tiistai 29. heinäkuuta 2014

Byakuren no Fang


NIMI: Byakuren no Fang (白蓮のファング)
VUOSI: 1993 - 1995
TARINA/KUVITTAJA: Yoshihiro Takahashi

EDIT: Sarja saatiin viimein suomeksi ja kävin läpi ajatuksiani suomennetusta versiosta tässä postauksessa. Suomiversion lukemisen jälkeen päätin myös tiputtaa alkuperäistä arvosanaani neljästä tähdestä kolmeen ja puoleen.

Tämä sarja tunnetaan myös nimellä White Lotus, vaikka se ei olekaan sarjan virallinen käännös. Sarjaa on olemassa neljä pokkaria. Byakuren no Fang on vähemmän tunnettu Takahashin sarja ja samankaltainen kuin hänen aiempi ja huomattavasti pidempi Shiroi Senshi Yamato.

Byakuren no Fang kertoo nuoresta Yoshimura -pojasta, joka toivoo itselleen tosan pentua, josta kouluttaisi taistelukoiran. Hänellä on ollut kaunaa Anzaille, jonka koira voitti Yoshimuran perheen koiran lähes tappaen sen. Yoshimuran isä on menestynyt sumo-ottelija ja eräänä iltana voiton jälkeen tuo kotiin koiranpennun Yoshimuralle. Pentu ristitään Zeroksi. Ilo kuitenkin loppuu lyhyeen kun poika vie kaverinsa kanssa Zeroa ja vanhempaa taistelukoiraa lenkille. Lenkin varrella he törmäävät Anzaihin ja hänen voitokkaaseen Unryu -koiraansa. Anzai päästää koiransa irti ja se rökittää kummatkin koirat pahaan kuntoon, paikalle kuitenkin saapuu yleisöä jolloin Anzai häipyy ja Zero jää henkiin. Eläinlääkärillä huomataan, että Zeron korvat ovat kiinnitetty luppakorviksi ja koira onkin pystykorvainen. Vielä myöhemmin Zeroa kylvetettäessä pentu paljastuu värjätyksi ja koiran luonnollinen turkki on valkoharmaa.



Vaikka Zero ei olekaan tosa Yoshimura päättää kasvattaa siitä taistelijan ja päihittää Anzain. Eräänä yönä Zero uneksii isästään. Zero oli syntynyt Kanadassa susilaumaan, mutta ihmiset kaappasivat hänet ja toivat Japaniin. Zeron isä White Fang kuitenkin tuli rahtilaivan mukana etsimään Zeroa ja löytääkin pentunsa. Zero on isänsä kanssa kävelemässä rahtilaivaa kohti kun Unryu yllättäen hyökkää heidän kimppuunsa ja tappaa Zeron isän. Nyt Zerollakin on syy kostaa Unryulle ja Anzaille. Zero ja hänen omistajansa alkavat treenata vuorilla sijaitsevassa taistelukoirakennelissä.

En osaa lukea japania, joten kävin sarjan läpi kuvalukemalla. Sain sarjasta hyvän vaikutelman, koska se oli mukaansa tempaava siitä huolimatta etten ymmärtänyt puheesta mitään. Mysteeriksi jäi kuitenkin onko Zeron tarkoitus olla puhdas susi, koska isäänsä verrattuna hän on aikuisenakin koiramaisen näköinen. Jollain nettisivulla muistan lukeneeni, että Zero olisi alaskanmalamuutti? Ihmetyttää myös miten Zero on suurella vaivalla kaapattu ja tuotu Kanadasta Japaniin, mutta lopulta myyty kepulikonstein tosana? Eikös sudesta/koirasudesta saisi myös tarpeeksi hyvät rahat? Muutenkin tuo juonikuvio on hyvin kaukaa haettu keino, jolla Takahashi on saanut koirataisteluihin mukaan epätavallisen rodun.*

*Epäselvyydet korjattiin kommenteissa




Kuvitus tässä sarjassa on hyvin onnistunutta. Koko sarjan ajan Takahashin viiva on hyvin selkeää ja mukana on kiitettävästi yksityiskohtia. Koirissa on nähtävissä jo lievää pallopäisyyttä, mutta ei häiritsevästi kuten Weedissä ja Orionissa. Itse tarinan suolaa eli koirataisteluita on pakko kehua. Koirien liikkeet ovat selkeitä tajuta ja ottelut kiinnostavia, olematta epärealistisia. Toisin kuin Yamatossa tässä sarjassa taistelukoirilla ei ole mitään Spin Attackia omituisempia erikoisiskuja. Sarjassa nähdään melko paljon myös sumopainia. Myös nämä taistelut ovat erittäin hyvin piirrettyjä ja oikein hämmästelin kuinka Takahashi osaakin niin luontevasti kuvata sekä koirien että ihmisten liikehdintää.

Tämä sarja olisi mukavaa lukea suomennettuna. On suurta plussaa, että pysyin tarinan kärryillä kielimuurista huolimatta, mutta harmitti kuitenkin kuinka hahmojen keskustelut ja ajoittaiset huumorin kukkaset menivät täysin ohi. Koirataistelut ovat kuitenkin aiheena niin arka, että epäilen saammeko tätä taikka Yamatoa Suomeen koskaan.

TÄHDET: ***1/2


perjantai 25. heinäkuuta 2014

Muistutus fanitarinaKILPAILUSTA!

Ihanat kuvaset by Fjalle, Pirta ja Nappinen.
Olen SK:n Facebook -sivuilla jo mainostanut tätä kisaa, mutta kirjoitan vielä tänne kunnon blogiin. Minulla on siis meneillä 30.9. päättyvä piirrustuskisa, jossa aiheena fanitarinani. Tarkemmat ohjeet aiheesta ja osallistumisesta ovat täällä: DeviantArt -journalini.
Palkinnot kisassa ovat DA:n käyttämää digitaalista pointsivaluuttaa, jolla voi säästämällä ostaa DA:sta premiumtilin, printtejä tai tilaustöitä toisilta piirtäjiltä.

torstai 24. heinäkuuta 2014

The Painted Fox


NIMI: The Painted Fox
VUOSI: 1953
OHJAAJA: Alexander Ivanov

Tämä hieno vanha venäläinen animaatio on ainakin tällä hetkellä nähtävissä Youtubessa. Sama käyttäjä on ladannut myös muita vanhoja animaatiopätkiä tililleen. The Painted Fox on kymmenen minuuttia pitkä ja perustuu ukrainalaiseen satuun.

Kettu on kuten arvata saattaa tässäkin tarinassa ketku varas. Ketun varastaessa jotain karhun talolta kaikki metsän eläimet ajavat hänet tiehensä yhdessä. Kettu päätyy ihmisten kylälle, mutta sielläkin häntä ajavat takaa koirat. Paetessaan ketun päälle kaatuu maalia ja metsän eläimet pelästyvät nähdessään omituisen sinisen eläimen. Kettu keksii itselleen uuden nimen ja panee muut eläimet palvelemaan häntä.




Vanhat kansantarut ovat aina viihdyttäviä lyhyillä ja ytimekkäillä opettavaisilla kertomuksillaan. Ihan nokkelan tarinan lisäksi elokuvassa on myös varsin vaikuttavaa animointia. Eläinten, etenkin ketun liikkeet ovat sulavia ja kekseliäästi tehtyjä, menemättä kuitenkaan liian sarjakuvamaisiksi. Itse tyyli on hyvin miellyttävää ja viehättävää, siinä sopivasti ajan patinaa. Taustat olivat erittäin nättejä.

En oikeastaan keksi enempää sanottavaa animaatiosta, se kun on varsin lyhyt ja muutenkin aivoni ovat sulaneet tässä kuumuudessa. Suosittelen jokaista tsekkaamaan animaation itse, niin kauan kun se onkaan nähtävillä.

TÄHDET: ****


tiistai 22. heinäkuuta 2014

Coyote River


NIMI: Coyote River
VUOSI: 2005 - (jatkuu)
TARINA/KUVITTAJA: Chris McKinley

Coyote River on vähän aikaa sitten arvostellun Associated Student Bodies -sarjakuvan kuvittajan toinen sarja. Tähän mennessä numeroita on julkaistu kolme, viimeisin vuonna 2007. Vaikuttaa pahasti siltä, että artisti on heittänyt hanskat tiskiin Coyote Riverin suhteen. Toivon kovasti sarjan kuitenkin jatkuvan näin monen vuoden tauon jälkeenkin, koska tykästyin sarjaan ja pidin sitä Associated Student Bodiesia parempana.

Nuori Charles -jänis on tehnyt töissään liiankin paljon ylitöitä eikä ole pitänyt ollenkaan lomaa, mikä huolestuttaa hänen pomoaan. Pomo lähettää Charlesin viikon lomalle syrjäiselle karjatilalle, josta on tullut turistikohde kaupunkilaisille, jotka haluavat leikkiä cowboyta. Nurisevan Charlesin on pakko yrittää saada viikkonsa karjatilalla kulumaan jotenkin, vaikka ikävöi kaupungin sykettä eikä sopeudu maaseudulle. Coyote Riverillä Charles kuitenkin tapaa keski-ikäisen Buck -suden (vai kojootin?), joka työskentelee karjatilalla. Näille kahdelle hyvin erilaiselle heebolle syntyy jonkinlainen romanssi.



Suhde alkaa vain harmittomana paneskeluna. Kumpikin tietää Charlesin lähtevän viikon kuluttua ja muutenkin miesten ikä- ja taustaerot vaikuttavat liian suurilta. Kuitenkin päivien kuluessa kumpikin heistä kiintyy toisiinsa huomaamatta. Buck olisi valmis muuttamaan Charlesin kanssa kaupunkiin, mutta nuori Charles pelästyy moista ja ei vaikuta olevan valmis seurustelemaan vakavasti Buckin kanssa. Kolmas ja tähän mennessä viimeinen osa loppuu raivostuttavaan cliffhangeriin, jossa Buck on tunnustanut rakkautensa Charlesille ja Charles lähtee järkyttyneenä karkuun.

Mukana on myös kiinnostavia sivuhahmoja. Päähenkilöiden touhut ovat aiheuttaneet kränää karjatilan muiden työntekijöiden kanssa, koska Buck on alkanut laiminlyödä tehtäviään ja on meinannut jäädä kiinni kesken homostelun turisteille. Buckin vanha työkaveri Shane saa tästä tarpeekseen ja menee avautumaan pomolle, mutta saakin itse potkut suvaitsemattomuutensa vuoksi. Kaksi muuta työntekijää taas alkavat tuntea toisiinsa vastahakoisesti vetoa päähenkilöiden esimerkin innoittamina.



Tarina etenee hyvällä tahdilla, välillä on pidempiä kohtauksia joiden aikana hahmot saavat tuotua ajatuksensa kunnolla esille ja lukija pääsee mukaan syrjäseudun tunnelmaan. Kaikkien hahmojen motiivit tuntuvat luonnollisilta. Buck on karismaattinen ja kokenut, mutta myös raihnainen ja vähän yksinkertainen. Yksinäinen Charles tuntee häneen seksuaalista vetoa, mutta tuskin saa mieheltä älyllistä haastetta. Lukija ymmärtää miksi pari tuntee toisiinsa vetoa, mutta ymmärtää myös miksi heidän suhteensa vaikuttaa toivottomalta pitkällä tähtäimellä. Myöskään sarjakuvan "pahis" Shane ei jää vain homovastaiseksi kiihkoilijaksi, vaan hänelläkin on oikea syy ärsyyntyä päähahmojen toimista, hän joutuu vähän väliä tekemään ylitöitä Buckin laiminlyöntien takia.

Vahvan tarinan ohella parasta sarjassa on kenties sen huumori. Hahmojen ronski huulenheitto oikeasti naurattaa ja ainakin itse nautin maalaisten erilaisen puhetyylin lukemisesta. Kuvitukseen on myös sinne tänne laitettu hölmön näköisiä yksityiskohtia. Hahmot ovat erittäin ilmeikkäitä ja heidän reaktionsa toistensa puheisiin ovat monesti hauskoja. Coyote Riveriä alettiin tekemään ennen Brokeback Mountainin ilmestymistä ja McKinley katsoi elokuvan kuullessaan siinä olevan paljon samankaltaisuuksia hänen sarjaansa, hämmästyen itsekin yhteläisyyksiä. Niinpä kolmosnumerossa hahmot puhuvat "siitä elokuvasta" useamman kerran ja sarjakuvaan on saatu luontevasti mukaan viittauksia elokuvaan.



Täytyy sanoa, että tykästyin tähän sarjaan täysillä. Tarinassa on sopiva annos oikeasti hauskaa huumoria, vähän erilaisempaa romantiikkaa ja hyvin suunniteltuja hahmoja. Karjatila on kiinnostava ympäristö tarinalle, etenkin kun viime aikoina olen lukenut lähinnä opiskeluun liittyviä furrytarinoita. McKinleyn kuvitus on kehittynyt huimasti ASB:n ajoista. Coyote Riverissä kuvitus on erittäin sulavaa ja luontevan näköistä, taustalla on aina silloin tällöin erikoisia yksityiskohtia, mutta suureksi osaksi taustat ja hahmot ovat mukavan selkeiksi piirrettyjä.

Olen hyvin pettynyt jos sarja ei enää jatku. Coyote River on kerrankin rakkaustarina josta en osaa sanoa miten se päättyy. Hahmot saattavat hyvinkin päätyä omille teilleen, mutta saisinpa tietää varmuudella!

TÄHDET: ****


maanantai 21. heinäkuuta 2014

Balto - Jännittävä pelastusretki


NIMI: Balto - Jännittävä pelastusretki (Balto)
VUOSI: ??
OHJAAJA: ?????

Tätä on niin moni toivonut, toivottavasti olette nyt tyytyväisiä! Meinasin saada aivovaurion tämän katsomisesta. Tämä on siis surullisen kuuluisa halppisversio Baltosta. Syyllinen tämän jäätävän paskakasan syntymiseen on mikäpä muukaan kuin saksalainen Dingo Pictures. Äärimmäisen halvalla animaatioita tekevä yhtiö tuottaa noin puolituntisia pätkiä liukuhihnatahdilla, usein varastaen juonen idean ja/tai hahmodesignit tunnetuista animaatioista. Dingo Picturesin Dalmatialaiset -elokuva on aiemmin arvosteltu blogissa.

Jännittävä pelastusretki perustuu tietenkin kuuluisaan Nomen kurkkumätäepidemiaan, jonka ansiosta sankarikoira Balto nousi kuuluisuuteen. Historiallista tarkkuutta tästä elokuvasta ei kuitenkaan löydy sentin vertaa. Elokuva alkaa näyttäen sen äärimmäisen rasittavia sivuhahmoja kinastelemassa - Timbu on vilustunut nyhverö jääkarhu ja sen hyljekaveri (jonka nimen unohdin) on rasittava pikkuvittuilija, joka puhuu karsealla nasaaliäänellä. Näillä hahmoilla ei elokuvassa ole muuta sijaa kuin haaskata katsojan aikaa. Uroskoirat Balto ja Komo(?) tappelevat jatkuvasti Judy -nartun huomiosta. Kun kylän lapset sairastuvat kurkkumätään kahden parhaan koiran on lähdettävä lääkehakuun. Kilpailussa parhaimmat koirat ovat Balto ja Judy, mutta Judyn on jäätävä kotiin kun hänen rasittava pikkupoikaomistajansa ulisee ettei koira lähtisi. Siispä Balton on lähdettävä kilpailijansa Komon kanssa matkaan.



Komo ja Balto lähtevät kahdestaan matkaan kauloissaan vain pussukat, joiden sisällä kirjeet lääkäreille. Elokuvasta saa käsityksen, että koirat olisivat hakeneet lääkkeet Nomeen ilman ihmisten apua, vaikka näin ei tietenkään tapahtunut. Saapuessaan Anchorageen koirat tapaavat aiemmasta Dalmatialaiset -leffasta tutun Kulkuri -wannaben, sitten lääkäri antaa koirien mukaan lääkkeet. Jännästi lääkkeet ovat samoissa pussukoissa kuin koirien lähtiessä, puhumattakaan siitä miten muka kylän kaikille lapsille tarkoitetut lääkkeet mahtuisivat kahteen pieneen pussiin. Jatkuvasti väsymystään kitisevä Komo (jonka nimeksi by the way kuulin ensin Homo) ja aina niin urhea Balto lähtevät paluumatkalle. Kaksikko saapuu rotkon reunalle ja seuraa naurettava kohtaus, jossa väsynyt Komo yrittää hypätä rotkon toiselle puolelle, mutta tippuukin alas tuhat piruettia ilmassa heittäen samalla huutaen veret hyytävästi. Lopussa kylän lapset totta kai pelastuvat ja ah niin vitsikkäät jääkarhu ja hylje taas kinastelevat typeristä asioista ja haluan repiä naamani irti.

Animaation taso on jälleen kerran surkeaa. Hahmot ovat vain minimaalisesti liikkuvia clip-artteja ala-arvoisilla vesiväritaustoilla. Kaikki koirat ovat samojen ääriviivojen päälle tehtyjä, vain hieman eri väreillä väritettyinä. Ainut poikkeus taitaa olla Anchoragessa asuva koira, joka tosin on Kulkurin kopio ja tuttu jo aiemmista Dingo Picturesin tekeleistä. Ruudun reunoilla on suurimmaksi osaksi osittain leikkaantuneita hahmoja ja taustaelementtejä, en tiedä mikä siinä on niin helvetin vaikeaa saada kaikki näkymään ruudulla kunnolla.

Ei ihme, että kersat sairastuvat kun talojen seinätkään eivät ole kunnollisia.
Pingviinejä Alaskassa? +Nuo leikkaantuneet taustat RAAAHHHH!!!11!1
 Voisin mainita miljoonia epäkohtia tästä elokuvasta, en keksi mitään hyvää sanottavaa. Tämä elokuva pitää oikeasti nähdä itse tajutakseen sen perinpohjaisen huonouden. Eikä tämä ole suositus nähdä elokuvaa, sillä en voi mitenkään suositella tätä. Naurun aihetta tästä kyllä löytyy, mutta naurettavia kohtauksia varten pitää kahlata läpi monta pitkäpiimäistä, turhaa ja itsemurha-ajatuksia herättävää kohtausta. Elokuva kestää vain puoli tuntia, mutta tämä tuntuu ikuisuudelta.

En suosittele. Älkää katsoko.

TÄHDET: *


Associated Student Bodies

Kansi by Baron Engel
NIMI: Associated Student Bodies
VUOSI: 1998 - 2000
TARINA: Lance Rund
KUVITTAJA: Chris McKinley, sekä vierailevia taiteilijoita

ASB on yksi tunnetuimmista ja tärkeimmistä furrysarjakuvista. Se ei ole mikään mestariteos, mutta on saavuttanut mainetta olemalla pitkäkestoinen, viihdyttävä ja samaistuttava. Suuri osa furryfandomin jäsenistä on ASB:n hahmojen ikätovereita, taistelemassa hahmojen kanssa samojen ongelmien parissa. Sarja on sekoitus kevyttä komediaa ja draamaa. Sarja keskittyy seuraamaan opiskelijoiden college-elämää, heidän suhteitaan (sekä vakavempia että yhden yön hairahduksia), sekä muun maailman suhtautumista heidän homoseksuaalisuuteen.

Paljon ASB:n vaikutusvallasta kertoo sekin, että se lienee ainut furrysarjakuva joka on saanut oman kokopitkän parodiaversionsa, joka on jopa painettu ja myynnissä. Tämä parodiasarjakuva on Incontinet Student Bodies, jonka hankkimista harkitsen vaikka se keskittyy lähinnä itselleni vastenmieliseen fetissiin. Siinä missä ASB:ssä päähenkilö laitetaan asumaan kenties epärealistisesti täysin homojen asuttamassa asuntolassa, ISB:ssä päähenkilön asuntolan kaikki muut asukit ovat vaippafetisseistä kiinnostuneita. Parodiaversiosta on otettu netissä jo tuttu bawwwww-reaktiokuva.




Tarinan päähenkilö on leijona Daniel, joka tarinan alussa aloittaa collegen ja joutuu asumaan lähes pelkästään homojen asuttamassa asuntolassa. Daniel on hyvin kokematon ja naiivi, eikä tähän asti ole ollenkaan ajatellut omaa seksuaalisuuttaan. Kun hänen kämppiksensä Marcus -susi alkaa lähennellä häntä joutuu Daniel viimein pohtimaan orastavaa homouttaan. Asuntolan ilmapiiri on avoin ja kannustava Danielia kohtaan ja heti ensimmäisellä viikolla koulun edessä kulkee myös prideparaati. Daniel nopeasti hyväksyy homoutensa ja alkaa seurustella Marcuksen kanssa. Valitettavasti kaikki koulun oppilaat sekä Danielin uskovaiset vanhemmat eivät katso pojan touhuja yhtä suopeasti.

Daniel hahmona ei sytyttänyt minua yhtään. Hän on melkoinen hiirulainen ja ainakin aluksi täysin muiden johdateltavissa. En myöskään tajunnut miten muut hahmot kokivat hänet viehättävänä, mielestäni Daniel kun on varsin typerän näköinen naurettavan toiselle puolelle kaartuvan liiskalettinsä kanssa, suureksi osaksi hänen naamansa näyttää myös lähinnä hiiren kuin leijonan naamalta. Tarinan loppupuolella hän onneksi miehistyy vähän ja ei enää anna muiden päättää hänen asioitaan hänen puolesta. Marcuksen hahmo saa ilahduttavasti osakseen hyvää hahmonkehitystä, mutta en vaan tajua mitä hän näkee Danielissa.

Onneksi mukana on paljon kivoja sivuhahmoja, joten Danieliin ja Marcukseen ei tarvitse vain keskittyä. Erityisesti pidin Rickyn ja Stevenin sivutarinasta. Ricky on korostetun tyttömäisesti pukeutuva ja käyttäytyvä pesukarhu, joka on täysin ihastunut Steven -collieen. Steven kuitenkin on umpihetero, vaikka samassa asuntolassa asuukin. Timothy -mangusti on melkoinen tiukkapipo ja aina paasaamassa homojen oikeuksista, hauskana yksityiskohtana hänen t-paitansa teksti vaihtuu joka paneelissa. Gerald -kissa on synkkä gootti, jonka runoiluja eivät muut jätkät arvosta. Sivuhahmoilla on mukavasti persoonallisuutta ja omia pieniä sivutarinoitaan, mutta valitettavasti muutama asuntolan asukki jää täysin tuntemattomiksi.

By Roz Gibson
By Terrie Smith
By Terrie Smith
Kuvituksesta vastaa pääosin Chris McKinley, jonka aluksi haparoiva jälki paranee selkeästi loppua kohden. Loppupuolella hänen kuvituksensa on mukavan selkeää ja ilmeikästä. Tarinan kuvittamiseen on osallistunut myös muutamia vierailevia tähtiä, eniten vierastaidetta on erittäin lahjakkaalta Terrie Smithiltä. Hänen sarjakuviaan on aina ilo lukea, hän jopa sai Danielin hiukset näyttämään hyviltä. Muita piirtäjiä ovat olleet Jonas Silver, Frank Gembeck, Chuck Davies, Zjonni ja Roz Gibson. Näistä ainoastaan Chuck Daviesin ja Roz Gibsonin sarjakuvat tekivät jonkinalaisen vaikutuksen. Daviesin tyyli on hyvin erilainen ja mielenkiintoinen, mutta hänen tekemänsä sarjakuvat olivat kumpikin vain yhden sivun pituisia pätkiä.

ASB oli erittäin mukava lukea läpi. Koko sarja on vuonna 2004 koottu yhteen Yearbook -nimiseen kirjaan, kirjaan on myös saatu mahtumaan luonnoksia, aiempien irtonumeroiden kansia sekä erittäin kivana lisänä tekijöiden kommentteja sarjasta. Kirja on lähes 300 sivuinen.

Juonellisesti ASB on hyvin tyypillistä kevyttä collegekomediaa. Lukijan mielenkiintoa pidetään yllä jatkuvasti vilahtelevilla peniksillä ja seksikohtauksilla, mutta näissä on yleensä mukana niin paljon huumoria etten osaa laskea tätä suoranaiseksi pornoksi. Juoni varmasti uppoaa nuoriin homoihin, koska tarinassa käydään läpi seksuaalisuuden löytämistä ja hyväksymistä, myös asuminen pelkästään muiden homojen kanssa tuntuu tekijöiden haaveilulta ilmapiiristä, jossa oma seksuaalisuus on normi ja ei ole mitenkään ihmeellistä vapaasti halailla ja pussailla toisia randomisti käytävällä. Tarinan uskottavuus kärsi mielestäni liikaa kohtauksessa, jossa asuntolan väki järjestää uuden vuoden kunniaksi homo-orgian asuntolassa. Tämä vaikutti jo liikaa tekijöiden omilta fantasiahaaveiluilta. Kaikki hahmot eivät normaalisti tulleet toimeen toistensa kanssa kitkattomasti, moni hahmoista oli jo selkeästi parisuhteessa ja kyseinen orgia ei tuntunut vaikuttavan hahmokemioihin mitenkään myöhemmin. Minun on vaikea kuvitella, että koko asuntolan väki olisi suostunut ottamaan osaa tälläiseen orgiaan, oli ilmapiiri vaikka kuinka avoin normaalisti. Ehkä takerrun tähän yhteen kohtaukseen liikaa, mutta muuten sarjakuva pysyi melko realistisena. Sarjakuvan pituuden ansiosta melko kevyenä alkanut tarina saa pikkuhiljaa mukaansa kiitettävän syvällistä tavaraakin, eivätkä hahmot jää vain karikatyyrin tasolle.

TÄHDET: ***1/2



perjantai 18. heinäkuuta 2014

Vastaukset


Eli siis edellisessä postauksessa vinguin lukijoiltani kysymyksiä, vaatimuksia ja niin edespäin. Tässä välissä ehdin onneksi saada postista jonkin verran uusia sarjiksia, joten niiden arvosteluja ilmestyy pian!
Ehdotuksiini con/koirataidemiiteistä tehtyihin raportteihin ja selostuksiin muista keräilykohteistani suhtauduttiin myönteisesti, joten näitäkin on luvassa jossain välissä jos saan hommattua uuden digikameran/kamerakännykän.

Ja sitten ehdotus: olet arvostellut Disneyn 101 Dalmatialaista II - Pikku Kikero Lontoossa, joten miten olisit jos arvostelisit myös ekan osan, 101 Dalmatialaista?
- 101 dalmatialaista ei koskaan ole kuulunut suosikkeihini, sen välttely on ollut ihan tietoista. Jatko-osan arvostelin, koska sain sen joskus joululahjaksi. Mitä olen Huutonetistä katsonut niin ykkösen DVD:t ovat tällä hetkellä myös hemmetin kalliita, joten pitänee löytää tämä netistä jostain hyvällä laadulla.


Pelipuolta et kuitenkaan ole tainnut paljoa käsitellä, tai ainakaan ei muistu mieleeni? Siltäkin puolelta kun löytyy materiaalia, ihan näistä tunnetuista Ookamista ja Nintendogsista tuntomattomampiin Solatoroboon ja Dust: an Elysian Tailiin.
- Pelejä mielelläni toki joskus arvostelisin, mutta suuri ongelma tässä on, että pelaan harvoin ja lähes ainoastaan Pleikkarilla. PC:llä olen aivan liian nakkisormi pelaamaan mitään perus hiirellä klikkailua haastavampaa. Koiraeläinaiheiset pelit hajaantuisivat liikaa eri konsoleille, eikä minulla tietenkään ole aietta ostaa jokaista konsolia vain muutamia koirapelejä varten. Pleikkaripelejä voisin toki arvostella, mutta en omista mitään laitetta, jolla voisi ottaa screenshotteja PS1 ja PS2 peleistä. Harmittavaa kyllä pelit taitavat jäädä blogista.

Ja sen halppis-Balton voisit arvostella (ellei sen aiheuttama aivovaurio ole liian suuri).
- Palaan tämän äärelle yhä uudestaan ja uudestaan enkä pysty katsomaan tätä kuin 5-10 minuuttia kerralla! Yritys on kova, vannon!


Pitäisitkö mahdollisena sitä, että koiraeläinten lisäksi ottaisit blogiin myös kissaeläimistä kertovia sarjakuvia ja animaatioita arvosteltaviksi?
- En. SK suunniteltiin vain ja ainoastaan koiraeläimistä kertovia sarjakuvia ja animaatioita arvostelemaan. Tämän vuoksi en aio arvostella vaikkapa live-action elokuvia, ainut poikkeus oli Bitter Laken arvostelu, koska siinä näyttelijät olivat pukeutuneet fursuitteihin. Myös pelien lisääminen tuntuisi kenties liikaa aiheesta poikkeamiselta. Kissaeläimistä puhumattakaan, blogin idea katoaisi sen myötä. Yleisesti eläinfiktiosta kertovia blogeja on ainakin yksi, Äffän Hammasnurkka. Jos blogissani arvosteltaisiin yleisesti kaikkia sarjoja, missä olisi mitä tahansa eläimiä menettäisin kiinnostukseni nopeasti. Aihepiiri muuttuisi aivan liian laajaksi, enkä millään voisi pysyä perillä niin laajasta aiheesta. Kaikista eläimistä minua kiinnostavat eniten juuri koirat, niiden monipuolisuus mahdollistaa ainekset kaikenlaisiin tarinoihin, eikä kiinnostukseni koiria kohtaan ole vuosien varrella koskaan osoittanut himmentymisen merkkejä. Lukisin mielelläni lisää Hammasnurkan kaltaisia blogeja kaikenlaisista eläintarinoista, joten perustakaa sellainen itse, jos tunnette blogitarjonnassa olevan aukon.


Voitko tehä arvostelun Sherlock Houndista? <:
- Kenties jossain välissä, ostin juuri sarjan boksina, mutta kestää varmasti kauan ennen kuin saan sen katsottua.

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Kysykää miettikää vaatikaa pohtikaa!


Tällä hetkellä minulla ei ole juurikaan arvosteltavaa materiaalia käsissä. Olen tilannut suuren määrän sarjakuvia, mutta ne ovat vielä matkalla (en aio spoilata mitä sarjiksia nämä ovat) ja animaatioita olen laiskistunut katsomaan viime aikoina. Ne sarjakuvat, joita minulla on kotona vielä lukematta eivät ole oikein inspanneet ja niiden lukeminen on ollut melkoista pakkopullaa.

JOTEN tähän väliin voisi olla paikallaan pieni kysymys & vastaus -postaus, jees? Eli te kysytte, ehdotatte, annatte palautetta, whatever ja minä vastaan myöhemmin ilmestyvässä vastauspostauksessa. Mikäli viestejä ei tule tarpeeksi niin en tee erillistä vastauspostausta, vaan vastaan suoraan tämän postauksen kysymyksiin.

Olen leikitellyt, että voisin tulevaisuudessa julkaista blogissa jotain pikaista piirrostutoriaalia, esitellä muita keräilykohteitani, kirjoittaa mahdollisista con- ja koirataidemiiteistä jne. Tällä hetkellä näitä postauksia olisi hankala toteuttaa koska minulla ei ole kameraa (digikamera sanoi poks ja kamerakänny meni hukkaan), mutta hankin sellaisen jossain välissä. Mielelläni kirjoittaisin lisää artikkeleita liittyen koirataiteeseen ja koirasarjakuviin/-animaatioihin, mutta tarvitsen aiheideoita. Myös fanitarinaani liittyen voi toki kysyä jotain, mikäli jokin on epäselvää.

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Kaze - Ghost Warrior


NIMI: Kaze - Ghost Warrior
VUOSI: 2004
OHJAAJA: Amadhia Albee

Kaze on tasan kymmenen vuotta sitten julkaistu lyhyt animaatio, jonka on tehnyt  Amadhia "Dreamsong" Albee (Kaze tehty entisellä nimimerkillä Timothy Albee). Albee loi Kazen vain kuudessa kuukaudessa, 5000 dollarin budjetilla ja teki työt kotikoneellaan. Hän oli vastuussa hahmodesigneistä, juonesta, animoinnista, ääninäyttelystä, ääniefekteistä ja musiikista, saaden apua vain muutamalta henkilöltä. Lopputulos on vaikuttava noin 20 minuuttinen pätkä, joka näyttää hyvältä yhä tänä päivänä. Kazen tarkoitus oli todistaa, että hyvälaatuista tietokoneanimaatiota pystyi tuottamaan itse pienellä budjetilla. Elokuvaa myytiin DVD:llä coneissa sekä elokuvan nettisivuilla, nyt se on katsottavissa ilmaiseksi Youtubessa. Valitettavasti elokuva on ladattu Youtubeen hyvin alhaisella laadulla, minkä takia tämän postauksen screenshotitkin ovat niin epäselviä. Amadhia Albee aikoo nyt kymmenen vuoden jälkeen elvyttää Kazen uudelleen ja suunnitteilla on jonkinlainen animaatiosarja, sekä kuvitettu audiodraama.

Kazen juoni sijoittuu kuvitteelliseen Japania muistuttavaan valtioon, joka on suistunut kurjuuteen kuningasperheen kuoltua kapinan yhteydessä. Vallan anastajat hallitsevat nyt maata epäoikeudenmukaisesti ja heidän alaisensa kiusaavat tavallisia kansalaisia. Legenda kuitenkin kertoo, että kuningasperheen yksi jäsen, Kaze, olisi selvinnyt hengissä. Näin onkin käynyt, tiikeri Kaze on nykyään hiljainen kulkurisoturi, jota vainoavat menneisyyden haamut ja liiankin kovat tunnontuskat oikeudenmukaisuudesta ja armeliaisuudesta.



Olen hyvin vaikuttunut Kazesta. Animointi siinä on aikakauteen ja budjettiin nähden erittäin taidokasta, mutta kuitenkin selvästi kotikutoista. Animointityyli on upean realistista ja Kazen furryt taitavatkin olla parhaita esimerkkejä miltä furryt saattaisivat oikeassa elämässä näyttää. Eläinten puhe ja ilmehdintä on aidon näköistä, eikä mitenkään liioiteltua. Myös liikehdintä on sulavaa suurimmaksi osaksi, mutta harmittavasti toimintakohtauksissa käytetään poikkeuksetta hidastusta ja epämääräistä sumennusta. Tätä Albee on puolustellut sillä, että halusi tietokoneanimaatioon mukaan animesta tuttuja toimintakohtauksien tekniikoita. Albee on yksin ääninäytellyt kaikkien hahmojen roolit. En todellakaan tiedä miten hän on tästä suoriutunut, sillä hahmot kuulostavat selkeästi eri henkilöiltä ja heidän äänensä sopivat hahmoilleen hyvin. Hänellä on hyvin miellyttävä ääni jota on mukava kuunnella.

Juonellisesti Kaze on hyvin kliseinen, mutta siitä puuttuu täysin seikkailusarjojen machomeininki. Kaze ei nauti taisteluista ja antaa vastustajilleen armoa, jopa lohduttelee heitä. Elokuvassa myös vihjattaisiin että Kaze olisi homo- tai biseksuaali. Hän on hiljainen ja ylivoimaisen taitava taistelija, mutta kuitenkin hyvin tunteellinen kuorensa alla ja jopa itkee elokuvassa. Hyvin lyhyen kestonsa aikana elokuva antaa päähahmostaan yllättävän syvällisen kuvan.



Elokuvassa on tietenkin omat ongelmansa. Kuten jo mainitsin, toimintakohtaukset elokuvassa ovat melko heikkoa antia. Tavernakohtaus tuntuu kestävän ikuisuuksiin ja sen alussa kuuluu vain taustamusiikkia, eikä hahmojen puhetta ollenkaan. Elokuva loppuu myös töksähtäen, luvaten täyspitkän elokuvan olevan tulossa. Erityisesti musta koira elokuvassa näyttää hyvin aidolta, mikä on turkin tummuuden ansiota. Muilla vaaleammilla hahmoilla turkin väri paljastaa liikaa turkin animoinnin puutteita ja aitouden illuusio kärsii tästä. Kohtaukset tapahtuvat lähes poikkeuksetta hämärässä ja sumeassa valossa, mikä lopulta alkaa tylsistyttää. Koko elokuvan ajan hahmot myös vähän väliä hohtavat epämääräisesti.

Odotan innolla uudistunutta Kazea, sillä jo tämä monen vuoden takainen lyhytelokuva on upea suoritus tekijältään. Uutta Kazea varten mukaan on tulossa kourallinen muita lahjakkaita tekijöitä ja itse Amadhia Albeekin on tässä ajassa varmasti kehittynyt taidoissaan roppakaupalla.

TÄHDET: ***


torstai 10. heinäkuuta 2014

Tähän mennessä ilmestyneet arvostelut


ANIMAATIOT
101 dalmatialaista
101 dalmatialaista II - Pikku Kikero Lontoossa
Adam and Dog
Alfa ja Omega
Alpha & Omega 2 - A Howl-iday Adventure
Alpha & Omega 3 - The Great Wolf Games
Balto
Balto II - Pako yli suuren veden
Balto III - Muutoksen tuulet
Balto - Jännittävä pelastusretki
Bolt
Curly - koiranpentu
Dalmatialaiset
Den minste reven
Erämaan kutsu
Fantastic Mr. Fox
Feast
Hopeanuoli
Isle of Dogs
Je T'Aime
Kaikenkarvainen Charlie
Kaikenkarvainen Charlie 2
Kaikenkarvaisten koirien joulu
Kaukametsän pakolaiset (kausi 2)
Kaunotar ja Kulkuri
Kaunotar ja Kulkuri II - Pepin seikkailut
Kaze - Ghost Warrior
Kennel Tokorozawa
King Fang
Leevi, lauhkea leijona
Little Red Riding Hood
Massugu ni Ikou
Mowgli
Mowgli's Brothers
My Dog Tulip
Naida
Nine Dog Christmas
Old Fangs
Oliver ja kumppanit
One Stormy Night
Prinsessa Mononoke
Ringing Bell
Road Rovers
Robin Hood
Scruffy
Shiroi Kiba - White Fang Monogatari
Space Dogs
Suden silmä
The Ancient Magus' Bride
The Country of Wolves
The Cunning Little Vixen
The Dog of Flanders
The Fearless Four
The Girl and The Fox
The Painted Fox
The Plague Dogs
The Tibetan Dog
Three Little Pigs
Tini ja pupujussit
Topi ja Tessu
Topi ja Tessu 2
Underdog
Up
Valkohammas
Viidakkokirja
Vuk
Weed
Wolf Children
Wolfwalkers

MUUT ELOKUVAT
Bitter Lake

SARJAKUVAT
Akaneiro - The Path of Cloak and Wolf
Anju & sankarikoira Jiroomaru
Anubis Dark Desire
Anubis Dark Desire Anthology
Associated Student Bodies
Beasts of Burden - Animal Rites
Beasts of Burden - Neighborhood Watch
Blacksad - Hiljainen helvetti
Blacksad - Kissa varjoisilta kujilta
Blacksad - Punainen sielu
Blacksad - Valkoinen valtakunta
Bob, Son of Battle
Byakuren no Fang
Circles
Coyote River
Cruelty
Devia
Dogs! An Anthology
Dogs of War
Dogs-o-War
Elfquest - Suuri vaellus
Eläimiä kerrakseen
Epsilon A Yellowstone Wolf Story
Ernor
Fang
Fred Savage - Windfall
Garou The Lone Wolf
Good Dog
Good Dog Whiskey
Grimms Manga
Havoc Inc.
Herra Dongguo ja susi
Hopeanuoli (Akakabuto -osa)
Hopeanuoli (susiosa)
Hopeanuoli Shin Gaiden - Sankaritarinoita
Ihmissusi yössä
Initiated
Jaguar
Kajika
Kaunotar ja Kulkuri
Kirjeitä koirien maasta
Koirasoturi Gamu
Koiria ja isäntiä
Kun en enää ole täällä
Lad A Dog
Lady and The Tramp (cine-manga)
Lassie
Lycanthropy - Sons of Anubis
Man's Best Friend
Mopsi tuli taloon
Mush! Sled Dogs With Issues
Nanna
Nazi Werewolves From Outer Space
Night of 1000 Wolves
Nikki, Wild Dog of The North
Nordguard - Across Thin Ice
Oliver ja kumppanit
Punahilkka ja Punaisten lyhtyjen metsätie
Rebellion
Red Dog
Red Lantern - The Crimson Divine
Responsibility
Riki
Rocky
Rover Red Charlie
Saraba! Kita no Okami
Senda Violenta
Shirahime-Syo
Shunkashuutou
Sisukas sankari
Stargazing Dog
Sudentaival
Table For Three
Tales of The Fehnnik
Tempest Rising
Tetfol suden poika
The Blackblood Alliance
The Call of The Wild
The Call of The Wild (manga)
The Dog's Days of Summer
The First Wars
The Hollow Earth
The Ice Wanderer
The Illustrated Story of Dogs
Wolvden
Zoo Tycoon Complete Collection


(Listasta saattaa puuttua jotain, koska olen hajamielinen persenaama. Ilmoittakaa jos jokin linkki ei toimi)