Suola Kuupielessä arvostelee koiraeläimistä kertovia sarjakuvia ja animaatioita. Vain myynnissä olleita julkaisuja arvostellaan, eikä siis esimerkiksi nettisarjiksia. Jotkin teokset voivat olla ikärajoitettuja. Saatan joskus haksahtaa kertomaan koiraeläinten historiasta, keräilystä, piirtämisestä ja sen sellaisesta. Listat kaikista artikkeleista ja arvosteluista löytyvät oikealla sivupalkista.
perjantai 4. heinäkuuta 2014
Old Fangs
NIMI: Old Fangs
VUOSI: 2008
OHJAAJA: Alan Holly & Adrien Merigeau
Old Fangs on erittäin tyylikäs ja hyvällä maulla tehty lyhytelokuva perheväkivallasta. Sen kesto on vähän yli 10 minuuttia. Elokuva seuraa kolmen nuoren eläimen joukkoa, jotka ovat matkanneet nuoren suden kotiseuduille. Susi ei ole tavannut isäänsä vuosiin ja aikoo nyt kohdata hänet uudelleen. Kolmikko kävelee pitkin suden lapsuuden aikaisia maisemia, suden samalla muistellessa nuoruuttaan. Päivä vaihtuu illaksi kolmikon saapuessa suden isän talolle ja nuori susi menee yksin puhumaan isänsä kanssa. Isän talo on ränsistynyt ja isä itse nykyään katkeroitunut juoppo.
Tämä elokuva osui ja upposi. Elokuvan juoni koskettaa monia ja on toteutettu vähäeleisesti, katsoja ei heti ymmärrä syytä hieman ahdistavaan musiikkiin joka soi taustalla suden astellessa pitkästä aikaa lapsuuden alueellaan. Vähä vähältä katsoja tajuaa mistä on kyse. Hahmojen eleisiin on nähty selvästi vaivaa ja ne näyttävät hyvin luontevilta. Pidin etenkin kohdasta, jossa susi kumartuu hetkeksi pellon laidalle nähtyään isänsä talon. Viimeistään tässä kohdassa katsoja tajuaa sudella olevan jokin syy varovaisuuteen.
Animointityyli ei aluksi ollut mieleeni. Taustat ovat upeita, suurella vaivalla ja osittain vesiväreillä tehtyjä maisemia, joissa on usein vahvoja värejä ja kiinnostavia väriyhdistelmiä. Mukaan on myös sekoitettu oikeaa videokuvaa puunlehdistä, mikä sopii joukkoon hyvin. Mutta itse hahmojen animaatiotyyli vieroksutti minua aluksi, hahmojen designit ovat hyvin pelkistettyjä, mutta heidän liikehdintänsä taas aidon näköistä. Loppujen lopuksi pidin hyvin paljon juonen lisäksi elokuvan animoinnista.
Myös äänimaailma elokuvassa on onnistunutta. Vakavasta aiheesta huolimatta elokuva ei onneksi ole sortunut melodramaattiseen musiikkiin. Musiikki elokuvassa on suureksi osaksi melko hiljaista kahinaa ja metsän ääniä. Kun susi viimein kohtaa isänsä musiikki vaihtuu epämiellyttävään puun tai tupakan palamisen ja vanhan talon narisevaan ääneen, luoden juuri toivotun uhatun tunteen katsojallekin.
Elokuva ei jää myöskään täysin puolueelliseksi, vaan nuoren suden lähtiessä itkien juoksemaan pois talolta näytetään myös kuinka ylisuurena piirretty, yhä uhkaavan näköinen isäsusi myös itkee hiljaa kenenkään näkemättä.
TÄHDET: *****
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Katsoin tämän ja pidin tästä. Tyyliltään tämä oli outo, mutta samalla taiteellinen ja tosi kaunis. En tosin oikein tajunnut millä tapaa tämä käsitteli perheväkivaltaa - pahoinpitelikö isäsusi poikaansa vaiko puolisoaan vaiko molempia? Ja kiinnostaisi myös tietää missä äitisusi nykyään on, kenties jopa kuollut isäsuden toimesta?
VastaaPoista