Venäläisten susien kanssa esiintynyt Clarissa Wallenda oli osa tunnettua Wallendan sirkustaitelijoiden sukua, mutta jäi pahasti kuuluisampien sukulaistensa varjoon, olihan hän "vain" sudenkesyttäjä. Wallendan suvusta kertovissa teksteissä Clarissa esiintyy yleensä vain sivumainintana, jos ollenkaan. Jostain syystä hän ei uransa alkuaikojen jälkeen käyttänyt kuuluisaa sukunimeään esityksissään, vaan esiintyi vain nimellä Miss Clarissa (esiintymismaasta riippuen "neiti" on käännetty eri kielille), mikä myös tekee tietojen etsinnästä vaikeaa. Ihan alussa hän esiintyi nimellä Madame/Mademoiselle Wallenda. Hän vaikuttaisi olleen aktiivinen ainakin 1880-, 1890-, ja 1900-luvuilla.
Tsekkiläis-saksalaisen suvun kerrotaan aloittaneen sirkushommat jo 1780-luvulla. Wallendat kulkivat vaunulla kylästä kylään esitellen taitojaan, ja alussa esiintymisareenana saattoi toimia vain kylän torille levitettävä matto. Jokainen sukulainen osasi erilaisia taitoja, joiden ansiosta esitykset olivat monipuolisia vaikkei huikeita puitteita ollutkaan. Näissä alkuajan esityksissä saattoi olla muun muassa nuorallakävelyä, miekan nielentää, jonglöörausta, palavan renkaan läpi hyppäämistä, käsillään kävelyä, sekä myös nykyaikaiseen sirkukseen kuulumattomia viihdykkeitä, kuten balettia ja laulua. Vaatimaton sirkusryhmä pysyi jokaisessa vierailemassaan kylässä yhden tai kahden viikon ajan, ja saattoi esittää myös joka päivä pienissä osissa kerrallaan jatkuvan näytelmän. Nämä alkeelliset sirkukset toivat mukanaan myös uutisia ja juoruja muista kylistä, eli niistä oli huvin lisäksi muutakin hyötyä.
Vuosien kuluessa ja uusien viihdyttäjäsukupolvien syntyessä matto vaihtui pieneen areenaan, ja osa Wallendoista lähti erilleen itsenäisiksi artisteiksi. Mukaan alkoi tulla eläimiä. Elsie Wallendalla oli hyvin menestynyt hylje-show. Ensimmäisen maailmansodan aikana hylkeiden ruokinnasta tuli liian vaikeaa, joten Elsie matkasi 400 kilometriä junalla vapauttaakseen hylkeensä Pohjanmereen. Antonio Wallenda esiintyi tanskandoggien kanssa ja perusti Cirque Wallendan Belgiaan, joka menestyi hyvin Toiseen maailmansotaan asti. Marta Wallenda komensi kahtatoista leijonaa.
 |
| 1889 Clarissa osana P. T. Barnumin sirkusta |
Clarissa ilmeisesti sai sutensa isältään Karlilta (ensimmäinen Karl Wallenda). Karl tuli tunnetuksi enemmän akrobaattitempuistaan, mutta näemmä kokeili taitojaan myös eläinten kanssa. Vuonna 1888 Karl tarjosi brittiläisessä The Era -lehdessä susiesitystään erilaisille teattereille, sirkuksille ja muille viihdelaitoksille seuraavilla mainospuheilla: "Suurimpia ja parhaiten koulutettuja susia koko maailmassa. Nämä sudet ovat suurinta rotua, täysikasvuisia ja eivät pieniä nuoria susia. Nämä sudet ovat oikeasti villejä, ja niiden pitää olla tarkasti vartioituja esityksen aikana, sillä muuten ne repivät toisiaan, mitä nuoret sudet eivät yleensä tee. Niiden koulutus on parasta maailmassa. Sadan punnan palkinto niille, jotka pystyvät samaan esitykseen täysikasvuisten susien kanssa. Jokainen tietää millainen ero on nuorten ja täysikasvuisten eläinten välillä. On lasten leikkiä ohjata nuoria eläimiä ympäri häkkiä, eikä siihen tarvita mitään koulutusta, mutta minun suteni tekevät paljon enemmän kuin mitä esitteissäni kerrotaan." Voi myös olla, että Karl ei tehnyt mitään susien kanssa, vaan esitystä mainostettiin ensin hänen nimellään, jotta tytär pääsi jaloilleen show-bisneksessä.
Vuonna 1888 Madame Wallenda esiintyi Skotlannin Edinburghissa Theatre Royal Varieties -teatterissa kolmentoista akrobaattisen suden kanssa. Hänen kerrottiin esiintyneen muun muassa Manchesterissa, Glasgow'ssa ja Newcastlessa osana E. Garcian sirkusta. Susien mainostettiin jälleen olevan täysikasvuisia, "eivät kissanpentuja", ja yksi susi olisi kooltaan yhtä suuri tai suurempi kuin mitkä tahansa kaksi Englannissa aiemmin esiintynyttä sutta yhteensä. Hänen esityksensä kerrottiin synnyttäneen paljon laaduttomia matkijoita. Halpoja imitaattoreita yllytettiin kokeilemaan onnea Wallendan susien kanssa: "Tulkoon kuka tahansa näistä niin kutsutuista sudenkesyttäjistä neiti Wallendan susien häkkiin, mukanaan vain lihaa ja kohtaamaan vain kolme näistä hurjista pedoista, ja he tulevat ymmärtämään millaisia sudet oikeasti ovat."
Britannian valloituksen aikana Clarissa esiintyi häkin sisällä, joka piti katsojat turvassa susilta. Häkki oli helposti koottava ja siirreltävä, ja sopi mihin tahansa teatterilavalle. Kooltaan se oli 18 jalkaa x 6 jalkaa, eli noin 5,5 m x 2 m.
Myöhemmin vuonna 1888 hänet palkattiin Yhdysvaltoihin P. T. Barnumin jättisirkukseen 40 viikon ajaksi, huikealla sadan punnan viikkopalkalla. Olen löytänyt yhden julisteen tuolta kiertueelta, jossa puhutaan vain yhdestä sudesta: "Ensimmäinen ja ainut esiintyvä venäläinen susi, ja hänen peloton kouluttajarouva. Raivoisan lajinsa ainut alistettu ja opetettu yksilö. Ensimmäinen näytös laatuaan." Minkähän takia susilauman kanssa työskennellyt Clarissa otti vain yhden suden mukaan Amerikan reissulle? Luulisi, että näin tärkeään bisnessuhteeseen olisi satsattu. Tapahtuiko muille susille jotain matkalla, vai ryhtyivätkö ne lakkoon? Tai ehkä julisteen teksti oli virheellinen ja susia oli oikeasti monta.
Yhteistyö Barnumin kanssa jäi lyhytikäiseksi, ja Clarissa palasi Eurooppaan. Vuonna 1905 hän esiintyi Zürichissä, Sveitsissä. Mukana oli yhdeksän aikuista sutta, joista kaksi oli peräisin Kaukasus-vuorilta ja loput Venäjältä, sekä yksi saksanpaimenkoira. Osa näytti harmittomilta, mutta suurin osa jatkuvasti murisi, haukkui ja näytti hampaitaan. Ne tottelivat kouluttajaansa pitkin hampain. Rautaputki ja ruoska saivat nurinan kuriin. Sudet olivat suuressa rautahäkissä, jossa Clarissa laittoi ne hyppäämään renkaiden läpi ja puomien yli. Esityksen loppuhuipennuksessa Clarissa soitti mandoliinia, samalla kun sudet laittoivat tassunsa hänen olilleen ja nainen piteli jalkaansa voitonriemuisesti makaavan suden päällä.
Vuonna 1909 Clarissa saapui Saksan Frankfurtista Sveitsin Thurgauun. Esityksessä oli nyt mukana ruskeakarhu, "Siperian mestaripainija". Karhu paini venäläisen miehen kanssa käyttäen puolinelsonin ja olkapään vääntöjen kaltaisia liikkeitä, kunnes sai painettua miehen maahan takaapäin. Kolme naarassutta oli saanut pentuja. Kolme niistä oli puhtaita susia, kymmenen isä oli "susikoira" (wolfshund), eli todennäköisesti jo mainittu saksanpaimenkoira tai sitten aiempi sekoitus. Ehkä susien koulutettavuutta yritettiin parantaa saksanpaimenkoiralla, menettämättä samalla suden ulkonäköä. Toisaalta juuri tämä oli yksi sirkussusien ongelma: ne näyttivät liikaa koirilta, ja yleisö saattoi epäillä niitä koiriksi. Myös koirasudet koettiin huijauksena. Blogissa on aiemmin kerrottu Rudesindo Rochesta, joka mainoksissaan painotti hänen susien olevan aitoja, ilman koiran kippurahäntiä. Tämäkin oli tiikerien ja leijonien etu. Yleisö ei voinut epäillä, että niitä olisi laimennettu kotikissoilla.
Vuoden 1909 jälkeen en ole löytänyt enää raportteja Clarissasta. Jossain vaiheessa hänen esityksessään oli ollut myös sekaisin susia ja jonkin sortin hyenoja. Hän vaikutti tienaavan elantonsa ihan hyvin esityksillään, mutta suursuosiosta ei ole voinut puhua. Susien osaamista tempuista on harvoin tarkempia mainintoja. Julisteista ainakin voi päätellä jotain, mikäli ne olivat rehellistä mainontaa.
Lähteet:
* The Courier and Argus 2.2.1888
* The Era 7.1.1888, 4.2.1888, 30.6.1888
* Neue Zürcher Zeitung 3.3.1905
* The Newcastle Daily Chronicle 28.2.1888
* Thurgauer Zeitung 21.7.1909
* Wallenda: A Biography of Karl Wallenda (Ron Morris, 1976)
* https://www.circusesandsideshows.com/performers/wallenda.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti