maanantai 26. toukokuuta 2014

Stargazing Dog


NIMI: Stargazing Dog (Hoshi Mamoru Inu)
VUOSI: 2008
KUVITTAJA/TARINA: Takashi Murakami

Heti alkuun pitää sanoa että ostin tämän mangan pelkästään kansikuvan perusteella, lukematta juonesta mitään. Mangan suhteen minulla ei ollut mitään odotuksia, mutta herranjestas miten hyvä manga tämä olikaan! Stargazing Dog on upea tarina koiran uskollisuudesta, joka varmasti tulee itkettämään monia lukijoita. Koiran uskollisuuden lisäksi mangassa olevat ihmiset ovat myös hyvin toteutettuja ja syviä hahmoja. Tarina ei jää pelkäksi koiratarinaksi, sillä onneksi manga keskittyy tasapuolisesti myös siinä esiintyviin ihmisiin. Tuloksena on hyvin syvällinen tarina, joka on toteutettu hitaalla temmolla ja vaatimattoman oloisesti.

Tarina alkaa näyttäen viranomaisia ränsistyneen auton luona auringonkukkapellolla, autossa on parin vuoden ajan muhinut miehen ruumis, sekä vieressään tuoreempi koiran ruumis. Päähenkilöiden kohtalo on siis jo alussa lukijalle selvä, mutta se ei haittaa lukukokemusta ollenkaan. Lukija haluaa nähdä matkan tuohon surulliseen päätökseen. Aikahyppäys menneisyyteen ja lukija pian jo unohtaa mielestään nuo kaksi ruumista. Miehen (jota koira kutsuu mielessään vain Iskäksi) avioliitto, työ ja terveys ovat muuttumassa huonoon suuntaan, mutta kaikki tapahtuu hyvin hitaasti ja todenmukaisesti. Tämä voisi tapahtua kelle tahansa, eikä ketään voi vain mustavalkoisesti syyllistää tapahtumista.



Lopulta Iskän vaimo haluaa eron, jolloin Iskälle jää vain autonsa, koiransa Happie sekä vähän irtaimistoa joka kaikki mahtuu auton takaistuimille. Hän lähtee Happien kanssa ajoreissulle kohti etelää, missä asui lapsena. Matkalla kuitenkin Iskä menettää lompakkonsa ja loputkin rahat menevät Happien äkilliseen eläinlääkärireissuun. Kaikkien vastoinkäymisten aikana parin mieliala ei silti laske, Iskä sopeutuu mukisematta uusiin tilanteisiin ja koiransa lailla löytää aina positiivisia asioita kurjimmastakin tilanteesta. Osittain tuntuu kuin hän jo hyväksyisi ja ennustaisi kohtalonsa. Heidän matkansa ei itse asiassa tunnu edes niin surulliselta, vaan kauniilta ja rauhalliselta jäähyväismatkalta. Vasta vääjäämättömänä menetyksen hetkellä lukijan sydäntä puristaa.

Mukana on ilahduttavasti myös lyhyempi jatko-osa, jossa isovanhempansa menettänyt sosiaalityöntekijä saa tehtäväkseen tunnistaa miehen ruumis ja järjestää hänelle hautajaiset. Tämä oli mielestäni upea veto tuoda jo valmiiksi hyvään tarinaan entistä syventävämmäksi lisämausteeksi. Myös sossumiehen hahmo on toteutettu hyvin. Hänen rauhallinen kuori peittää alleen suurta kaipuuta ja syyllisyyttäkin, koska kuollut Happie muistuttaa häntä omasta nuoruuden koirastaan jolle hänellä ei ollut tarpeeksi aikaa ja intoa.




Stargazing Dog on täynnä pieniä kauniita hetkiä, joilla voi olla suuri merkitys hahmoille. Pidin paljon siitä kuinka kerronta jakautuu melko tasapuolisesti sekä Iskän että Happien harteille. Happien ajatukset ovat hyvin lapsellisesti kirjoitettuja ja en yleensä pidä siitä kuinka ihmisiä pidetään lemmikkiensä "vanhempina", mutta tähän tarinaan Happien iskättely sopi ihan hyvin. Koiran ajatukset ovat kirjoitettu mahdollisimman yksinkertaisiksi, mutta niissä piilee aina syvällinen totuus.

Kuvitus on hyvin karkeaa, eikä varmasti miellytä monia. Itse en juuri kiinnittänyt siihen huomiota koska tarina imaisee mukaansa täysillä. Parempi kuvitus voisi ehkä jopa harhauttaa itse tarinan seuraamisesta. Itse koirat tarinassa ovat omituisen näköisiä, välillä näyttäen lähinnä kissoilta naamasta, eikä niiden rotuja voi kuin arvailla.

Suosittelen tätä ehdottomasti, mutta en usko ihan nuorimpien ja joidenkin teinien saavan tästä paljoa irti. Söpöstä kannesta huolimatta Stargazing Dog on selvästi aikuisten tarina, johon voi olla vaikea samaistua jos ei vielä ole asunut omillaan ja tajunnut kuinka haastavaa voi olla taistella raha-asioiden, suhteiden ja terveyden kanssa. Hyvin menestyneestä sarjakuvasta on myös tehty elokuva, jonka aion ehdottomasti hankkia vielä.

TÄHDET: *****



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti