Bonon kevättä ja kesää

Kirjoitan aika harvoin koirastani Bonosta tänne, vaikka olisi varmaan ihan kiva kirjoittaa useamminkin. Joskus ajatus kirjankin kirjoittamisesta tästä tyypistä kummittelee mielessä. Tällä kertaa kuitenkin kerron vaan joitain tämän kevään ja kesän tapahtumia.

Ennen coronaa olin suunnitellut meneväni Kannukseen maaseutuopiston asuntolaan Bonon kanssa, jotta voisin tehdä näyttöjä koulun hoitolassa ja navetassa. Corona kuitenkin pisti suunnitelmat jäihin ja olin täysin tyhjän päällä kauan aikaa. Vasta heinäkuun alussa pääsin viimein harjoittelemaan kotikaupunkini lähellä olevaan koirahoitolaan/löytöeläinkotiin ja teen siellä näyttöjä.

Pitkän tyhjäntoimittajana olemisen aikana minulla oli kuitenkin enemmän aikaa Bonolle ja huomasin ulkomaalaisten koiraihmisten puhuvan temppukoiratitteleistä, joita voisi coronankin aikaan suorittaa kotioloissa. Suomessa näitä titteleitä ei järjestetä, mutta Amerikassa ne ovat ihan virallisia ja Amerikan Kennelliiton (AKC) tunnustamia. Do More With Your Dog on AKC:n ohella yksi tälläisten järjestäjä ja koska AKC ilmeisesti olisi vaatinut koirani olevan rekisteröity heidän rekisteriin käytin DMWYD:n palvelua. Bono sai heiltä kolme titteliä, joista Advanced on tällä hetkellä korkea-arvoisin. Advanced -titteliä varten Bono teki videolla yhteensä 30 eri käskyä ja nämä videot lähetettiin Facebookissa arvioijalle hyväksyttäviksi. Alinta Novice -titteliä varten koiran pitää suorittaa 15 käskyä, jotka saa valita listasta, ja käskyjen määrä vähenee ylemmillä tasoilla, mutta samalla vaikeusaste nousee. Bono osaa paljon kaikkea "turhaa", jota olen opettanut sille esimerkiksi valokuvausta varten, mutta se on todella reaktiivinen, joten sitä ei valitettavasti voi viedä edes mätsäreihin. Todella mukavaa siis, että tälläiset toivottomat tapauksetkin voivat saavuttaa jotain.

Osallistuin myös World of Lupines Foundationin nettishowhun, jossa Bono voitti mitalin olemalla paraskuntoinen seniori. W.O.L.F. on kansainvälinen yhdistys, joka edesajaa susimaisten koirien vastuullista jalostusta ja seurailen mielenkiinnolla heidän touhujaan. Bono ei tietenkään tälläinen koira ole, mutta joihinkin nettishown luokkiin saivat osallistua kaikki rodut/roduttomat. Myönnän kyllä, että käytin kisassa vuotta vanhaa kuvaa Bonosta, jolloin se oli nykyistä lihaksekkaampi, mutta kuvan oton aikana se sopi jo senioriluokkaan. Olen kyllä yrittänyt reenata tuota rakkia ja hankin uudet painovaljaat sille, mutta ei se vaan tunnu saavan lihasta entiseen tapaan. Bono täyttää 8 vuotta 26.7. ja on ollut kanssani viisi vuotta.

Viime torstaina olimme lenkillä läheisellä pellolla, kun kuulin jotain räpistelyä ojasta. Syvässä ojassa, joka oli täynnä epämääräistä paskalillua, oli todella väsynyt lokki, jonka toinen siipi oli poikki. Se ei päässyt enää ojasta pois. Halusin auttaa sitä, mutta en halunnut mennä mutapaskasohjoon. Uskokaa tai älkää, mutta käskin Bonoa hakemaan linnun ja niin se tekikin, ottaen linnusta kiinni varovaisesti pelkillä etuhampaillaan, toi sen ylös ja päästi irti kun pyysin. Vaikka Bono osaa paljon, niin noutoa en koskaan ole saanut sille opetettua. Se ei juuri ikinä leiki enää, oli mikä vinkupallo hyvänsä niin ei vain kiinnosta. Mutta tässä tapauksessa lokki oli sillekin tarpeeksi kiinnostava, jotta koira haki sen, mutta ei tarpeeksi kiinnostava, että se olisi tappanut sitä. Bono kyllä haisteli lokkia kauan, mutta koska lokki ei juurikaan liikkunut ei se triggeröinyt Bonon viettejä. Myyriä, hiiriä ja muita jyrsijöitä se kyllä tappaa heti nähdessään.

Hain kotoa kissankantokopan ja toin lokin takapihalleni, jossa se söi vähän turvotettua nappulaa. Vähän naivisti elätin toivoa, että kenties paikalliset eläinsuojelutyypit haluaisivat saada sen siiven kuntoon. Valitettavasti minulle kuitenkin sanottiin, ettei lokkia aiota auttaa ja ainoa vaihtoehto on lopetus. Ymmärrettäväähän tuo on, lokkeja on kaikkialla ja ei kaikkia loukkaantuneita villieläimiä voida auttaa. Eri asia, jos kyseessä olisi jokin uhanalainen laji. Sovimme, että lokki tultaisiin hakemaan seuraavana päivänä työharjoitteluni jälkeen.

En mielelläni olisi lopettanut eläintä itse, sillä olin jo hieman kiintynyt lokkiin ja pelkäsin, etten saisi sitä kivuttomasti heti hengiltä. Kuitenkin yöllä lokin hengitys alkoi olemaan todella vaivalloista. Minulla on astma, ja ennen toimivien lääkkeiden löytymistä olen joutunut useaan kertaan käymään ensiavussa astmaiskujen takia, joten tiesin millaista helvettiä heikossa hapessa oleminen on. En pystynyt antaa lokin kärsiä yön ja koko työpäiväni ajan, joten päätin lopettaa sen itse. Käärin sen pyyhkeeseen ja löin sitä vasaralla päähän pari kertaa. Lokki kuoli heti. Harmitti hyvin paljon ja silittelin kuollutta lokkia jonkin aikaa. Sen silmät olivat kiinni ja sen ilme oli jotenkin surullinen, tai todennäköisesti vain näin sen sellaisena siinä mielentilassa. En kuitenkaan jäänyt vellomaan tätä ja seuraavana päivänä mennessäni työharjoitteluun touhuamaan hoitokoirien ja löytöeläinten kanssa oli tapaus jo poissa mielestäni.