perjantai 27. maaliskuuta 2015

Nara piertelee, osa 6 - Ikivanha ja dorka improsarjis

Apua..................... nimi on muuten varastettu Isiksen Invasion -sarjiksesta.
TEILLÄ ON LUPA NAURAA!

Paljastan tällä kertaa kaverini Carkun kanssa tehdyn hyvin pällin improsarjakuvan. Sarjakuva aloitettiin joskus ala-asteella ja se jatkui vielä jonkun aikaa yläasteen puolelle. Piirsimme aina 1-4 sivua vuorotellen, teipaten sivut yhdeksi "kirjaksi" joka vaihtoi omistajaa aina ennen koulupäivän alkua. Näitä kirjoja ehti muodostua kaksi ja sarjis viimein loppui piirtovuoroon numero 109. Sarjakuvassa seikkailimme koirina ja koiriksi muunnettiin moni julkkis ja oikean elämän tuttu. Koko homma on tehty läpällä ja juonenkäänteet olivat hyvin typeriä ja kaukaa haettuja, kuten tulette vielä huomaamaan. Juonen lisäksi kuvituskin on tehty puolella perseellä, pahimmillaan sivuilla oli vain tikku-ukkoja. Kohteliaisuussyystä en aio julkaista kuin omia piirtovuorojani, tosin vuorosanoja voin poimia kummankin sivuilta.


Kuten huomaatte piirsin nuorena hyvin sarjakuvamaisesti, välillä etenkin animevaikutteisesti. Kävin läpi myös vaiheita jolloin apinoin Gingan, Disneyn tai Elfquestin tyylejä. Jossain välissä teineyttäni tein kuitenkin täyskäännöksen ja päädyin semirealismin pariin. Tämän sarjakuvan tyyleillä ja nykyisellä tyylilläni ei ole varmaan mitään yhteistä ja tuskin kukaan osaisi yhdistää näitä kuvia minuun jos kontekstia ei kerrottaisi. Uskoisin kuitenkin tästä oudosta tyylivaiheesta olleen paljon hyötyä, etenkin ilmeikkyyden kannalta. On ihan jännää katsoa millä lailla tyylini vaihtelee sarjakuvan aikana, vaikkakin kaikki on piirretty ilman minkäänlaista vaivaa.

Aivan ensimmäiset sivut piirsin kuvioidulle kirjepaperille, minkä takia koko sarjakuva jouduttiin piirtämään oudon kokoisille sivuille. Aion selittää koko saagan juonen sen verta mitä jaksan ja mitä aivoni kestävät tätä vajakkiutta... Kokonaan oranssi koira on kaverini Carkku, oranssivalkoinen olen minä ja kyseessä on ihan ensimmäinen fursonani. Kaikki sarjiksen hahmot ovat ulkonäöltään mahdollisimman yksinkertaisia, jotta ei-piirtäjä kaverinikin voisi niitä piirtää. Tämä oli myös aikaa ennen kuin minulla oli vielä yhtään mitään tekemistä netin kanssa (muuta kuin silloin tällöin selailin kirjaston koneella), joten fursona ei ollut mikään vakava asia ja oli yks ja sama miltä se näytti. Mustavalkoinen koira on koiraversio silloisesta suuresta julkkisihastuksestani Robbie Williamsista, jonka kanssa Nara seurustelee. Carkku on kiimassa John Travoltaan ja tarina alkaa kun hän voittaa fanitapaamisen Johnin kanssa.



Kolmikko menee Travoltan kämpille ja Carkku alkaa uida äijän liiveihin. Sillä välin Nara ja Ronde sekoilevat trampoliinilla koska ovat vajakkeja. Carkku saa pyydettyä Johnin oikeille treffeille ja pari päivää myöhemmin he menevät koirien vakiokahvila Nina's Fanipala Butikiin (Nina on kaverini, jolla oli monesti Fanipaloja). Butik on täynnä Johnin kuolaavia faneja, joista Donna kiinnittää Johnin huomion. (Carkku: Helvetti nyyh!) Carkku ohjaa Donnan vessaan ja pamauttaa häneltä tajun kankaalle. John lähtee tilaamaan kanssalta ruokaa, sillä välin Carkku kaataa pöydän kynttilän ja verhot syttyvät tuleen. John valittaa paikan omistajalle rumista verhoista.


Treffit menevät kokonaisuudessaan hyvin. Carkku palaa kotiin (Nara ja Carkku ovat ilmeisesti kämppiksiä) ja löytää Ronden itkemässä. Ronde kertoo Naran häätäneen hänet pois koska aikoo jättää hänet jonkun mopsin takia. Oikeasti japanilainen mopsi Karaoke Harakiri on kaapannut Naran. Herra Harakiri omistaa juorulehden 6-Päivää joka on konkurssin partaalla ja aikoo tehdä Narasta ja Robbiesta rahasammon kiristämällä heitä yhteen ja taas eroamaan, Nykästen tapaan. Hänen apulaisensa ovat veljekset Ruipeliks ja Budofiks Banzai. (????)

Carkku ja Robbie menevät Naran talolle, jossa vastassa onkin tuntemattomia japskeja. C ja R teljetään komeroon piestyn Naran seuraksi ja Robbie saa tietää ettei Nara olisi oikeasti ollut hylkäämässä häntä. Sillä välin Ruipeliks ilmoittaa Harakirille, että Harakirin vaimo Lippress on tulossa käymään. Toisaalla John ihmettelee missä Carkku on ja tapaa jälleen Donnan, joka houkuttelee Johnin kämpälleen. Kämppä onkin Naran talo ja Donna on Harakirin vaimo, Donna Lippress! John heitetään myös komeroon muiden seuraksi. Donna kertoo Harakirille Carkun olevan yhdessä Travoltan kanssa, jolloin Harakiri on mielissään saadessaan kaksi nykäsperhettä. Nara, Carkku, Ronde ja John yhdistävät voimattomuutensa ja puskevat ovesta läpi ja vetävät Harakiria ja Donnaa turpaan, Budofiksin ja Ruipeliksin ollessa muualla. John on soittamassa poliisille kun kaksikko palaa takaisin ja karateiskuin tyrmäävät Johnin ja Ronden. Nähdessään rääkätyt miehensä Nara ja Carkku päihittävät japanilaiset naisragetuksen voimin. Kaikki taas hyvin, pollarit vievät rikolliset putkeen ja John maksaa Naran kämpän remontin (eikö Robbiella muka oo varaa?). Ensimmäinen eeppinen tarinaosio päättyy.


Pientä turinaa saadaan aikaan kun remonttireiskoina toimivat ranskalainen mopsi (taas mopsi!) Barden a la Ranskis, sekä hänen apulaisensa Robbe Svensson joka on Robbien ruotsalainen serkku omg!!! Robbe on itserakas naistenmies ja vähättelee Robbien elämää ja yrittää iskeä Naraa. Remonttipäivä päättyy ja John lähtee Carkulle yötä. Carkku yrittää soittaa Naralle Johnin ollessa suihkussa ja sit OU MAI KAAD ne menee tekee sillai.
(John: Oli ihanaa!
Carkku: No joo.)
Eli ne on siis rakastunu kunnolla kai, en tiiä.

Kelataan vähän eteenpäin ja nelikko on Johnin luona viettämässä pikkujouluja.
(Nara: Kivat pikkujoulut eiks je? Kippis!
Robbie: KIPPIS HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ!)
Carkku saa hermoromahduksen ja käskee Naraa ja Rondea meneen himaan. Ronde uhoaa. Koirulit menevät rappukäytävään, jossa Nara tapaa George Clooneyn ja pyytää hänen nimmariaan. Rappukäytävän nimitaulusta käy ilmi talossa asuvan Travoltan lisäksi Hawke, Clooney, Quaid, Jolie, Cruise, Halonen, Aguilera, Maguire, Gyllenhaal, Pääkkönen, Osbourne ja talonmies. Carkun hermoromahdus jatkuu ja hän käskee Travoltaa aikuistumaan, jolloin Travolta heittää hänet pihalle.
(John: HIK
Carkku: Aikuistu!
John: Siiiis mitä ULOS *****!
Carkku: uik)
Surullinen Carkku menee Naralle ja Robbielle yötä, Robbie uhoaa vetävänsä Johnia lättyyn ja sillä välin John pääsee humalan angstivaiheeseen ja sössöttää yksin.
(John: Nyyh. Oon kännissä ja aivan ruma. Valehtelisin jos väittäisin et en tykkää Carkusta... Valehtelisin jos väittäisin et Carkku tyhmä on."
John saa neronleimauksen ja kirjoittaa rakkauskirjeen Carkulle.
(John: Carkun luokse meen ja selväks teen. Musta vois tulla runoilija! Kirjoitan runon Carkulle! Carkku sua rakastan, jos et tuu takas sydämeni pakastan, oi rakas. Aika hyvä joo-o, mietitääs vielä; oi Carkku ihana oot.... ei ei.)


Seuraavana aamuna Nara tsekkaa postejaan ja hämmästyy löytäessään kirjeen Carkulle. Se on Johnin rakkauskirje ja Carkku rientää taas Johnin luo ja sit kaikki on taas hyvin jonkin aikaa.


Nara ja Carkku menevät luistelemaan, mutta en tunnetusti osaa luistella ja muutenkin liikunta on tälläselle läskille turhan hankalaa. Nara saa raivarit ja hakkaa luistimillaan kuusen poikki. Nara ja Carkku palaavat kotiin ja äreä Nara suuntaa jääkaapille.
(Nara: Jumalauta mä en enää luistele! Missä mun appelsiinimehut?
Jääkaappi: Tyhjyys.
Nara: Ap-ap-appelsiiiiiniii? Te ootte juonu mun appelsiinimehut!?
Carkku: Mä vittu häivyn.)
John ja Robbie lähtevät kapakkaan ja Carkku ei jaksa kattella Naraa. Carkku tapaa kävelyllään mustavalkoisen koiran, joka on hänen lapsuudenkaverinsa Jack (ei tietääkseni perustu kehenkään julkkikseen?). Jack ja Carkku menevät Nina's Fanipala Butikiin ja Carkkua kuumottaa. Carkun päiväunet kuitenkin särkyvät kun pöytään istuu Jackin POIKAYSTÄVÄ Fredrik. Seuraa uusi tarinaosuus, jossa nelikko yrittää selvittää mitä tekemistä Jackillä on pahamaineisen homomafian kanssa, mutta käykin ilmi, että Jack on oikeasti hetero ja FBI:n agentti tutkimassa homomafiaa. Nelikko pääsee tapaamaan itse homomafian johtajaa, Lucius Deliciousta. Huoh tää tarinaosuus on niin tyhmä etten jaksa edes käydä sitä läpi koska aivoni sulavat, hypätään eteenpäin.


Nara, Carkku, Robbie, John ja Jack ovat ilmeisesti Naran kotona kun kuuluu hirveä hyrinäryskäys. Robbie on varma, että kyseessä on ufo ja kappas vain niin onkin. Ufon sisällä kaksi alienia kinastelee törmäämisestä ja he muuttuvat koiriksi joutuessaan odottamaan korjaajia Eetee -planeetalta. Eeteeläiset Zork ja Pörk ottavat nimet Terry ja Gladys ja kertovat maan asukkaille olevansa NASA:sta testaamassa uutta avaruuskulkuvälinettä. He totta kai jäävät hetkeksi asumaan Naran luo ja suunnittelevat samalla vissiin maailmanvalloitusta tai jotain, kuka tästä autismista nyt pysyisi kärryillä.

Tähän väliin mahtuu myös sivujuoni hevosurheilusta. John ja Robbie lyövät laukkaradalla vetoa ja häviävät, jonka jälkeen he menevät polttelemaan tupakkaa ja tsekkailemaan polleja.
(John: Käydäänkö vetämässä sitä meidän veikattuu hevosta turpiin?
Robbie: No eipä tässä muutakaan tekemistä.)
Aitauksella he ihmettelevät miten hevonen näyttää niin kurjalta ja matelevalta. Heppa kurkottaa loimensa alta jotain ja loimen alle onkin piilotettu 2 rakettia joiden avulla hevonen voittaa kilpailuissa! OMG. Tämähän on poliisitapaus. Huijaus ratkaistaan ja siirrytäänpä taas eteenpäin.



Sillä välin alieneiden johtaja (ilkeä koiraversio Bonosta. mitä.) ottaa yhteyttä Zorkiin/Terryyn ja aikoo tulla itsekin Maahan valloitusaikeissa. Carkku ja John eroavat.
(Carkku: Mulle ja Johnille tuli bänät.
Nara: Puhu suomea!
Carkku: No kun siis me erottiin snif..
Nara: Voi ei! Mitä tapahtu?
Carkku: Mut toisaalta maailma on miehiä täynnä!)
Naraa vituttaa kun hänen kotinsa on kuin majatalo, siellähän asuu hänen ja Robbien lisäksi Carkku ja ne kaksi "NASA:n tyyppiä". Carkku lähettää videonsa Se Oikea -ohjelmaan ja pian uusi poikkisehdokas kutsuu hänet Nina's Fanipala Butikiin. Uusi ukko on Jude Law ja parilla synkkaa heti. Alienpäällikkö Bono saapuu Maahan ja ensimmäiseksi menee kuulustelemaan Carkkua Fanipala Butiikissa alaistensa olinpaikasta. Carkku kertoo nasalaisten asuvan kanssaan Naran kämpällä. Bono kuulustelee Pörkia ja Zorkia ulkona, tyytymättömänä alaistensa suorituksiin ja tappaa Pörkin. Zork alkaa salaa suunnitella pomonsa nujertamista.

Nara ja Carkku saavat randomin hepulin ja raivostuvat toisilleen jostain tyhjänpäiväisestä. He tappelevat verisesti kunnes Jeesus tulee väliin ja katkaisee riidan.


Carkku ja Jude muhinoivat sängyssä ja sen jälkeen eroavat, koska Carkku on tyhmä ja on kyllästynyt liian nopeasti uuteen mieheensä.
(Jude: Oli mukavaa.
Carkku: Öö joo. Tää ei toimi.
Jude: Mitääh?? Mutta miksi oi rakas? Juuri kun meillä alkoi mennä hyvin...
Carkku: Juuri siksi. Emme ole olleet yhdessä kauaa ja tiedän susta jo kaiken. Kuka sun eka kerta oli, sun syntymäpäivä, nimipäivä, lempi tv-ohjelma, molon pituus... Sä et vaan yllätä mua enää.
Jude: JAAHA! Erotaan sitte! Heippa!)
Travolta soittaa yllättäen Carkulle ja pyytää häntä baariin Jackin kanssa. Carkku on vähän ulalla kun vanha suola alkaa janottaa Travoltan suhteen, mutta Jack kiinnostaa myös, mutta toisaalta baarissa on paljon sinkkuja muutenkin. Sillä välin kun Carkku lutkailee Robbie herää kapula suussa ja jalat sidottuina! Rikolliset Amelia ja Orkidea Lakula ovat kidnapanneet hänet ja Naran pitää maksaa 10 miljoonaa miehestään! Piirsin yllättävän siististi nämä sivut, oho.



Ai niin ne alienitkin on vielä olemassa. Alien-Bono on toteuttamassa valloitussuunnitelmaa tappajarobottien avulla, mutta saakin alukseensa viestin vaimoltaan joka nalkuttaa hänet palaamaan kotiin. No siihen päättyi se "eeppinen" tarinaosuus.


Tarina on loppusuoralla ja yllättäen hyvin uskollisena pysynyt Nara eroaa Robbiesta hänen pelastamisensa jälkeen! Sinkut Nara ja Carkku lähtevät baariin etsimään miehiä ja enempää sarjakuvaa ei enää tehty.

Tokan kirjan kansi.
Joo-o, mitäpä tästä enää sanoisi.... :'D
Toivottavasti tämä oli viihdyttävä postaus! Onneksi olen säästänyt tämän sarjakuvan vaikka se kuinka dorkamainen onkin, sillä suurimman osan vanhoista töistäni olen heittänyt pois. Tätä en ole heittänyt roskiin ainoastaan sen takia koska kaverini on tehnyt siitä puolet ja muutenkin nyt päälle kaksikymppisenä osaan arvostaa ikivanhoja tuotoksiani. Tein kaverieni kanssa myös pelkästään tekstipohjaisia improtarinoita, nekin aivan yhtä tyhmiä kuin tämäkin. Yksi jonka yhä omistan on Dildo nimeltä Wanda, jossa minä ja kaksi kaveriani päädymme maagiseen maahan valituiksi sotureiksi. Tehtävämme oli etsiä prinsessan varastettu maaginen dildo, jota ilman hän oli voimaton. Laatukirjallisuutta siis.

tiistai 24. maaliskuuta 2015

Zaibatsu Tears


NIMI; Zaibatsu Tears
VUOSI: 1994
TARINA/KUVITTAJA: Richard J. Bartrop

Zaibatsu Tears on jo sen verran vanhaa tavaraa, että siitä on vaikea löytää tarkempia tietoja. Vaikka Richard Bartrop onkin ollut kyttäyksen alla pidemmän aikaa ja olen nähnyt hänen piirroksiaan kettupäähenkilöstä ennenkin en tajunnut kyseessä olevan sarjakuvasta tuttu hahmo. Tämän sarjakuvan löytyminen yhdestä vakiokaupastani (Second Ed) tuli aivan puun takaa. Saas nähdä mitä muita yllätyksiä tulee vielä vastaan, vaikka välillä tuntuukin etten enää löydä laadukkaita itselle tuntemattomia koirasarjiksia. Ostin kolme ensimmäistä numeroa ja jäi epäselväksi ovatko nämä ainoat julkaistut, vai onko neljäskin osa julkaistu. Joka tapauksessa sarja on jäänyt pahasti kesken, ilmeisesti Bartropin muiden kiireiden vuoksi. Sarjiksissa olleista esipuheista käy ilmi, että osien väleillä on ollut vuosien mittaisia taukoja vaikka lehdet ovatkin myyneet hyvin.

Pi on kettu, joka on vapaaehtoisesti vaihtanut entisen ruumiinsa ylinopeaan ja -voimakkaaseen kyborgin kehoon. Vastapalvelukseksi uudesta ruumiistaan hän on kuitenkin velkaa vaikutusvaltaiselle yhtiölle, jota Pin pitää mukisematta palvella oli työ sitten juoksupoikana oloa tai salamurhaamista. Viimein vastaan tulee työ, jonka jälkeen Pi olisi taas vapaa. Mutta tehtävänä onkin tappaa Pin entinen rakastaja, joka on nyt sekaantunut hämärähommiin. Tämä tarinaosuus loppuu lyhyeen, jonka jälkeen Pi ryhtyy itsenäiseksi yrittäjäksi, aiempien omistajien halutessa hänet takaisin.



Zaibatsu on hyvin japanilaisvaikutteinen. Sarjakuva on kuitenkin peräisin 90-luvulta, jolloin anime oli Amerikassa yhä uutta ja sitä ei koettu samanlaisena kliseenä kuin tänä päivänä. Onneksi mangasta tuttuja maneereita, kuten chibejä ja hikipisaroita ei sarjakuvassa esiinny. Kyseessä on tyylipuhdasta scifiä, joka ottaa itsensä ehkä turhankin vakavasti. Suurta eeposta on selkeästi lähdetty tekemään, mutta ulos ei saatukaan pullautettua kuin muutama lehti. Tämä on harmi. Pin maailma on kiinnostava, ainakin jos pitää scifistä. Mitään erityisen omaperäistä ei sarjasta löydy, teknologia ja tyyli on paljolti lainattu japanilaisista sarjoista.

Pi on hahmona vähäeleinen ja itseäni jäi suuresti kiehtomaan miksi hän valitsi elämän kyborgina, vaikka sen takia joutui useaksi vuodeksi yhtiön orjaksi. Muita kiinnostavia hahmoja ei vielä kerennyt tulla esiin, esimerkiksi Pin entistä kumppania Dolfia olisin ennustanut tärkeäksi henkilöksi, mutta hän vilahtikin vain yhdessä lehdessä.



Kuvitus on melkoista nannaa silmille. Etenkin toimintakohtauksissa on luontevuutta ja räjähtävyyttä, välillä menee överiksikin mutta koska Pi on kyborgi se annettakoon anteeksi. Bartrop on nykyisin keskittynyt tekemään lähinnä digitaalisia kuvia, joista suoraan sanoen en juuri pidä. Digitaalisissa kuvissa hän keskittyy turhankin paljon pintojen tekstuureihin, jolloin kokonaisuus voi näyttää omituiselta, mutta no ainakin kaikki heijastukset ovat realistisia. Hänellä on myös välillä vähän omituinen tapa piirtää kasvoja ja ilmeitä, mutta anatomia kokonaisuudessaan on yleensä hienon näköistä.

Hyvin harmillista ettei tätä tehty enempää. Vaikeata arvostella keskenjäänyttä sarjaa, selkeästi maailmaan ja sen hahmoihin on ollut tarkoitus tutustua syvällisemmin pitkällä aikavälillä, joka jäi nyt toteutumatta. Enkä usko ihmisillä olevan enää kiinnostusta Zaibatsuun, vaikka se suosittu olikin julkaisun aikaan. Ellei sitten Bartrop käynnistä sarjaa uudelleen, mikä on hyvin epätodennäköistä. Virkistävää kuitenkin lukea näinkin vanhaa sarjakuvaa, joka ei ole ikääntynyt juuri ollenkaan. Mukana ei ole myöskään mitään seksuaalista, mikä sekin on vaihtelua furrysarjisten parissa.

TÄHDET: ****


perjantai 20. maaliskuuta 2015

Kaikenkarvainen Charlie 2


NIMI: Kaikenkarvainen Charlie 2 (All Dogs Go To Heaven 2)
VUOSI: 1996
OHJAAJA: Paul Sabella, Larry Leker
KÄSIKIRJOITUS: Mark Young, Kelly Ward

Katsoin viimeksi Charlie 2:n varmaankin jopa kymmenen vuotta sitten, tosin penskana olen nähnyt leffan monta kertaa joten tapahtumat eivät olleet päässeet unohtumaan. Etenkin laulut muistin yhä elävästi. Leffaa ei ole valitettavasti julkaistu Suomessa kuin VHS:lle, mutta ostin DVD:n ulkomailta.

Alkuperäinen elokuva päättyi Charlien kuolemaan ja nyt renttukoira tylsistyy koirien taivaassa. Koira kaipaisi taas vähän jännitystä elämäänsä, mikä yli-imelässä ja seesteisessä taivaassa ei ole mahdollista. Edellisestä elokuvasta tuttu Carface juonii jälleen, tällä kertaa mysteerisen pahiskissan alaisena. Carface varastaa uudelle isännälleen Gabrielin pasuunan, jota ilman uudet sielut eivät pääse taivaaseen. Pasuuna  tipahtaakin kuitenkin taivaasta maan pinnalle, San Franciscoon. Taivaassa syntyy kriisitila ja Charlie tarttuu heti tilaisuuteen päästä millä tahansa tekosyyllä takaisin elävien kirjoihin. Charlien ja kaverinsa Itchyn tehtävänä on etsiä pasuuna, mutta Charlieta kiinnostaa enemmän ilakointi ja kotoaan karannut poika, sekä nätti koiranarttu.



Minulla ei ole mitään jatko-osia vastaan, mutta valitettavan moni tehdään vain rahastusmielessä ja selkeästi huonommalla laadulla kuin alkuperäinen. Charlie 2 on yllättäen kuitenkin julkaistu elokuvateattereissa ja vaikka animaation laatu on selkeästi alkuperäistä vaatimattomampi ei kyseessä ole kuitenkaan puolella perseellä tehty teos. Uudet animaattorit ovat pystyneet matkimaan alkuperäisen elokuvan hahmojen ulkonäköä ja liikkeitä hyvin uskollisesti, toisin kuin esimerkiksi Balto 2:ssa, jossa tyyliä oli kyllä yritetty matkia, mutta jälki ei näyttänyt ollenkaan luontevalta. Jatko-osassa on selkeästi säästetty rahaa ja vaivaa esimerkiksi kaupunkikohtauksissa laittamalla taustalle mahdollisimman vähän ihmisiä, sekä toimintakohtauksissa yksinkertaistaen hahmoja, luottaen ettei katsoja huomaa tätä kaiken kaaoksen lomassa. Animoinnissa on myös outoja pikkuvirheitä silloin tällöin, näistä eniten häiritsi hahmojen useasti väärin väritetyt tai värittämättömät silmät. Paljon on myös puhuttu kuinka Charlien ja Itchyn maagiset pannat katoilevat ja ilmestyvät väärissä kohtauksissa, mutta itse en tätä huomannut ollenkaan elokuvan aikana joten en siitä aio nillittää. Laatu pysyy kuitenkin vahvassa keskitasossa koko elokuvan ajan.

Elokuva mielestäni jopa onnistuu jossain alkuperäistä paremmin, nimittäin lauluissa. Ensimmäisessä elokuvassa laulut olivat mielestäni melko mitäänsanomattomia ja en muista kuin kahdesta muutaman virkkeen. Sen sijaan kakkososan laulut ovat jääneet elävästi mieleeni, vaikken ollut elokuvaa nähnyt vuosikausiin. 



Juonellisesti elokuvassa on tarpeeksi tuttuja elementtejä, kuten yksinäisen lapsen auttaminen, jotta jatko-osa tuntuu tutulta, mutta onneksi kyseessä ei ole täydellinen kopio ensimmäisestä tarinasta. Charlie on yhä viihdyttävän renttumainen, muttei yhtä ahne kuin edellisessä elokuvassa. Onneksi tarina on myös oikea JATKO-osa, eikä Disneymäisesti (Bambi 2 ja Topi ja Tessu 2??) ole ruvettu tekemään jotain laimeaa Charlien lapsuusseikkailuja jonnekin aiemman elokuvan menneisyyteen tai keskelle. Juoni oli yhä näin kriittisenä aikuisenakin oikeasti viihdyttävä ja osa kohtauksista yhä jännittäviä. Elokuvan lopetus on valitettavasti hieman heikko, koska päivän pelastava pasuuna yhtäkkiä toimiikin päinvastoin kuin aiemmin Charlien puhaltaessa siihen.

Charlie 2 valitettavasti synnytti myös hyvin puolivillaiselta näyttävän jouluspesiaalin, jota en ole vielä uskaltanut katsoa, sekä todella ala-arvoiselta näyttävän tv-sarjan. Aion nämäkin katsoa jossain vaiheessa. Juuri tämä jatko-osa kuitenkin on yhä viihdyttävä ja tarpeeksi hyvin tehty, vaikkei Don Bluth osallistunut sen tekemiseen mitenkään.

TÄHDET: ***1/2


sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Nara piertelee, osa 5 - Muistilappuhelvetti

Muistilappu plus kökköä digitaaliväritystä
Etsiskelin erään FB-ryhmän arkistoista vanhoja kuviani, joita en ole muualle tallentanut. Selaillessa vastaan tuli järjetön määrä muistilapuille piirrettyjä suherruksia, joita tein ollessani töissä kuntouttavassa työtoiminnassa kierrätyskeskuksessa joko kassalla tai hinnoittelijana. Kummassakin hommassa oli pitkiä aikavälejä, jolloin ei ollut mitään tekemistä. Aloitin homman joskus 2013 keväällä ja lopetin lopullisesti (no toivottavasti) syksyllä 2014 kun siirryin aloittamaan yrittäjän uraa, väliin mahtui muutamien viikkojen taukoja jolloin olin uravalmennuskurssilla ja työharjoitteluissa jossain muualla.

Minulla tosiaan oli tapana hiljaisina hetkinä piirtää muistilaput täyteen typerää roskaa, josta kiitettävän määrän toin kotiin skannattavaksi (sori vaan työpaikalle jonka lappuja kulutin). Huvin vuoksi keräsin kaikki netistä löytämäni skannit ja tein tälläisen koosteen teille. Kaikki kuvat on tehty kuulakärkikynällä, tosin joskus oli käytettävissä jotain puuvärejä ja Stabiloja.






Hopeanuolipaskaa I
Hopeanuolipaskaa II


Suunnittelin alapurentaista koirasusihahmoa johonkin tarkoitukseen, jota en satu muistamaan enää.

Kas, lähes 100% sama uhkaus kuin yläkuvassa

Hyvin aikuismaisia aiheita siis! Kiroilevia ja kuolaavia eläimiä, Hopeanuolta ja sekavaa angstausta.

perjantai 13. maaliskuuta 2015

Feast


NIMI: Feast
VUOSI: 2014
OHJAAJA: Patrick Osborne
TARINA: Nicole Mitchell, Raymond S. Persi

Feast on upouusi Disneyn lyhytelokuva, joka on voittanut parhaan animaation Oscar- ja Annie -palkinnot. Elokuva kestää vain kuusi minuuttia. Ymmärtääkseni Feast on näytetty elokuvateattereissa ennen Big Hero 6:a.

Päähenkilö on kadulta löydetty bostoninterrieri, jonka näkökulmasta katsellaan omistajan parisuhdetta. Kun omistaja on vielä poikamies saa koirakin syödä päivästä toiseen ties mitä herkkuruokia lihapullista pizzaan. Mutta sitten nainen astuukin kuvioihin ja siirrytään terveelliseen ruokavalioon, koiralle ei enää heru kuin peruskoiranruokaa ja rehuja koristeeksi.



Ensimmäisellä katselukerralla en oikein ymmärtänyt elokuvan pointtia, sillä tuntui kuin koko pituus tulisi olemaan vain nätisti piirrettyä koiran mässäilykekkeriä. Ihmiset hyörivät taustalla ja heihin ei välttämättä kiinnitä ollenkaan huomiota. Koiran omistaja ja hänen tyttöystävänsä eroavat jossain vaiheessa, jolloin ruoka vaihtuukin taas takaisin epäterveellisiin herkkuihin. Varsinaista riitakohtausta ei elokuvassa ole, jolloin muutoksen syy ei välttämättä ole niin selvä. Toisaalta konsepti ihmissuhteen tarkastelusta koiran ruokailun kautta on omaperäinen ja toimiva - jos muistaa kiinnittää huomiota niihin ihmisiinkin. Vähän jäi ärsyttämään stereotypia vain terveysruokaa puputtavista naisista.

Animointi on varsin nättiä. Tyyli on erikoinen, sillä ääriviivoja ei juuri käytetä, vaan hahmojen yksityiskohdat muodostuvat kiinteistä värimöykyistä. Taustat ovat paljolti blurrattuja ja valaistukset dramaattisia. Lopputulos on sekoitus perinteistä ja tietokoneanimaatiota.

Mukava elokuva, jolle kyllä kannattaa uhrata se kuusi minuuttia päivästään. Mitään maailmaa mullistavaa ei ole luvassa, mutta idea on omaperäinen, animointi nättiä ja on myös mukavaa nähdä normaalikuonoinen bostoninterrieri, vaikka sitten animaatiossa.

TÄHDET: ***


keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Portfolio - The Disqualified Portfolio

Kansi by Cara Mitten
NIMI: The Disqualified Portfolio
VUOSI: 2007
TEKIJÄT: Useita

Tätä portfoliota ei harmittavasti ole julkaistu kirjana, vaan CD:nä. En piittaa taide-CD:istä, koska mielestäni kirja on arvokkaamman oloinen, mutta pidän tämän portfolion aiheesta ja kun halvalla sai niin tulipahan hankittua.

Teemana ovat koiranäyttelyistä hylätyt koirat, joilla on esimerkiksi jokin värivirhe. Terveenä sanomana on, että jokainen koira on yhä arvokas ja komea yksilö, vaikkei nyt kävisi yhteen rotumääritelmän ahdasmielisyyksien kanssa. Kaikki CD:n furryt ovat uroksia.

Vasen: Miss Monster. Oikea: Thornwolf.
Vasen: Egypt Urnash. Oikea: Cara Mitten.
Mukana on 34 rotua, joissa on vaihtelua tunnetuista kestosuosikeista (Alaskanmalamuutti, akita, rottweiler...) harvemmin nähtyihin rekkuihin (Bostoninterrieri, meksikonkarvatonkoira, bokseri..). Oma suosikkini on tietty yläoikella näkyvä amerikanpitbullterrieri, josta en ennen ollut nähnyt sensuroimatonta versiota. Rotukirjo on siis kiitettävä ja suurin osa koirista näyttää rodultaan. Joka kuvan alla lukee onneksi koiran rotu ja hylkäyksen syy, joskin huomasin turhan monen artistin vähän mielikuvituksettomasti vain antaneen koiralle siniset tai eriväriset silmät hylkäyksen syyksi.

Artisteja on ollut mukana 21. Tunnetuimpia näistä lienevät Zaush, Wolfnymph, Heather Bruton, Bloodhound Omega, Roz Gibson ja Thornwolf. Mukana on myös pienempiä furrytaiteen nimiä. Jokainen on saanut piirtää omalla tyylillään, jolloin kokonaisuus on vähän sekametelisopan puolella osan kuvista ollessa äärimmäisen realistisia, osan taas ollessa lähes abstrakteja/kubistisia.

Mukana on myös jokaisesta kuvasta tehdyt työpöydän taustakuvat. Ihan kiva kokonaisuus, joskin en pääse eroon tästä "yhyy mut kirja ois ollu parempi" päähänpinttymästäni.

TÄHDET: ***1/2

by Damalia