Nara piertelee, osa 20: Lisää koirii ja ihmisii

Ja sitten pari viime vuoden lopulla valmistunutta kuvaa.

Ensimmäinen kuva tulee kortiksi Suomen Hopeanuoli-fanit ry:n seuraavaan keräilykorttisarjaan, jonka teemana on susisaaga. Tein projektiin viisi kuvaa, mutta voin näyttää niistä vain yhden tällä hetkellä ja loput sitten kun kortit on laitettu myyntiin.

Koska vaihdoin puhelinta minulla ei ole tästä työstä kovinkaan monta prosessikuvaa jäljellä. Ja näiden laatu on perinteisen paska.

Tässä on käytetty puuvärejä ja Copicceja. Nää prosessikuvat on kyllä aina aivan järkyttävän rumia. Joka kerta kun väritän olen ihan paskapaniikissa kun kuva tuntuu vain rumentuvan jatkuvasti ja pitää vain uskoa siihen, että loppusuoralla se maagisesti muuttuukin siedettävän näköiseksi.

No niin, siitähän tuli yllättävän hyvä. Loppujen lopuksi tähän on vielä lisätty vesiväriä, eli melkoinen sekametelisoppa kyseessä.

Sain myös viimein valmiiksi yhden ikuisuusprojektin, jonka aloitin joskus 2018 alussa ja pikkuhiljaa työstin pitkin vuotta. Kyseessä siis tulevan Death Stranding -pelin fanitaidetta. Olen kauan halunnut parantaa taitojani ihmisten piirrossa ja ylipäätään laajentaa osaamistani normaalin comfort zoneni ulkopuolelle. Alhaalla käytettyjä reffejä ja sitten räpellystä:

Olin muuten idiootti kun piirsin tämän ohuelle kopiopaperille! Tämä ei ollut ongelma kuvaa piirtäessä, mutta halusin myös sävyttää kuvan vesiväreillä jolloin ongelmia oli väistämättä edessä.

Kuten yläkuvasta näkyy paperi alkoi uhkaavasti kupruilla kun laitoin ensimmäisiä vesivärikerroksia. Käytin mahdollisimman vähän vettä ja poistin kosteutta vessapaperitollolla heti kun väriä oli ehtinyt hetken imeytyä paperiin. Kun kuva oli mielestäni valmis käytin vanhaa kikkaani, rullasin kuvan tiukalle rullalle ensin yhteen suuntaan ja sitten toiseen suuntaan. Sen jälkeen laitoin kuvan vielä yön ajaksi painavien kirjojen väliin suoristumaan.

Ei paskempi lopputulos, vaikka itse sanonkin! Olen tähän ihan tyytyväinen ja opin tästä paljon, joten voin seuraavalla kerralla tehdä jotain tämänkaltaista nopeammin. Tässä on myös valkoista geelikynää laitettu pikkujuttuihin.

Tähdenlento 9

Kannen tekijä SaQe

Suomen Hopeanuoli-fanit ry julkaisi hiljattain toisen tämän vuoden jäsenlehdistään. Tämän myötä olen ollut nyt kaksi vuotta päätoimittajana ja jatkan yhä tulevana vuonna ja todennäköisesti hamaan tappiin saakka. Teemana olivat nyt saksanpaimenkoirat. Teema tuli oikein hyvin esille ja pidän tätä varsin onnistuneena numerona.

Mukana tuli SHL:n piirtämä A4-juliste

Numerossa oli useampi artikkeli, joiden kirjoittaminen ja julkaiseminen oli ollut minulle oikein jännittävää. Koska Hopeanuoli -sarjan saksanpaimenkoira John oli ollut metsästyskoira päätin haastatella omistajaa, joka oli oikeasti käyttänyt sakemanniaan metsästämiseen. Pienenä leffahulluna sain myös hyvän tekosyyn kirjoittaa saksanpaimenkoirista kauhuelokuvissa, rodun rooleista sekä hyviksinä että pahiksina. Erityisen innostunut olin tilaisuudesta kertoa pahamaineisesta kulttielokuvasta White Dog, joka on Suomessakin ollut jossain vaiheessa bannattuna.

Muiden tekemien artikkelien joukossa oli elokuva-aihetta jatkava Kurokin arvostelu Kaikenkarvaisesta Charliesta, jota yllättäen ei lehdessä ole tätä ennen mainittu. Anttu kirjoitti mielenkiintoisen artikkelin Hopeatiikeri -blogistaan. Itseäni harmitti, kuinka taas osa suunnitelluista artikkeleista ei päässyt lehteen mukaan, koska kirjoittajat lopettivat yhteydenoton. Lehteen olisi pitänyt alunperin tulla kunnollinen saksanpaimenkoiran rotuesittely, juttua improsarjakuvista ja artikkeli lelukeräilystä. No, pärjättiin ilmankin. Nyt vain jäi harmittamaan pienten henkilökohtaisten taidejuttujen puute, joita on yleensä lehdessä ollut mukana jossain muodossa.

Uuden taittajan taittojälki oli selkeästi parantunut edellisestä numerosta, vaikka se oli jo ollut siinä kelvon näköistä. Nyt tekstin ja kuvien asettelu toimii paremmin ja moni artikkeli on saanut mielenkiintoisen taustan.

On aina suuri ilo saada pitkään työn alla ollut lehti postilaatikkoon asti. Harva asia on tuntunut minusta yhtä palkitsevalta. Toivottavasti saan jatkaa näissä hommissa vielä pitkään. Yhdistykseen kuulumattomat voivat ostaa lehden numeroita Hopeapuodista. Vuonna 2019 tulee ilmestymään taas kaksi numeroa. Näille on jo paljon juttuja valmiina ja olen todella innoissani joistain artikkeleista, sillä luvassa on taas mielenkiintoista sisältöä jota ei voi lukea missään muualla.

Calling All Soldiers Fanzine

NIMI: Calling All Soldiers Fanzine
VUOSI: 2018
TEKIJÄT: Useita

Tämä uusi Yoshihiro Takahashin töihin keskittyvä fanilehti sisältää 31 fanin piirroksia mangapiirtäjän eri sarjoihin liittyen. Projektin takana on yhdysvaltalainen Silver Fang Network, jonka tarkoituksena on lisätä sarjojen tunnettavuutta rapakon takana. Lehdessä on kuitenkin mukana faneja ympäri maailmaa, ainakin yksi piirtäjä, Hohtis, on suomalainen. Kaikki tuotot ovat menneet pelastuskoirien hyväksi.

Monen piirtäjän yhteistyöllä tehty kansi on tosi kiva ja mukana on paljon todella lahjakkaita piirtäjiä. Kantta ja koko lehteä kuitenkin vaivaa tekijöiden nimien pois jättäminen. Nimet on kyllä listattu lehden lopussa, mutta itse kuvia katsomalla on vaikea tai täysin mahdotonta sanoa kuka kuvan tekijä on ollut. Kaipaisin myös jotain tekstiä mukaan, esimerkiksi tekijöiden lyhyitä esittelyitä ja heidän mietteitään kuvistaan. Kuvat eivät myöskään ole selkeässä järjestyksessä. Kuvia löytyy Hopeanuolen, Weedin, Gamun, Ginga Densetsu Akamen ja Shiroi Senshi Yamaton hahmoista ja nämä sarjat on laitettu sikin sokin pitkin lehteä. Plussaa kuitenkin siitä, että näin monia sarjoja on ollut edustettuna. Erityisesti Yamatosta oli kiva nähdä harvinaista fanitaidetta.

Painolaatu on hyvää, myös tummista kuvista saa hyvin selvää. Kannen materiaali on jotenkin omituista, oudolla tavalla... tahmeaa? En pidä siitä, mutta se vaikuttaa kestävältä. Lehden vaakatasossa oleva muoto on myös omituinen valinta.

Fyysistä lehteä ei enää voi ostaa, mutta lehden digitaalisia kopioita on yhä myynnissä. Tämä oli ihan jees fanmade tuote, hieman lisää vaivaa olisi voitu tähän laittaa esimerkiksi tekstien lisäämisellä. Toivottavasti Silver Fang Network pysyy aktiivisena ja tekee vastaavia projekteja tulevaisuudessakin.

TÄHDET: **1/2

Pelikortit: The 6th Extinction

NIMI: The 6th Extinction
VUOSI: 2018
TEKIJÄT: Useita

Tämän upouuden korttipakan teemana ovat jääkauden jälkeen sukupuuttoon kuolleet eläimet. Pakan valmistamiseen kerättiin varoja Kickstarter -kampanjan avulla ja pääjärjestäjänä toimi paljolti furry-piireistä tuttu Roz Gibson, joka on ollut mukana lukemattomissa furry- ja eläintaideprojekteissa aiemmin.

Mukana on 34 artistia, joista moni nimi on tullut tutuksi furry-taiteen parissa. Huomattava määrä näistä piirtäjistä on vanhan linjan turreilijoita, ollen mukana Pohjois-Amerikan furry-skeneissä jo 80-luvulta ja 90-luvun alulta asti. Tälläisiä nimiä ovat Gibsonin lisäksi esimerkiksi Dark Natasha, Heather Bruton, Sandy Schreiber, Scott Ruggels, Diana Harlan Stein, Terrie Smith, Steve Gallacci, sekä valitettavasti tänä vuonna menehtynyt Vicky Wyman. Mukana on yksi lempiartisteistani ikinä, Synnabar, jota ei netissä näe juuri ollenkaan enää! Näiden tuttujen nimien näkeminen oli oikein mieluisaa ja jälleen tajusin, että minun pitäisi vielä joskus kirjoittaa jotain furry-fandomin historiaan liittyen, mutta se tarkempi aihe on hakusessa.

Pakan koirulaiset: Falklandinsusi (Redcoatcat), japaninsusi (Terrie Smith), floridanmustasusi (Dark Natasha)

Ylärivi: Uuden-kaledonianjättiläiskana (Roz Gibson), haastinkotka (Brenda Lyons "Windfalcon"), sarasirkkunen (J.C. Amberlyn). Alarivi: Huia (Char Reed), muuttokyyhky (Kory Bing), dodo (Stephne Boutcher).

Pidin teemasta todella paljon, mutta itselleni tuli pettymyksenä lintujen liialliselta vaikuttava määrä. Vai mitä te olette mieltä, kun pakan 54:stä kortista 26 (eli 48%) on lintuja? Mukana on vain 1 sammakkoeläin ja ei yhtäkään matelijaa, kalaa tai hyönteistä. Valikoima jää yllättävän yksipuoliseksi. Kivana ajatuksena pidin kuitenkin sukupuuttoon kuolleiden ihmislajien ottamista mukaan jokereina. Kuvitukset ovat oikein nättejä ja pidin eniten korteista, joista käy ilmi jotain eläimen elintavoista, elinympäristöstä tai sukupuuttoon kuolemisen syystä. Mukana on useampaa erilaista tyyliä, mutta tyylierot eivät onneksi särähdä liikaa.

Kickstarterin kautta olisi myös voinut ostaa lisämaksusta korttien lisäksi kirjasen, jossa kuvitukset olisivat näkyneet isompina ja mukana olisi ollut jotain lyhyttä sepustusta eläinlajeista. Päätin kuitenkin jättää kirjan väliin, sillä mukana ei olisi tullut (tietääkseni) mitään uutta kuvitusta ja olin myös perus persaukinen. Pakkaa ei voi enää ostaa Kickstarterin kautta, enkä ole varma saako sitä enää mistään. Paras keino lienee kysyä joltain piirtäjältä suoraan jos hänellä on ylimääräisiä kopioita.

TÄHDET: ***

Ylärivi: Neandertalinihminen (Donna Barr), meriminkki (Azalea), kvagga (Vicky Wyman). Alarivi: Kaspiantiikeri (Foxfeather Zenkova), pussihukka (Diana Harlan Stein), amerikangepardi ja amerikanleijona (Stephanie Bittler "Synnabar").

Nara piertelee, osa 19: Lyytikki

Haa, arvasin etten kirjoittaisi mitään järkevää tässä kuussa, mutta joka kuukausi yritän päivittää blogia, joten ottakaa turha täytepostaus.

Hopsuyhdistyksen tulevaan jäsenlehden numeroon tarvittiin yhtäkkiä Lydiasta piirros hahmoesittelyä varten. No pieraisin sitten semmoisen nopeasti. Työtä nopeuttaakseni "fuskasin" käyttämällä mallikuvaa omasta rakistani. Läpipiirsin tärkeimmät ääriviivat, jonka jälkeen muutin joitain asioita. Mallikuvien käytössä ei muuten ole mitään pahaa, etenkin, jos kuvaa ei seuraa orjallisesti ja vielä parempi jos valokuva on sinun itse ottamasi. Sataprosenttisia kopioita toisten kuvista ei saisi kuitenkaan tehdä, paitsi ehkä harjoitusmielessä.

Pidin taas luonnoksesta enemmän kuin lopullisista viivoista, mutta se on voi voi. Kokeilut värillisten ääriviivojen kanssa jatkuvat. Lydia on muuten omituisesta väristään huolimatta saksanpaimenkoira, minkä vuoksi piirroksessa sillä on noin isot korvat.

Väritysvaiheesta ei valitettavasti ole vaihekuvia, mutta tässä on ensin käytetty puuvärejä ja päälle on laitettu vesiväriä. Siinäpä se, yksinkertainen pieni kuvituskuva nopeasti suhautettuna.

Nara piertelee, osa 18: Ihmeinen ja koiralainen

Olen piirtänyt yllättävän paljon viimeaikoina! Valitettavasti moni näistä on kuvia Suomen Hopeanuoli-fanit ry:n uuteen keräilykorttiprojektiin, enkä saa näytellä näitä kuvia netissä ennen kuin kortit on julkaistu. Anyway, jotain voin näyttää täälläkin. Pahoittelen todella huonoja kuvia, iPadini kuoli ja myös puhelimeni on kuolemassa, enkä joka vaiheessa jaksanut skannailla. Kuvien laatu paranee jahka saan uuden iPadin käyntiin.

Tämä kuva tulee myös Hopsuyhdistyksen käyttöön. Tarkoituksena on, että ensi vuonna tehtäisiin jäsenlehteen kansi, jossa olisi useamman piirtäjän tekemä Gin heidän omilla tyyleillään. Koska tosiaan olen ollut varsin energinen piirtämisen kanssa käytin energiaani hyväksi ja tein oman osuuteni jo valmiiksi. Ylhäällä luonnosta ja sitten puhtaaksi piirretty versio. Olen taas pitkästä aikaa alkanut kokeilla eri juttuja, esim. värillisiä ääriviivoja. Toinen kokeilu on vuosiksi unohdettujen vesivärien kaivaminen esille.

Tosiaan ääriviivat ja osa turkin sävytyksestä on tehty puuväreillä, jonka päälle sitten laitoin vesiväriä. Olisi pitänyt tehdä nuo pannan metalliosat myös oman värisillä ääriviivoilla, mutta myöhäistä nyt.

Valmis. Olin kahden vaihteilla teenkö Ginille raitoja vai en, niitähän ei animessa pentuajan jälkeen näy ja kuitenkin halusin tehdä animeversion. No, tein nyt sen verta haalealla raidat ettei ne ainakaan häiritsevän oloisia ole. Jotkin ääriviivoista voisivat olla tummempia, mutta olkoon tämä tälläinen.

Minulta kysyttiin vähän aikaa sitten mitä puuvärejä ja vesivärejä käytän. En ole välineurheilija, ja olen köyhis. Puuvärini ovat City-Marketista ostettuja Herlitz -halpamerkkejä. Muitakin merkkejä lojuu nurkissa, en kiinnitä näihin asioihin juuri huomiota ellei kynä ole aivan paska jolloin en osta moisia uudelleen. Vesiväreinä toimii Suomalaisen Kirjakaupan 9 värin perussetti, mikä lie nimeltään. Ainut kalliimpi taidejuttu, mihin panostan ovat Copic -tussit. En ole löytänyt niille halvempaa versiota, jotka toimisivat tarpeeksi samalla tavalla.

Seuraavaksi jatkuvat yritykseni ihmeisten parissa. Olen yrittänyt laajentaa taitojani myös ihmisten piirtoon. Tämä on todella hidas prosessi, koska siinä missä voisin pieraista koiralaisen kuvan ulos tunnissa parissa menee yksinkertaisenkin ihmisen piirtoon aivan järjetön määrä aikaa. Tämä aihe ei vain ole vielä lihasmuistissani. Tällä kertaa halusin piirtää Detroit: Become Human -pelin robottipojan Connorin, joka on niiiin siisti ja hauska hahmo. Minulla on järjetön androidifetissi, minäkin haluan oman kotirobotin yhyy. Ja sitten olisin niin beta, että kuitenkin päätyisin palvelemaan sitä. :D En muuten ole pelannut tätä peliä ollenkaan itse, sillä en omista Pleikkanelosta. Koska köyhyys. Mutta pelit ovat nykyään niin elokuvamaisia, että niitä pystyy hyvin seuraamaan Youtubestakin. Noh, asiaan. En edelleenkään tykkää suoraan kopioida tiettyjä yksittäisiä kuvia, mutta tarvitsen ihmisten piirtoon aina mallikuvia. Yhdistelin sitten pelistä screenshotin ja oman kuvani.

Nakkasin luonnoksen kotitekoisen valopöydän päälle tracetusta varten. Valopöytäni on lasipöytä, jonka alle olen laittanut pöytälampun. Toimii, joskin lasi tulee kuumaksi pidemmän päälle. Kokeilin tässäkin värillisiä ääriviivoja, joiden uskon toimivan etenkin ihmisten kohdalla paremmin.

Täsä vaiheessa olen käyttänyt väritykseen värikyniä ja Copic -tusseja, etenkin Copicin Blenderiä, jolla voi tasoittaa myös värikynien jälkeä.

Täytyy sanoa etten ollenkaan pidä vaatteiden värityksestä tässä. Vaatteet ovat todella haastavia minulle vielä, toivotaan, että tähän tulee ajan kanssa parannusta. En tykkää kuinka tummat mötikät Connorin kulmakarvoista tuli ja silmätkin näyttivät luonnoksessa jotenkin kivemmilta. Mutta tämä oli ihan kiva yritelmä. Tähän on jossain välissä lisätty myös vesiväriä. Jatketaan harjoituksia.

Tähdenlento 8

Kannen tekijä Riikin

Jälleen yksi jäsenlehti on pullautettu ulos Suomen Hopeanuoli-fanit ry:n toimesta. Tällä kertaa teemana olivat nartut. Täytyy sanoa, että en itse innostunut tästä teemasta, ja muillakin kirjoittajilla vaikutti olevan vaikeuksia kertoa nartuista (tai pikemminkin niiden saamasta kohtelusta Ginga-saagoissa) positiiviseen sävyyn. Fakta vain on, että sarjassa narttuhahmot ovat harvinaisia ja sivuosissa, eivätkä yleensä tee mitään kiinnostavaa. Lehden teema ei ehkä pääse yhtä selvästi esille kuin aikaisemmissa numeroissa, mutta mielestäni nartuista on kuitenkin tarpeeksi juttua, jotta tätä narttuteemaiseksi viitsii kutsua.

Riikinin tekemä kansi on oikein hieno. Tykkään paljon hänen tyylistään ja leideillä on oikein kauniit ilmeet. Hieman itseäni häiritsi kuinka Lydiassa on niin voimakas oranssi valaistus ja Crossissa sitä ei näy juuri ollenkaan pienestä välimatkasta riippumatta. Pikkujuttu kuitenkin, muutoin erittäin bueno.

Sisälmyksiä

Mutta se siitä negatiivisesta nillityksestä. Sisältö oli kivan monipuolinen, varmasti jokaiselle löytyy jotain kiinnostavaa. Olin kauan ollut innoissani mahdollisuudesta haastatella Moonia, Hopeanuoli.comin perustajaa, sillä tämä nettisivu on Suomen hopsufandomin yksi tärkeimmistä ja nostalgisimmista sivuista. Kutsuin myös The Tuherrus -blogin Afuzen mukaan kertomaan figuurien kustomoinnista ja hän olikin kirjoittanut erittäin mielenkiintoisen  ja pitkän artikkelin aiheesta. Tykkään siitä, että lehdessä on aiheita, jotka voivat innostaa muitakin kuin Ginga-faneja ostamaan lehden. Fanien sarjakuva-, blogi-, ja fanitarinaprojekteja esiteltiin myös. Rotuesittelyssä haastattelin yhdysvaltalaista kasvattajaa ja tutustuimme astetta harvinaisempaan yuushoku kishuun, joka siis on kishu, joka on minkä tahansa värinen paitsi ylivoimaisesti yleisin valkoinen. Moni ihminen jopa luulee ettei kishu tule kuin valkoisen värisenä.

Lehdellä oli jälleen uusi taittaja. Uusi taittaja teki hyvin nopeasti todella hyvää jälkeä, ainakin minun mielestäni. Pientä hienosäätöä olisi, mutta nämä pikkujutut varmasti kehittyvät ja korjaantuvat ajan kanssa kun hän saa lisää kokemusta. Mukana oli ehkä turhan monia tylsän valkoisia sivuja, mutta toisaalta hän oli tehnyt esimerkiksi figuuriartikkeliin tosi hienon ja sopivan taustan. Hyvän jäljen lisäksi olin todella tyytyväinen siihen miten miellyttävä persoona hän oli, jonka vuoksi oli mukava työskennellä hänen kanssaan. Toivottavasti hän viihtyy pitkään yhdistyksen hommissa.

Se siitä numerosta. Seuraava on jo taitossa ja toivottavasti ilmestyy lähikuukausina. Sen teemana ovat saksanpaimenkoirat. Näitä lehtiä voi ostaa kuka tahansa yhdistyksen nettikaupasta, Hopeapuodista, sekä yhdistyksen pöydältä eri tapahtumissa. Ensi vuoden lehtiä suunnitellaan jo yhdistyksen foorumilla ja niiden tekoon voi osallistua kuka tahansa jäsen (eikä välttämättä tarvitse olla jäsenkään).