James Damrelin susikärry

Moni on voinut nähdä yllä olevan kuvan, mutta ei välttämättä tiedä oikeaa kontekstia sille. Kuvaa on välillä jaettu todisteena siitä, että susien käyttö vetoeläimenä olisi ollut joskus tavallista. Välillä kuvan ympärille on keksitty mielikuvituksellisia höpöhöpötarinoita orvoista sudenpennuista. Eikä kuva myöskään ole Alaskasta. James A. Damrel kyllä valjasti joukon susia kärryjen eteen, mutta kyseessä oli poikkeuksellinen ja lyhytikäinen mainoskampanja, eikä arkipäiväinen asia.

Oli vuosi 1912, kun Wisconsinin Mellenissä asuva sekatavarakaupan omistaja James A. Damrel palkattiin vaimonsa kanssa mainostamaan Minneapolis Cereal Companyn (myöhemmin General Mills) Cream of Rye -aamupalatuotetta. En tiedä kenen idea tämä alunperin oli, mutta Damrel päätyi mainostamaan muroja hyvin erikoisella tavalla: hän aikoi ajaa susien vetämän kärryn Seattlesta, Pohjois-Amerikan länsirannikolta itärannikolle New Yorkiin. Reissu veisi hänet kirjaimellisesti Amerikan läpi. Matkan aikana hän saisi lisätuloja myymällä postikortteja kulkupelistään, ja osallistumalla susiensa kanssa teatterinäytöksiin. Sanomalehdissä häntä kutsuttiin professoriksi, joskin en tiedä millä ansioilla.

Reissu ei kuitenkaan sujunut odotetusti. Tarinassa on hämmentäviä ristiriitoja ja huijauksen makua. Ensinnäkin Damrel ei tainnut aloittaakaan matkaa Seattlesta, eikä ilmeisesti koskaan päässyt New Yorkiin. Hänestä on olemassa runsaasti sanomalehtijuttuja ja postikortteja, mutta kaikki löytämäni ovat Wisconsinista, Illinoisista, Michiganista ja Indianasta. Suurin osa hänen mainostamastaan matkasta on siis vailla dokumentointia, vaikka reissun tarkoitus nimenomaan oli herättää mahdollisimman paljon huomiota.

Damrelin mainostama rannikolta rannikolle -reitti vs alue, jonka sisälle hänen
seikkailunsa todellisuudessa rajoittuivat.

Medford, Wisconsin

Medford, Wisconsin

Damrel omisti kaksi sutta, jotka oli lainannut Irvine Park -eläintarhaan Wisconsinissa. 15.2.1912 Damrel kävi hakemassa nämä sudet ja vei ne kotiinsa Melleniin, jossa häntä odotti jo kolme muuta sutta. Kaksi sutta Damrel oli itse kaapannut alle kolmen viikon ikäisinä luonnosta Cayugasta, kotinsa läheltä, ja ne olivat nyt noin nelivuotiaita. Pentuina niitä oli pulloruokittu. Kolme muuta sutta oli syntynyt vankeudessa ja olivat 11 kuukauden ikäisiä. Ne olivat lempeitä omistajilleen, mutta eivät pitäneet vieraiden ihmisten lähentelyistä.

Damrel ei puheistaan huolimatta aloittanut matkaa Seattlesta, vaan 15.5.1912 hän lähti matkaan Mellenistä kohti itää, ja tämä päivämäärä ja aloituskaupunki on mainittu sanomalehdissä. Myöhemmin Damrel alkoi kuitenkin puhua lähteneensä 1.5. Seattlesta. 1.6. Damrel esitti susiaan Wisconsinin Stevens Pointin oopperatalolla. Mainoksessa väitettiin hänen matkaavan rannikolta rannikolle, ja että hänellä olisi ensimmäinen pelkästään susista koostuva vetotiimi. Niitä ajettiin ilman ohjaksia, vain äänen ja piiskan avulla.

Mikäli hän olisi lähtenyt Mellenistä 15.5., olisi hänellä kestänyt 17 päivää kulkea noin 267 kilometrin matka, jotta olisi ehtinyt oopperatalon esitykseen. Vetokoirille tämä olisi erittäin hidas suoritus. Mikäli hän todella olisi lähtenyt Seattlesta 1.5., olisi hänen pitänyt kulkea yli 3000 kilometriä kuukaudessa. Kumpi kuulostaa uskottavammalta vaihtoehdolta kouluttamattomien susien vetämälle ja sekatavarakaupan omistajan ohjaamalle kärrylle?

8.6. Damrelin raportoitiin ajaneen Grand Rapidsin (Wisconsin) läpi. 19.6. sudet olivat näytillä Lyric Theatressa Dodge Countyssä (Wisconsin). Seuraavana päivänä he olivat Waupunissa (Wisconsin), jossa he esiintyivät 200 ihmiselle. Waupunissa susia oli enää neljä. Syytä yhden suden mystiselle katoamiselle ei kerrottu.

27.6. Baraboon (Wisconsin) sanomalehdessä Damrel väitti kahta sutta olleen käytetty metsästykseen, ja että ne palasivat aina takaisin kun ne päästettiin vapaiksi. Vielä hurjempi väite oli, että Erämaan kutsusta tunnettu Jack London olisi tarjonnut 2000 dollaria susitiimistä, mutta Damrel oli kieltäytynyt. Epäilen tätä väitettä koska Damrel oli tässä vaiheessa ollut matkalla niin vähän aikaa.

Medford, Wisconsin

Waupun, Wisconsin. Susia on enää neljä.

30.7. Damrel oli vieläkin Wisconsinissa, Racinen kaupungissa, jossa he esiintyivät Bijou-teatterissa. Nyt väitettiin, että tiimi olisi tullut Minnesotan Minneapoliksesta, mutta lähtöpäiväksi kerrottiin 15.5., mikä täsmäisi lähtöpäivään Damrelin Mellen-kotikaupungista.

6.9. Damrel oli viimein päässyt pois Wisconsinista ja oli nyt Illinoisin Bureaun piirikunnassa, jossa he esiintyivät kahden päivän ajan Royal Theatressa. Paikalla oli myös professori Leonard, joka luennoi inuiittien elämästä. Matkan alkuperäiseksi lähtöpäiväksi ja -paikaksi ilmoitettiin taas ristiriitaisesti 1.5. Seattle. Nyt kahden suden ilmoitettiin kuolleen matkalla ja valjakkoon oli ilmestynyt kaksi mysteerieläintä, joista toinen oli musta collieta muistuttava koira. Mitään konkreettista syytä kuolemiin ei kerrottu, mutta susien kerrottiin olleen vanhoja. Eihän tämä pidä paikkaansa, vanhimpien susienhan piti olla vain noin nelivuotiaita? Miksi kaksi parhaassa iässä olevaa sutta olisi kuollut eri aikaan? Kuolemien eri ajoitus pienentää esimerkiksi liikenneonnettomuuden todennäköisyyttä. Jotain mätää tässä oli.

Homer, Illinois. Pyöräkoiran paikalla oli collie(?).

20.9. Damrelin ilmoitettiin olevan Rock Islandilla (Illinois). 15.10. Damrel oli parin päivän ajan Paw Paw'ssa (Michigan), ja jälleen hän väitti tulleensa Seattlesta, ja että sudet kulkivat noin 80 kilometriä päivässä. 20.10. hän oli Decaturissa (Illinois), jossa kertoi tiimissä olevan kolme siperialaista sutta, yksi harmaasusi ja yksi alaskalainen husky (tuo collien näköinen?). Hän uskoi saapuvansa New Yorkiin joulukuuhun mennessä, ja mikäli onnistuisi tässä hän aikoi hyväksyä työtarjouksen mennä näytille kahdeksi vuodeksi Panama-California Exposition -maailmannäyttelyyn. 23.10. hän saapui Champaigniin (Illinois), jossa kertoi susitiimistä olevan suunnitteilla elokuva. Hänen vaimonsa oli kyllästynyt kärryssä matkustamiseen ja oli saapunut junalla. 27.10. Damrel oli Homerissa (Illinois), ja kertoi olevansa matkalla Indianaan. 

7.11. Damrel saapui Argosiin, Indianaan. Damrelin vaimo oli ottanut jälleen junan huonon sään vuoksi. Valjakossa kerrottiin olevan neljä sutta, yksi koira, sekä irtijuokseva pieni koira kulki kärryn edellä kuunnellen isännän ohjeita ja ohjasi susia. En tiedä mikähän mysteerikoira tämä oli, sillä siitä ei ole muita mainintoja. Tämän postauksen ensimmäisessä kuvassa kärryn kyydissä on kyllä unelias valkoinen koira, mutta se ei näytä kovinkaan pieneltä. Maalitauluna oli yhä päästä New Yorkiin joulukuuhun mennessä.

New Yorkiin ei kuitenkaan ilmeisesti päästy, sillä en ole löytänyt mitään uutista tästä. Susien saapuminen pääkaupunkiin eeppisen taivalluksen jälkeen olisi ollut todella iso juttu, mutta 1912 reissun kaikki uutiset päättyvät Indianaan saapumisen jälkeen. On täysin mahdollista, että en vain ole löytänyt juuri oikeita lehtiä, mutta pidän tätä epätodennäköisenä ottaen huomioon kuinka paljon uutisia löytyi Wisconsin-Illinois-Michigan-Indiana-akselilta.  Seuraavan kerran Damrelin sudet olivat uutisissa vasta vuonna 1915.

2.3.1915 The Niles Daily Star -lehdessä kerrottiin, että Damrel olisi tammikuussa saapunut Pohjois-Michiganista kolmen suden ja yhden koiran kanssa Dowagiaciin (Michigan). Seurue oli jäänyt oleskelemaan biljardihallin ja tupakkakaupan kellariin, koska yksi susi oli synnyttämässä. 21.2. syntyi kuusi sudenpentua. Kaksi muuta sutta pidettiin ketjuilla kytkettyinä erossa emosta. Damrel aikoi kouluttaa pennuista lisää vetosusia. Hänen kerrottiin kouluttaneen ja myyneen useita susitiimejä.

Tämän jälkeen oli vuosia kestävä pitkä radiohiljaisuus, kunnes viimein Ironwood Daily Globe -lehti kertoi Damrelin tulleen vierailulle kotikaupunkiinsa Melleniin vuonna 1937. Damrelin kerrotaan 25 vuotta sitten (eli vuonna 1912) kulkeneen siksakkia pitkin poikin maata, kunnes hän oli saapunut Kaliforniaan, jossa tienasi rahaa esittelemällä susiaan ja myymällä postikortteja. Hän oli myynyt tiiminsä Hollywoodissa kapteeni Smithille, vanhalle valjakkoajajalle, joka työskenteli elokuvien parissa. Susien sanottiin työskennelleen vuosia elokuvissa, mutta Damrelin oli pitänyt jäädä niiden ohjaajaksi, sillä ne eivät totelleet ketään muuta. Kalifornian jälkeen Damrel oli muuttanut vaimonsa kanssa Michiganin Plainwelliin asumaan.

En usko, että Damrel olisi suorittanut edes puoltakaan mainostamastaan matkasta, vaan hän oli kulkenut ristiin rastiin lähimmissä osavaltioissa. Hän ilmeisesti luotti siihen, että aikana ennen internetiä ihmiset vain uskoivat hänen sanaansa kun hän kertoi tulleensa Seattlesta asti. En usko hänen koskaan saapuneen New Yorkiin. Tätä saavutusta ei edes mainita vuosia myöhemmin julkaistuissa lehdissä. Sen sijaan vaikuttaa siltä, että matkan aikana hän oli saanut työtarjouksia Kaliforniasta maailmannäyttelyä ja elokuvia koskien. Murojen mainostaminen ei enää tainnut kiinnostaa, ja paljon mielenkiintoisempaahan tämä elämä oli kauppiaan töihin verrattuna.

Yhden tai kaksi sutta hän todennäköisesti joutui lopettamaan matkan varrella. On outoa ettei kuolinsyytä kerrottu (ellei syy ollut sellainen, mikä olisi pahoittanut muroja popsivien lasten mielen), mutta susi nimenomaan oli kuollut, eikä esimerkiksi karannut. Epäilen syyksi suden kapinointia.

Lähteet:

* The Argos Reflector 7.11.1912

* Baraboo Republic 27.6.1912

* Bureau County Tribune 6.9.1912

* The Champaign Daily Gazette 23.10.1912

* Danville Press-Democrat 27.10.1912

* Dodge County Citizen 20.6.1912

* El Paso Herald 8.6.1912

* Ironwood Daily Globe 5.10.1937

* Jacksonville Daily Journal 20.10.1912

* The Journal Times 30.7.1912

* The Niles Daily Star 2.3.1915

* Leader-Telegram 16.2.1912

*Rock Island Argus 20.9.1912

* Stevens Point Journal 1.6.1912

* The True Northerner 15.10.1912

* Waupun Historical Society (Facebook)