Herra Dongguo ja susi

NIMI: Herra Dongguo ja susi (alkuperäinen nimi = ?)
VUOSI: Ensimmäinen löydetty painos vuodelta 1544
KUVITTAJA/TARINA: ?

Herra Dongguo ja susi on vanha kiinalainen satu jonka keksijä ei ole tiedossa. Se on tyypillinen opettavainen tarina joita kerrotaan lapsille. Sama tarina tunnetaan myös nimellä Zhongshanin susi.

Herra Dongguo on sivistynyt mies ja lempeä eläimiä kohtaan. Taivaltaessaan aasinsa kanssa Zhongshanissa hän törmää metsästäjien takaa-ajamaan suteen joka pyytää apua. Herra Dongguo piilottaa suden säkkiin ja valehtelee metsästysseurueelle. joka jatkaa matkaa.

Kiitoksen sijaan susi nyt kertookin Dongguolle olevansa nälkäinen ja miehen pitäisi pelastaa susi uudelleen, nyt nälkiintymiseltä. Dongguo tarjoaa sudelle leipää, mutta se kieltäytyy syömästä sitä. Sen sijaan susi alkaa vilkuilla miehen aasia jolloin aasi ottaa jalat alleen. Nälkäiseltä sudelta palaa pinna ja se hyökkää Dongguon päälle aikoen syödä hänet, Dongguo syyttää sutta kiittämättömyydestä johon susi sanoo että oli melkein tukehtua säkissä ollessaan, eli Dongguo onkin sudelle velkaa.

Dongguo ja susi eivät pääse yhteisymmärrykseen, vaan päättävät kysyä neuvoa kolmelta vanhemmalta ja viisaammalta henkilöltä. Ensimmäinen jolle pari kertoo pattitilanteestaan on vanha puu. Puu kertoo kuinka nuorena lapset poimivat siitä hedelmiä, mutta nyt puun ollessa kuihtumassa se aiotaan muuttaa polttopuiksi. Puu ilmoittaa olevansa suden puolella. Seuraavana vastausvuorossa on vanha lehmä. Lehmä sanoo tuottaneensa ennen paljon maitoa ja olleen ahkera kyntöjuhta pellolla, mutta nyt vanhana isäntä aikoo teurastaa sen. Lehmäkin päätyy suden puolelle. Kolmas vastaaja on maanviljelijä joka sanoo sudelle epäilevänsä suden edes mahtuneen säkkiin. Susi loukkaantuu ja menee heti säkkiin takaisin jolloin maanviljelijä sitoo säkin suun kiinni ja hakkaa suden henkihieveriin kuokallaan.

Maanviljelijä ottaa puolikuolleen suden säkistä ulos ja taas Dongguo tuntee sutta kohtaan sääliä. Paikalle tulee kuitenkin nainen joka kertoo suden tappaneen hänen pikkupoikansa, jolloin Dongguoltakin loppuu ymmärrys ja hän antaa sudelle kuoliniskun.

Minulla ei ole mitään hajua kuka tämän painoksen on kuvittanut ja minä vuonna. Kuvitus on mielestäni kauniin realistista, joskin välillä epäselvää kohdissa joissa on paljon tummaa. Paperi ei myöskään ole laadukasta. Kyseessä on vanha kansansatu joten en rupea sen enempää tarinaa kritisoimaan. Tämä oli mukava pieni pokkari josta pystyi pelkän kuvituksen perusteella ymmärtämään suurimman osan, sen mikä meni ohi hilseen jouduin sitten tarkistamaan netistä.

TÄHDET: **1/2