Koirasusi vs mustakarhu, susi vs myskihärkä

"Wolf, punahampainen ja vahvasydäminen, villi lainsuojaton pohjoisten koirien joukossa - Alaskan erämaiden super-raakalainen."

 
Vanhoja sanomalehtiä selaillessani olen löytänyt monia hurjia kertomuksia koirista ja susista, jotka ovat taistelleet niin toisia koiria kuin kaikenlaisia villipetoja vastaan. Jotkin niistä kuulostavat suorastaan mahdottomilta ja niiden todenperäisyyttä on mahdotonta enää todistaa. Tässä postauksessa kerron kahdesta epätodennäköiseltä kuulostavasta voitosta, joista ensimmäisen todenperäisyys jää hämärän peittoon, mutta toinen on peräisin hyvin luotettavasta lähteestä.

18.1.1917 sanomalehti The Daily Book kirjoitti hyvin mahtipontisesti Wolf -nimisestä koirasudesta, jonka omisti Paul Buckley Alaskan Seward -kaupungissa. Wolf oli jo pentuajoistaan asti ollut tunnettu tappelupukari, jonka hammasta olivat maistaneet niin eläimet kuin ihmisetkin. Sen keho oli täynnä arpia ja toinen korva oli revitty irti. Tämän ansiosta sille oli annettu lempinimi Timber Devil. Wolfin emo oli husky (tällä ei tarkoiteta siperianhuskyä, vaan todennäköisesti lähes mitä vain vetokoiraa) ja isä susi. Tai näin ainakin väitettiin, tässähän on saattanut olla omistajan tai toimittajan mielikuvituslisää joukossa, jotta koira kuulostaisi mahdollisimman siistiltä. Yhden huonon kuvan perusteella ei voi päätellä oliko Wolfissa oikeasti sutta.

Buckley ja Wolf olivat metsästämässä Valdez -puron lähellä kun mustikkapensaista ponkaisi esille naarasmustakarhu kahden pennun kanssa. Karhu suojeli pentujaan ja Wolf suojeli puuhun kiivennyttä omistajaansa. Eläimet kiertelivät toisiaan ja louskuttivat leukojaan. Omistaja yritti kutsua koiraansa takaisin. Wolf koitti pari kertaa juosta takaisin, mutta karhu esti sen paluun. Eläinten taistelu jäi vaille todistajaa niiden kadotessa Buckleyn näköpiiristä. Buckley odotti koiransa paluuta parin tunnin ajan. Jossain vaiheessa hän laskeutui puusta, ampui emonsa unohtamat karhunpennut ja pystytti väliaikaisen leirin.

Monta tuntia myöhemmin pahasti raadeltu Wolf ilmestyi Buckleyn vakituiselle leiripaikalle, kuuden mailin päähän paikasta, jossa taistelu karhua vastaan oli alkanut. Suurella vaivalla Wolf kömpi isäntänsä petiin, jossa se ulvoi surullisesti. Ehkä koira oli taistelun aikana mennyt sekaisin olinpaikastaan ja palannut kotiin, vaikka isäntä ei ollutkaan siellä. Seuraavana päivänä kullankaivajat löysivät kuolleen karhun, jolta oli kurkku revitty auki.

Artikkelissa mainittiin myös, että Wolf oli myöhemmin varastettu. Jostain syystä tästä aiheesta ei kerrottu mitään lisätietoja.

Wolfin ja emokarhun kuolemantaistelu voi kuulostaa puhtaalta fantasialta. Miten koira voisi tappaa karhun? En pidä tätä mitenkään mahdottomana, vaikka se onkin todella suuri ja epätodennäköinen saavutus. Mustakarhu ei ole erityisen kookas laji. Aikuinen naaras saattaa olla vain 40-kiloinen, jolloin Wolf ja emokarhu ovat voineet olla samaa kokoluokkaa. Wolf oli selkeästi omistajansa ylpeys ja sen takia voidaan olettaa, että se oli elämänsä kunnossa - nuori, iso, lihaksikas koira, joka oli saanut tarpeeksi ruokaa ja lepoa. Karhulla taas ei välttämättä ollut asiat yhtä hyvin. Ainakin sillä oli kaksi pentua, joista huolehtiminen oli jo suuri vaiva. Oliko se saanut tarpeeksi ruokaa ja lepoa? Oliko sillä parasiittejä, jokin sairaus, tai oliko se ollut jo aiemmin jossain kahinassa toisen eläimen kanssa?

Netin ihmeellisessä maailmassa on Carnivoran foorumi, jossa aikuiset ihmiset viettävät tuntikausia väitellen kumpi voittaisi, jos tämä ja tuo eläin tappelisivat. Foorumilta löytyy mitä ihmeellisimpiä matsiehdotuksia, mutta kaikissa niissä oletetaan, että kumpikin eläin olisi huippukunnossa ja lajinsa vaikuttavimpia edustajia. Aloituksissa unohdetaan aina myös yksi tärkeä seikka: sattuma. Kenties sattuman ansiosta Wolf oli saanut puraistua karhun hengiltä, vaikka kaiken järjen mukaan sen olisi pitänyt hävitä.

Yksinäinen susi, joka tappoi myskihärän.

Wolfin uroteko saattaa olla höpöhöpöä. Tapahtumaa ei voi jälkikäteen todistaa mitenkään. Kuitenkin historiasta löytyy ainakin yksi vastaavanlainen vaikuttava kamppailu, jonka on todistanut luotettava lähde. Arctic Institute of North American julkaisemassa lyhyessä tutkimuksessa kuvaillaan kuinka 28.5.1968 yksinäinen urossusi onnistui tappamaan aikuisen urosmyskihärän. Tutkija David R. Gray seurasi lähes tunnin kestävää kamppailua. Taistelun aikana eläimet pyörivät kehässä toistensa ympärillä, välillä pysähtyen tuijottamaan toisiaan. Susi osoitti kaikki puremansa härän päähän ja irrottautui ennen kuin härkä ehti tehdä sille vahinkoa. Susi pyrki olemaan suoraan härän edessä, jotta härkä ei pystyisi iskemään sitä sivuttain sarvillaan. Urossusi sai kuin saikin myskihärän hengiltä, vaikka siihen kului hyvin paljon aikaa. Se ei itse vahingoittunut taistelussa.