Suden silmä

NIMI: Suden silmä (L'Oeil du loup)
VUOSI: 1998
OHJAAJA: Hoel Caouissin

Suden silmä esitettiin vuosia sitten Suomen televisiossa, taisin itse olla silloin ehkä 10-13 vuotias. Animaatio teki minuun suuren vaikutuksen, mutta juuri mitään tietoa siitä ei ollut olemassa netissä eikä sitä oltu julkaistu Suomessa telkkari-esitystä lukuun ottamatta. Leffa sai melko myyttisen statuksen mieleeni pitkän aikaa ja halusin vaan nähdä sen uudestaan, mutta tiesin vain sen suomennetun nimen jolla ei löytynyt mitään infoa. Sitten törmäsin Daniel Pennacin saman nimiseen kirjaan ja tajusin elokuvan olleen tehty kirjan pohjalta, nyt pystyin metsästämään sen alkuperäisellä ranskalaisella nimellä. Tulokset olivat kuitenkin taas laihoja ja pysyivät laihoina pitkään aikaan kunnes löysin Ebayn sivuilla myytävänä ranskalaisen DVD:n jossa oli vaihtoehtona englanninkielinen dubbi myös (sori, en osaa ranskaa).

Tarina kertoo afrikkalaisesta pojasta joka työskentelee eläintarhalle jossa asustaa masentunut silmäpuoli susi. Africa-pojalla on kyky keskustella eläinten kanssa telepaattisesti ja viimein vastahankainen susi lupaa kertoa pojalle elämäntarinansa pojan tarinaa vastaan. Bluecoat-niminen susi ei aina elänyt eläintarhassa, niinkuin Africa ei myöskään aina Euroopassa (Ranskassa?).

Päähenkilöt kertovat elämäntarinoitaan vuorotellen lyhyissä pätkissä. Bluecoat syntyi vapaana onnelliseen susiperheeseen, jonka erikoisuutena oli Bluecoatin sisko Sparkle jonka turkki oli kullanhohtoinen. Kultainen susi kuitenkin houkutti paikalle ihmiset ja vaikka susiperhe yritti parhaansa mukaan paeta Sparkle jää ihmisten ansaan. Bluecoat yrittää pelastaa siskonsa ja onnistuukin siinä, mutta menettää toisen silmänsä ja jää itse ihmisten vangiksi.

Africa on sota-orpo joka kulkeutuu perheestä toiseen. Hänen kykynsä ymmärtää eläimiä ja loistavat tarinansa ovat lahjoja joita ihmiset hänen ympärillään ihailevat ja hyväksikäyttävät. Ennen Eurooppaan tuloa Africa ehtii nähdä Afrikan mantereen kuumat aavikot, savannit sekä kosteat sademetsät.

Tarinoiden välinen kontrasti (ihminen vs eläin, etelä vs pohjoinen) on kiinnostava ja seassa on sanomaa luonnonsuojelusta ja ihmisoikeuksista, mutta sanomaa ei tyrkytetä katsojalle. Elokuva on kaunis sekoitus fantasiaa ja realismia. Päähenkilöiden tarinat ovat korkealentoisia ja traagisia, heille toivoisi hyvän lopun mutta elokuvalla ei ole suunnitelmissa Free Willy-tyyppistä vapautusta sudelle tai uutta perhettä Africalle. Lopussa susi ja poika kokevat kauniin yhteisymmärryksen hetken ja se riittää katsojallekin.

Animointi on yksinkertaista mutta erittäin kaunista. Taustoihin on ilmeisesti käytetty joissain kohdissa muokattuja oikeita valokuvia/rotoskooppitekniikkaa. Hahmojen liikehdintä on joissain kohdin kömpelöä, mutta ei häiritsevästi. Sudet ovat kauniita ja realistisia, muissa eläimissä (etenkin kameli ja leijona) on hieman toivomisen varaa. Maisemat ovat myös hyvin tehtyjä ja vaihtelut kylmän ja lämpimän värimaailman kanssa tarinoiden välillä tekee elokuvasta mielenkiintoisen katsella.

Suden silmä oli ehdottomasti kaikkien näiden vuosien odotuksen ja metsästyksen arvoinen, minulla oli pieni pelko ettei leffa olisikaan yhtä hyvä kuin mitä muistin. Se on valitettavan lyhyt (noin puoli tuntia), mutta siinä ajassa se saa kiireettömän tuntuisesti kerrottua kahden olennon elämäntarinat kauniilla tavalla. Toivoisin tälläisiä animaatioita enemmän, animaatioita joilla on oikeasti sanoma (jota ei kuitenkaan tyrkytetä) ja ilman typerää adhd sähellystä. Kohelluspiirrettyihin tottuneet lapset tuskin saavat Suden silmästä mitään irti, mikä on ehkä yksi syy miksi animaatio on niin vähän tunnettu.

Suosittelen ehdottomasti ja Suden silmä nousee takaisin lempikoirapiirrettyjeni sekaan. Kannattaa tsekata myös alkuperäinen Daniel Pennacin kirja joka ei ole myöskään hassumpi.

TÄHDET: ****1/2