Isistä parhain, Saheiji

Tämä juttu julkaistiin alunperin Tähdenlento-lehdessä nro 11.

Ginga -saagassa isän asemaa korostetaan paljon, mutta oikeasti hyvät isähahmot ovat harvassa. Moni isä suhtautuu pentuihinsa kuin kehen tahansa muuhun lauman soturiin ja ei yhtään epäröi lähettää pentujaan sotimaan. Mukana on myös täysin epäonnistuneitä isiä. Kamakiri pahoinpiteli puolisoaan pentujensa nähden ja lopulta emo ja pennut lähtivät pakoon. Myös Terun isä oli pentuaan kohtaan julma ja väkivaltainen.

Gingan karhukoirasuvun urokset ovat kaikki ylistettyjä johtajia ja taistelijoita, mutta isän roolissa on kaikilla parantamisen varaa. Suurin osa, ehkä Weediä lukuun ottamatta, jää pennuilleen etäiseksi ja mysteeriseksi hahmoksi. Varsinaisen kasvatuksen suorittavat suvun ulkopuoliset henkilöt.

Monesti isä ja pennut ovat aluksi erossa toisistaan, esimerkiksi Riki ei muistiinmenetyksensä takia aluksi tunnistanut poikaansa (tästä häntä ei tosin voi syyttää), ja Weedin tapauksessa Gin oli kauan Hougenin vankina. Mutta jälleennäkemisen jälkeenkään välit eivät välttämättä paljoa lämpene. Ginillä ja Weedillä vaikuttaa olevan nyt hyvä luottamus keskenään, mutta läheisiä he eivät näytä vieläkään olevan, vaan heidän suhde perustuu enemmän toistensa kunnioittamiseen.

Hyvän isän kuvaa Ginistä ei antanut Weed -pokkari 30, jossa Weed pohti olisiko hänen veljiään vielä elossa, johon Gin totesi vain tämän olevan mahdollista, mutta ei vaikuttanut kovinkaan kiinnostuneelta tai lähtenyt etsintäretkelle mukaan. Tällä Weedin veljien etsintäretkellä löytyi kuitenkin viimein oikeasti esimerkillinen isähahmo, Saheiji.

Ginin puoliso, entinen kotikoira Sakura synnytti kolme pentua yksin Pohjois-Alpeilla. Gin oli tuohon aikaan kulkemassa ympäri Japania suorittaen ylipäällikön tehtäviään, ja pariskunnan onnesta kateellinen Lucy oli huijannut Sakuran taivaltamaan viimeisillään raskaana Pohjois-Alpeille. Sakura ei osannut metsästää ja hänen kuntonsa heikkeni. Alpeilla pientä laumaa johtanut villikoira Saheiji löysi Sakuran sattumalta. Sakura antoi vahvimmat pentunsa Saheijin hoiviin, mutta piti itsellään heikoimman pennun, Weedin. Saheiji kasvatti kaksi muuta pentua omina poikinaan ja risti ne Joeksi ja Yukimuraksi.

Saheiji oli lempeä ja oikeudenmukainen johtaja, mutta hänen reviirillään asui japaninmakakeja, jotka seurasivat uutta verenhimoista kenraaliansa. Makakien kenraali himoitsi etenkin koiranpentujen verta. Eräänä kohtalokkaana päivänä makakit hyökkäsivät koirien kimppuun ja Joe kaapattiin. Makakien lyödessä koiria kepeillä Saheiji suojeli Yukimuraa omalla kehollaan. Hyökkäyksessä Saheijin selkä murtui ja hänen takajalkansa halvaantuivat. Tästä lähtien Saheiji pystyi vain ryömimään eteenpäin ja lauman johtajuus siirtyi Yukimuralle, josta kasvoi vahva, mutta katkera uros.

Weedin löytäessä Yukimuran koirien ja makakien välillä oli jo meneillään täysi sota. Veljesten erimielisyyksistä huolimatta Saheiji käski ottopoikaansa auttamaan veljeään, sekä myönsi viimein Yukimuralle ettei ole hänen biologinen isä, joskin Yukimura ei halunnut kuulla tätä.

Makakien kenraalin kuollessa myös Yukimura oli haavoittunut kuolettavasti. Yukimuran oikea isä, Gin, saapui viimein myös paikalle ja kyynelsilmäinen Saheiji pyysi häntä menemään hyvästelemään kuoleva poikansa. Gin kuitenkin tiesi ettei hän ollut Yukimuralle isähahmo ja raahasi Saheijin hänen luokseen.

"Sinä olet se isä, jota Yukimura tarvitsee. Isän rakkaus merkitsee sille sinun rakkauttasi. Sinä olet ainoa uros, jonka kehuja Yukimura kaipaa." -Gin

Weedin valmistautuessa kantamaan Yukimuran ruumiin Ouun maille haudattavaksi Gin pysäytti poikansa. Yukimuran viimeinen leposija kuuluisi olla Saheijin luona.

Vaikka Saheiji ei ollutkaan Yukimuran ja Joen biologinen isä, hän kohteli pentuja kuin ominaan ja lukemattomia kertoja vaaransi henkensä heidän vuoksi. Kun Yukimuran katkeruus makakeja kohtaan alkoi kasvattaa häntä kieroon ei Saheiji koskaan lakannut rakastamasta ja tukemasta häntä. Vielä rampanakin hän pyrki olemaan parhain mahdollinen isä pennulleen.

Saheiji kuuluu omiin lempihahmoihini ja hänen suhteensa ottopoikaansa muodosti makakisaagan ytimen. Saheijin tuska Yukimuran kuollessa on yksi harvoista kohdista uudemmasta, Akakabuto -saagan jälkeisessä Gingasta, joka saa minut kyynelehtimään. Sarja kaipaa kipeästi muutakin kuin vain taistelua taistelun perään ja Saheiji toi ainakin hetkellisesti aidon tuntuista tunnepuolta mukaan. Olinkin hyvin ilahtunut, kun Saheiji esiintyy uudestaan upouudessa Ginga Densetsu Noah -sarjassa! Jää nähtäväksi millainen rooli hänellä Noahissa on.