valitettavasti moni näistä on kuvia Suomen Hopeanuoli-fanit ry:n uuteen keräilykorttiprojektiin, enkä saa näytellä näitä kuvia netissä ennen kuin kortit on julkaistu. Anyway, jotain voin näyttää täälläkin. Pahoittelen todella huonoja kuvia, iPadini kuoli ja myös puhelimeni on kuolemassa, enkä joka vaiheessa jaksanut skannailla. Kuvien laatu paranee jahka saan uuden iPadin käyntiin.

Tämä kuva tulee myös Hopsuyhdistyksen käyttöön. Tarkoituksena on, että ensi vuonna tehtäisiin jäsenlehteen kansi, jossa olisi useamman piirtäjän tekemä Gin heidän omilla tyyleillään. Koska tosiaan olen ollut varsin energinen piirtämisen kanssa käytin energiaani hyväksi ja tein oman osuuteni jo valmiiksi. Ylhäällä luonnosta ja sitten puhtaaksi piirretty versio. Olen taas pitkästä aikaa alkanut kokeilla eri juttuja, esim. värillisiä ääriviivoja. Toinen kokeilu on vuosiksi unohdettujen vesivärien kaivaminen esille.

Tosiaan ääriviivat ja osa turkin sävytyksestä on tehty puuväreillä, jonka päälle sitten laitoin vesiväriä. Olisi pitänyt tehdä nuo pannan metalliosat myös oman värisillä ääriviivoilla, mutta myöhäistä nyt.

Valmis. Olin kahden vaihteilla teenkö Ginille raitoja vai en, niitähän ei animessa pentuajan jälkeen näy ja kuitenkin halusin tehdä animeversion. No, tein nyt sen verta haalealla raidat ettei ne ainakaan häiritsevän oloisia ole. Jotkin ääriviivoista voisivat olla tummempia, mutta olkoon tämä tälläinen.

Minulta kysyttiin vähän aikaa sitten mitä puuvärejä ja vesivärejä käytän. En ole välineurheilija, ja olen köyhis. Puuvärini ovat City-Marketista ostettuja Herlitz -halpamerkkejä. Muitakin merkkejä lojuu nurkissa, en kiinnitä näihin asioihin juuri huomiota ellei kynä ole aivan paska jolloin en osta moisia uudelleen. Vesiväreinä toimii Suomalaisen Kirjakaupan 9 värin perussetti, mikä lie nimeltään. Ainut kalliimpi taidejuttu, mihin panostan ovat Copic -tussit. En ole löytänyt niille halvempaa versiota, jotka toimisivat tarpeeksi samalla tavalla.

Seuraavaksi jatkuvat yritykseni ihmeisten parissa. Olen yrittänyt laajentaa taitojani myös ihmisten piirtoon. Tämä on todella hidas prosessi, koska siinä missä voisin pieraista koiralaisen kuvan ulos tunnissa parissa menee yksinkertaisenkin ihmisen piirtoon aivan järjetön määrä aikaa. Tämä aihe ei vain ole vielä lihasmuistissani. Tällä kertaa halusin piirtää Detroit: Become Human -pelin robottipojan Connorin, joka on niiiin siisti ja hauska hahmo. Minulla on järjetön androidifetissi, minäkin haluan oman kotirobotin yhyy. Ja sitten olisin niin beta, että kuitenkin päätyisin palvelemaan sitä. :D En muuten ole pelannut tätä peliä ollenkaan itse, sillä en omista Pleikkanelosta. Koska köyhyys. Mutta pelit ovat nykyään niin elokuvamaisia, että niitä pystyy hyvin seuraamaan Youtubestakin. Noh, asiaan. En edelleenkään tykkää suoraan kopioida tiettyjä yksittäisiä kuvia, mutta tarvitsen ihmisten piirtoon aina mallikuvia. Yhdistelin sitten pelistä screenshotin ja oman kuvani.

Nakkasin luonnoksen kotitekoisen valopöydän päälle tracetusta varten. Valopöytäni on lasipöytä, jonka alle olen laittanut pöytälampun. Toimii, joskin lasi tulee kuumaksi pidemmän päälle. Kokeilin tässäkin värillisiä ääriviivoja, joiden uskon toimivan etenkin ihmisten kohdalla paremmin.

Täsä vaiheessa olen käyttänyt väritykseen värikyniä ja Copic -tusseja, etenkin Copicin Blenderiä, jolla voi tasoittaa myös värikynien jälkeä.

Täytyy sanoa etten ollenkaan pidä vaatteiden värityksestä tässä. Vaatteet ovat todella haastavia minulle vielä, toivotaan, että tähän tulee ajan kanssa parannusta. En tykkää kuinka tummat mötikät Connorin kulmakarvoista tuli ja silmätkin näyttivät luonnoksessa jotenkin kivemmilta. Mutta tämä oli ihan kiva yritelmä. Tähän on jossain välissä lisätty myös vesiväriä. Jatketaan harjoituksia.