Road Rovers

NIMI: Road Rovers (tunnetty myös nimellä Rooverit)
VUOSI: 1996
SARJAN LUOJA: Tom Ruegger

Road Rovers on viimein saatavilla DVD:llä ja sen voi tilata Amazonista. DVD on aluekooditon, eli toimii Suomessakin. Sarjan fanit olivat odottaneet tätä julkaisua kuin kuuta nousevaa jo yli 15 vuotta, sillä tietääkseni sarjaa ei oltu julkaistu edes videolla tätä ennen. Sarja esitettiin kerran Suomen telkkarissa 90-luvun lopulla, Olin tuolloin alle 10-vuotias ja muistan nähneeni sarjasta muutaman jakson, jotka olivat mielestäni tosi jänniä. En ollenkaan muista oliko sarja dubattu suomeksi. Rooverit ovat varmasti olleet monelle muullekin ensikosketus furrygenreen. Vuosien varrella sarja on aina välillä palannut kummittelemaan mieleeni, mutta netistä löytyi vain erittäin huonolaatuisia kohtauksia.

Juoni on yksinkertainen. Viisi koiraa valitaan kansainväliseen projektiin, jossa tohtori Shepherdin laitteella koirat muutetaan ihmismäisiksi supersankareiksi. Furrymuodoissaan koirat taistelevat rikollisia ja muita pahoja voimia vastaan aina Egyptistä ulkoavaruuteen asti, viettäen arkensa tavallisissa koiramuodoissaan eri maiden presidenttien lemmikkeinä. Tiimiin kuuluvat aina positiivinen ja vähän yksinkertainen Hunter (noutajasekoitus), välkky ja näsäviisas Colleen (collie), englannissa aina välillä huvittavasti törppöilevä jokapaikanhöylä Exile (siperianhusky), macho, mutta pahan paikan tullen pelkuri Blitz (dobermanni), sekä lähes hyödytön jänishousu Shag (puolanalankopaimenkoira). Joissain episodeissa mukana on myös vähän pimahtanut Muzzle -rottweiler, jolla ei ole furrymuotoa ja joka lähinnä usutetaan vihollisten kimppuun viimeisenä keinona.

Sarjaa tehtiin vain yksi kausi, yhteensä 13 jaksoa. Tämä on vähintäänkin outoa, sillä sarja menestyi hyvin Amerikassa ensimmäisellä esityskerrallaan ja sai osakseen paljon kehuja. Sarjan laadun puolesta puhuu hyvin myös fanien aktiivisuus tänäkin päivänä. Todennäköisimpänä syynä sarjan lopettamiseen pidetään sarjassa esiintyvää aikuisille suunnattua huumoria. Mitään rankkaa läppää ei kannata odottaa, mutta esimerkiksi yhdessä jaksossa viholliset saivat toistuvasti iskuja haaroväleihin ja lähes joka jaksossa Exile vihjailee Blitzin olevan homo ("Don't be a weird boy!"). Pahin vitsi oli kuitenkin viimeisessä jaksossa, jossa osa tiimistä laulaa venäläisestä lasten nimeämistavasta, käyttäen esimerkkinä nimeä Sonovovich, joka kuulostaa samalta kuin son of a bitch. Tämä kohtaus on leikattu pois heti ensimmäisen telkkariesityksen jälkeen, eikä sitä harmittavasti ole DVD:llä. Julkaisussa ei myöskään ole neljättätoista jaksoa ja jouluspesiaalia, jotka on valmistettu, mutta joita ei ole koskaan näytetty televisiossa. Roovereista ei ikinä valmistettu minkäänlaisia oheistuotteita, eikä sarjaa mainostettu juuri mitenkään.

Jaksot toistavat paljolti samaa kaavaa ja hahmoihin ei perehdytä kovinkaan syvällisesti. Tämä johtuu osittain juuri jaksojen vähästä määrästä. Sarja on tarkoitettu lähinnä kevyeksi viihteeksi, mukana on paljon komediaa ja toimintaa, eivätkä hahmot ole koskaan oikeasti hengenvaarassa. Hahmoilla ei myöskään ole sen suurempia henkisiä tuskia, vaikka pieniä draaman aineksia on ujutettu mukaan. Machopullistelevaa Blitziä ketuttaa miksi juuri Hunterin pitää olla johtaja. Colleen on salaa ihastunut tästä tietämättömään Hunteriin ja ei voi sietää Blitziä (joka taitaa olla ihastunut Colleeniin), teeskennellen monessa jaksossa ettei tunne häntä lainkaan. Hunter löytää viimeisessä jaksossa kadoksissa olleen äitinsä. Laajentamalla näitä pieniä aineksia olisi sarjaan saatu helposti lisäsyvyyttä, tai sitten hahmokuvauksia olisi voitu syventää uudella tuotantokaudella pikkuhiljaa.

Vihollisvalikoima jättää paljon toivomisen varaa. Siinä missä rooverit ovat siistejä ja mieleen painuvia, eivät viholliset kiinnitä huomiota designeillään. Suurimmassa osassa jaksoista päävihollisena toimii sama tohtori Parvo, jonka näkeminen alkaa kyllästyttämään. Parvo ei ole kovinkaan uhkaava tai jännittävä pahis, mutta onneksi hänen maailmanvalloitussuunnitelmat ovat aina tarpeeksi erilaisia.

Roovereilla on myös erikoiskykyjä, mutta näitä nähdään varsin harvoin. Blitzillä on sisäänvedettävät, kissamaiset kynnet, joilla voi repiä metalliakin. Hunter juoksee supernopeasti. Exile pystyy syöksemään silmistään kohteen jäädyttävää valoa. Colleen sentään taistelee karateiskuin useasti, joskin sitä tuskin voi kutsua supervoimaksi. Ovathan toki puhuvat ja kahdella jalalla kävelevät koirat jo tarpeeksi hämmästyttäviä, mutta olisin toivonut näkeväni näitä erikoiskykyjä hyödynnettävän useammin. Olisin myös toivonut näkeväni roovereita useammin tavallisina koirina, sillä näiden designit ovat varsin nättejä.

Animointi on suurimmaksi osaksi peruskivan näköistä. Aina välillä etenkin ihmisten kasvot näyttävät vähän derpeiltä, mutta muuten animointi toimii. Koirien designit ovat mukavan simppeleitä ja itse tyyli on todella miellyttävää katseltavaa. Pakko muuten sanoa, että roovereita yhä täysillä fanittava tuttuni Artaith pystyy jäljittelemään tyyliä erittäin hyvin.

Kaikki esille tuomani negatiiviset puolet ovat olleet vain pikkuvikoja. Mikäli kielimuuri ei ole este suosittelen ehdottomasti tsekkaamaan tämän sarjan. Sarja on oikeasti hauska aikuisillekin ja jopa kaltaiselleni tylsälle tosikolle, jonka mielestä komedia on yleensä HYI YÄK. On erittäin harmittavaa kuinka sarja loppui näin lyhyeen eikä vieläkään ole saanut kaiken kattavaa DVD-julkaisua.

TÄHDET: ****