Sisukas sankari

NIMI: Korkeajännitys: Sisukas sankari (alkuperäinen nimi ????)
VUOSI: 1977
TARINA: ?
KUVITUS: ???

Tässäpä oli hauska löytö. Ihan sattumalta törmäsin tähän vanhaan ja aika huonokuntoiseen Korkkariin Huutonetissä. Korkeajännitystä en ole ikinä jaksanut lukea (toki selaillut olen), mutta sarja on kyllä lapsuudesta tuttu, sillä faija oli ainakin vielä silloin Korkkareiden suurkuluttaja. Yleensä tarinoissa ei esiintynyt mitään eläimiä, vaikka sodissa erityisesti hevoset ja koirat ovat olleet keskeisissä rooleissa. Tätä lehteä ennen muistan nähneeni sotakoiran peräti yhden ainoan kerran Korkkarin kannessa, eikä siinä lehdessä ollut muuten mitään sotakoiriin liittyvää. Tämä harvinaisuus oli siis pakko saada ja euron hinta ei ollut lainkaan paha.

Täysin fiktiivinen tarina sijoittuu Toiseen Maailmansotaan. Kersantti Ben Adams miestensä kanssa joutuu Luftwaffen hävittäjän tulituksen kohteeksi Ranskassa, samaan aikaan paikalle saapuu ranskalainen maajussi säkin kanssa ja päätyy tulituksessa sivulliseksi uhriksi. Tilanteen rauhoituttua Adams tarkastelee kuolleen ranskiksen ruumista ja huomaa säkin liikkuvan. Säkissä on nuori koira, jonka mies on aikonut hukuttaa. Koiraa ei olisi luvallista pitää armeijan mukana, mutta Tepsuksi ristitty koira ei ole lähdössä mihinkään. Uuden ilmahyökkäyksen aikana Tepsu eksyy Adamsista ja päätyy monenlaisiin seikkailuihin sotatantereella, lopulta löytäen isännäkseen valitseman Adamsin uudelleen.

Olin hyvin pettynyt kuinka Tepsu onkin vain tavallinen koira, eikä koulutettu sotakoira. Hänen tarinansakin on selkeästi keksitty, vaikka oikeiden sotakoirien edesottamuksista olisi ollut paljon kiinnostavampaa lukea. Vaikka Tepsu ei olekaan sotakoira, tekee hän kuitenkin jos jonkinlaisia sankaritekoja sodan aikana. Harmi vain kun nämä teot saivat minut lähinnä pyörittelemään silmiään. Tepsu nimittäin on melkoinen ajatustenlukija. Etenkin yksi hänen sankariteoistaan on erityisen epäuskottava; saksalainen agentti jättää pommin brittisotilaita täynnä olevaan juna-aseman kahvilaan. Pommia asentaessaan Tepsu tulee hänen luokseen tutustumishaluisena, jolloin mies potkaisee koiran pois ja lähtee kauempana olevan autonsa luo tarkkailemaan pian tapahtuvaa räjähdystä. Mutta onneksi meediokoira Tepsu tuokin pommin ilkeän miehen auton alle!

Tarina on hyvin naiivi, mutta yllätyin kuinka se ei esittänytkään saksalaisia mustavalkoisesti pahiksina. Tepsu ystävystyy lyhyiksi ajoiksi kummankin puolen sotilaiden kanssa. Yhdessä kohtauksessa Tepsu toimittaa kirjeitä brittiläisen ja saksalaisen vahdin välillä, luoden vihollisten välille mielenkiintoisen ystävyyden ja kunnioituksen. Jatkaessaan Adamsin etsimistä Tepsu myös kohtaa saksalaista lentäjää vaanivan ranskalaisen pojan, jonka isoveljen saksalaiset olivat tappaneet. Tepsu hyppää väliin ja poika ei saa miestä ammuttua, saksalainen mies tuntee poikaa kohti sääliä ja antaa hänen mennä. Lukemissani Korkkareissa saksalaiset ovat yleensä esitetty hyvin koomisina pahiksina, tässä taas mustavalkoista näkemystä ei ole, mutta harmi vain itse tarinan päähenkilö, eli Tepsu, on toteutettu epäuskottavasti ja lapsellisesti.

Kuvitus on perushyvää. Kaikkia Korkkareita kuitenkin vaivaa kynänjäljen persoonattomuus. Asennoissa, kuvakulmissa ja muissa yksityiskohdissa ei ole ollenkaan mitään mielenkiintoista. Ihmisillä on lähes identtiset kasvonpiirteet ja heitä on lähes mahdoton erottaa toisistaan, ellei osaa katsoa arvomerkkejä ja uniformua. Plussana kuitenkin toimintakohtaukset ovat todella selkeää luettavaa.

TÄHDET: **