Bonon kesää 2021

Taas päivittelen rakkini kuulumisia. Kevät ja kesä ovat olleet vähän tylsähköjä, mitään suurta ei ole tapahtunut. Olemme paljon lenkkeilleet pelloilla öisin, jolloin välillä olemme törmänneet metsäkauriisiin, joutseniin, kurkiin, hirviin ja kettuihin. Harmittavasti iPad meni rikki joskus talvella, joten en ole saanut näistä otettua kuvia vaikka olemme olleet välillä hyvällä kuvausetäisyydellä. Kännykkäni on lähes hyödytön kuvauksissa ja sillä saa otettua edes jonkunlaisia kuvia vain päivällä. Pienessäkin hämärässä kännykkä heittää hanskat tiskiin. Ymmärrän nyt miksi kaikki UFO- ja bigfoot-videot ovat vielä tänä päivänä rakeista roskaa. Tämän takia en myöskään ole kuvaillut Bonoa yhtä paljon kuin ennen.

Yhtenä tälläisenä yönä onnistuin suihkuttamaan hyttysmyrkkyä suoraan oikeaan silmääni. Facebookin muistojen mukaan olin saman tempun tehnyt lähes päivälleen vuosi sitten, enkä selvästi ollut oppinut mitään. Sattui aivan saatanasti ja noin kymmenen minuuttia pystyin vain haahuilla pellolla hieroen silmää hupparilla. Tietenkään ei ollut vettä tai paperia mukana. Kun sitten viimein kipu laantui lähdin noin puolen tunnin kotimatkalle ja kotona menin heti suihkuun. Silmä oli pari päivää tulipunainen ja vuosi keltaista smägää, mutta suurempaa vahinkoa ei tapahtunut.

27.6. Bonon rokotukset piti uusia. Olin odottanut tätä päivää vähän kauhulla, mutta pakkohan se oli mennä, koska ilman rokotuksia Bono ei voisi päästä hoitolaan jos lähden matkalle. Olen monta kertaa kertonut tässä blogissa Bonon taustoista ja käytösongelmista, joten en toistele itseäni turhaan. Edellisellä kerralla mukanani oli paikallinen koirankouluttajaystäväni henkisenä tukena ja kaikki oli mennyt ihan hyvin. Silloin eläinlääkäriä taisi jännittää enemmän kuin meitä, olinhan varoittanut etukäteen puhelimessa, että koira voi olla änkyrä. Nuoren naisen kädet tärisivät kun hän laittoi rokotteen ja suurin osa litkuista valui pitkin koiran niskaa. Nyt päätin mennä yksin, sillä en kehdannut pyytää ketään mukaan.

Ilmoitin jälleen etukäteen eläinlääkärille, että koira saattaa olla reaktiivinen ja käynti olisi hyvä järjestää jotenkin niin ettei koira törmäisi muihin koiriin odotushuoneessa. Saimme päivän ensimmäisen ajan. Eläinlääkäriasema on aika lähellä nykyistä kotiamme, joten saavuimme paikalle kävellen ja odotushuoneessa pistin koiralle kuonokopan. Bono oli hyvin rauhallinen ja vain hieman huolestunut asemalla ja oli kohteliaan ystävällinen, muttei tungetteleva työntekijöitä kohtaan.

Rokotuksien lisäksi samalla kuunneltiin sydäntä ja lekuri halusi myös ottaa lämmön. Kuonokoppa oli päässä toimenpiteiden ajan ja vähän pää heilui uhkaavasti taakse kun lämpömittari tungettiin persiiseen ja neula niskaan, mikä on täysin ymmärrettävää, mutta pitelin pannasta kiinni ja Bono söi namia kopan läpi. Otin kopan pois kun hommat oli hoidettu ja Bono oli taas ihan ystävällinen lekureille. Lekurilla kesti kauan kirjoittaa tietoja koneelle ja Bono oli tarpeeksi rento, että pidettiin pieni painituokiokin ja persettäkin piti rapsuttaa jolloin teki tyypillistä kiemurtelutanssia. Sydän kuulosti ok. Kuulemma tosi hyväkuntoinen koira ja turkki hienossa kunnossa. Lekuri sanoi sen olevan vähän ylipainoinen ja olin samaa mieltä kun ei talvella olla tehty mitään, mutta tunnustellessaan koiraa näytti hämmentyneeltä ja totesi ettei täällä olekaan läskiä. Bono alkaa olla jo aika vanha ja sen mahanahka roikkuu, enkä enää viitsi liikuttaa sitä yhtä rankasti kuin nuorempana.

Jotain kivoja palkintoja ollaan myös voitettu tässä kesän aikana. Do More With Your Dog järjesti 2K-9 Ruff Run -haasteen, jossa piti juosta tai kävellä reippaasti koiran kanssa kaksi kilometriä. No eihän tuo ole matka eikä mikään, joten totta kai minäkin hikipossu osallistuin kerta palkintojakin oli luvassa! Haasteeseen sai osallistua myös virtuaalisesti, kunhan tehdyn kävelyn voisi todistaa jotenkin. Merkitsin reittini satelliittikuvaan, sekä otin kuvia eri maamerkkien ja tienviittojen kohdalla. Saimme tästä diplomin, tosi hienon mitalin, sekä epävirallisen 2K9 -tittelin.

Osallistuin myös tänä vuonna W.O.L.F. / World of Lupines Foundationin virtuaalinäyttelyyn. Bono oli ensimmäinen luokassa paras rescue, sekä toinen luokassa paraskuntoinen seniori. Tänä vuonna olikin suuria mitaleja!

26.7. Bono täytti yhdeksän vuotta. Täytyy myöntää, että koiran kuolema on nykyään vähän väliä mielessä. Aina kun näen koirien kuolinilmoituksia Facebookissa panen merkille minkä ikäisenä koira on kuollut ja lasken mielessäni montako vuotta Bonolla olisi tuon perusteella elinaikaa jäljellä. Ihan hyväkuntoinenhan Bono on vielä, mutta koskaan ei voi tietää kuinka monta vuotta on enää jäljellä. Isokokoiset koirat tuppaavat elämään lyhyemmin, mutta toisaalta ainakin Embarkin mukaan Bonolla ei ole mitään testattavaa geneettistä sairautta, eikä sitä voi haukkua sisäsiittoiseksi. Toivottavasti on vielä monta vuotta edessä.