Suola Kuupielessä arvostelee koiraeläimistä kertovia sarjakuvia ja animaatioita. Vain myynnissä olleita julkaisuja arvostellaan, eikä siis esimerkiksi nettisarjiksia. Jotkin teokset voivat olla ikärajoitettuja. Saatan joskus haksahtaa kertomaan koiraeläinten historiasta, keräilystä, piirtämisestä ja sen sellaisesta. Listat kaikista artikkeleista ja arvosteluista löytyvät oikealla sivupalkista.
perjantai 15. toukokuuta 2015
Leevi, lauhkea leijona
NIMI: Leevi, lauhkea leijona (Lambert the Sheepish Lion)
VUOSI: 1952
OHJAAJA: Jack Hannah
Tämä noin 8 minuuttinen lyhäri kuuluu Disneyn vähemmän tunnettuihin teoksiin. Itse en ollut nähnyt elokuvaa aikaisemmin, mutta tarina oli tuttu lapsuuden kuvakirjasta, jonka valitettavasti leikkelin jotain epämääräistä kollaasiprojektia varten. Näitä vanhempia Disneyn lyhäreitä on nykyään alettu julkaista kokoelma-DVD:llä, mitkä ovat pakko-ostoksia studion faneille, mutta normikatsojille suosittelen niitä varauksella. Vaikka tekeleet ovat Disneyn jälkeä, eivät ne pääse laadullaan läheskään samalle tasolle kokopitkien Disneyn elokuvien kanssa. Lyhärit vaikuttavat olevan selkeästi nuoremmille katsojille tarkoitettuja.
Eläinvauvoja toimittava haikara tuo vahingossa Lambert (Leevi) -leijonanpennun karitsojen joukossa odottaville lammasäideille. Väärinkäsitys johtuu pennun nimestä, jossa on karitsaa tarkoittava sana lamb. Suomennoksessa tämä on varmaankin ohitettu täysin. Haikara olisi viemässä pentua takaisin, mutta eräs lammas omiikin pennun itselleen ja lähettää haikaran matkoihinsa. Lambert kasvaakin lampaiden kanssa ja on aikuisena muita paljon suurempi, mutta yhä lempeäluonteinen vässykkä. Eräänä yönä susi hyökkää ja raahaa Lambertin lammasäidin mukanaan, jolloin Lambert viimein löytää sisällään piilevän leijonanluonteen.
Koska kyseessä on nuorimmille tarkoitettu lyhyt satu, en ole pikkutarkka hölmön juonen suhteen (esim. mitä ihmettä Lambert syö ja missä paimen on?). Lyhärinä tarina toimii hyvin, kokopitkäksi elokuvaksi Lambertista ei löydy ainesta.
Animaatio on hyvin yksinkertaista ja ajan hammas on vaatinut osansa. Taustat ovat erittäin tummia ja osa yksityiskohdista on kadonnut tummuuteen. DVD -julkaisussa värit ovat myös omaan silmääni turhan kontrastisia. Animoinnin taso ei ole yhtä korkealla kuin Disneyn kokopitkissä elokuvissa, mutta kuitenkin miellyttävää katsella, vaikkei animoinnissa olekaan mitään vaikuttavia kohokohtia. Elokuvan susi on sama kuin Make Mine Musicin Pekka ja susi -osiossa.
TÄHDET: **
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Hei Dumbon herra Haikara!
VastaaPoistaTotta, unohdin tuon mainita
Poista