Olen ollut suuri Hopeanuolen fani jo varmaankin 7-vuotiaasta asti. Silti en ole kuin vasta nyt, 24-vuotiaana alkanut hyvin hitaasti kiinnostua oheistavaran keräilystä. Syitä tähän on ollut monia, kuten rahan vähäisyys ja oheistuotteiden kallius, oma tietämättömyys nettitilauksista (nykyään hallitsen tämän taitolajin) ja se, etteivät suuri osa oheistuotteista vain ole miellyttäneet omaa silmää. Hopeanuolesta tehdyt figuurithan ovat naurettavan pieniä ja Weedistä tehdyt pehmot taas typerän näköisiä ja kamalan hintaisia. Tilasin kokeiluna yhden Hopeanuoli -magneetin ja jouduin toteamaan tämänkin tuotteen olevan liian pieni jotta kiinnostuisin moisia keräämään. Keräilijöitä on Suomessa ja ulkomaillakin paljon ja heidän kokoelmistaan löytyy netistä useita hyviä kuvia. Tavallaan olen voinut katsella noita kokoelmia ja elää vähän heidän kauttaan, jolloin ei ole ollut niin kova hinku hankkia samaa tavaraa itselleenkin.
Nyt kuitenkin Hopeanuoli -keräily on alkanut nostaa karvaista päätään minussakin. Omistan toki sarjat DVD:llä ja olen ostanut kaikki Takahashin suomijulkaisut ja nurkista löytyy joitain Takahashin japanimangojakin, mutta mitään selkeää keräilyä en ole tähän mennessä harrastanut. Nyt kun olen viimein alkanut heräilemään asian suhteen olen huomannut hieman huolestuttavan asian: Ginga -keräily tuntuu olevan hiipumassa. Ainakin tältä tämä vaikuttaisi näin pikkaisen ulkopuolelta katsovan silmin. Suomennoksien ansiosta alkuperäiset japanimangat eivät ole enää haluttuja ja samoja pehmoja ja figuureita näen myynnissä kuukausitolkulla alennettuihin hintoihin. Urumissa ja Ginga.fi:ssä pyörivät lähinnä samat tuotteet. Kun olen itse yrittänyt myydä jotain Facebookin Ginga -kirppiksillä eivät tuotteet tunnu menevän pilkkahinnoillakaan kaupaksi. Moni veteraanikeräilijä/-fanittaja voivottelee innostuksensa hiipumista.
Hopeanuoli on ollut Suomessa aina hyvin suosittu, mutta ennen suomennoksia siinä oli aina mukana epämääräistä mystiikkaa japaninkielisen mangan ja vähän tunnettujen oheistuotteiden ansiosta. Aihe oli suosittu, mutta valtavirtayleisö ei tuntenut sitä kuitenkaan täysin. Tämä pieni salamyhkäisyys varmasti innoitti tietämään lisää sarjasta, hankkimaan lisää tavaraa jota muilla ei vielä ollut. Vuosien saatossa tuo salaperäisyys sarjasta on jo kadonnut, kaikkeen löytyy vastaus netistä ja suomennoksien ansiosta tarina on viimein voitu kokea sen alkuperäisessä muodossa. Eri oheistuotteiden saatavuus on myös todella helppoa tänä päivänä. Varmasti joukossa on ripaus elitismiäkin, kun Hopeanuoli on suomennoksilla saanut uuden aallon innokkaita pikkufaneja ja heidän tunku vanhempien fanien hiekkalaatikolle nyrpistyttää, pienen piirin juttu onkin yhtäkkiä kaikkien juttu. Pitkän aikaa Hopeanuolta kutsuttiin kulttiklassikoksi, mutta onko tuo nimike enää paikkansa pitävä, kun faneja on jo niin järjettömästi? Kultti voi toki olla suurempikin, mutta jossain välissä aihe muuttuu valtavirtaviihteeksi.
Oli miten oli, olen nyt alkanut hitaasti haalia itseäni kiinnostavia Ginga -tavaroita. Viime kuussa tilasin Urumilta kaksi Weed -mangan säilytyslaatikkoa, jotka olivat aika hintavia, mutta järkeilin ostosta siten, että tarvitsen muutenkin jonkin järkevän säilytyspaikan noille mangoille ja tuotteen arvo voi vuosien mittaan nousta. Shopping Mall Japanin avulla sain tilattua Japanista Takahashin vähemmän tunnettua Otoko no Tabidachi -sarjaa, jota olen kauan jo halunnut lukea, mutta sitä ei juuri näe länsimaisissa nettikaupoissa myytävänä pienen kysynnän vuoksi. Kysyin Urulta suoraan voisiko Urumi ottaa varastoonsa tätä mangaa myytäväksi, mutta palautteena tuli jyrkkä ei, sillä ketään muuta ei kiinnosta ostaa sarjaa ja edelliset mangat oli lopulta pitänyt jakaa ilmaiseksi pois. Pikkuhiljaa olen ostellut myös Hopeanuolen VHS-kasetteja eri julkaisuina, sillä etenkin ensimmäisessä julkaisussa on kauniit kannet ja pidän kaseteista paljon niiden nostalgisen arvon vuoksi.
Olisin kiinnostunut haalimaan itselleni vielä Hopeanuolesta tehtyjä palapelejä ja värityskirjoja, joita näkyy myynnissä säännöllisesti japanilaisilla sivuilla. Jokin kaunis animaatiokalvo olisi aivan huikea juttu myös, mutta toistaiseksi jätän moiset väliin kovien hintojen vuoksi. Pidän Hopeanuoli -figuurien ulkonäöstä, mutta tiedän pettyisiväni niiden pieneen kokoon joten en ainakaan toistaiseksi halua kuluttaa niihin rahaa. Weed -figuurit taas ovat vähän hoopon näköisiä ja oikeastaan mikään Weed -animeen liittyvä ei innosta.
Miten Hopeanuolen fanitus on muuttunut vuosien varrella? Onko keräily oikeasti hiipumassa vai olenko vain tulkinnut havaintoni väärin? Minkä vuoksi keräily on hiipunut ja voisiko se mitenkään enää palata huippuaikojen menoon ja miten?
