VUOSI: 1978
OHJAAJA: Eiji Okabe
King Fang on etenkin Hopeanuoli -faneille tuttu vanhempi elokuva, jonka voi katsoa Youtubessa täällä. Harmi vain tuo versio on vietnamiksi ja kuvanlaatu on suorastaan surkea, mistä johtuen tämän arvostelun kuvat eivät ole kovin häävejä. Elokuvaa ei ole julkaistu DVD:llä, mutta Futago Shopilla on myynnissä videokasetti, sekä muutama manga, joihin elokuva perustuu. Tarinaltaan King Fang on kuin sekoitus Hopeanuolta ja Jack Londonin tarinoita, tosin King Fang on Hopeanuolta vanhempi joten Takahashin kopioimisesta on turha syyttää. Minun on itse asiassa pitänyt arvostella King Fang jo kauan aikaa, mutta jostain syystä en ole saanut arvostelua aikaiseksi vaikka leffan olinkin aiemmin nähnyt. Kirjoitan vähän väliä ylös teoksia, jotka voisin tulevaisuudessa arvostella blogissa ja King Fang on ollut listalla blogin aloittamisesta asti.
Tarina alkaa, kun sirkussusi karkaa sirkuksen syttyessä palamaan. Vapaudessa susi tapaa pian metsästyskoiran, jonka kanssa saa pentuja. Koira palaa takaisin ihmisten keskuuteen ja susi jää hoitamaan pentuja yksin. Pennuista rohkein on päähenkilömme Fang. Perheidylli romuttuu jättiläismäisen yksisilmäisen (köh Akakabuto köh) karhun tappaessa Fangin perheen. Ainoastaan Fang pääsee pakoon tippumalla jokeen, josta hänet myöhemmin löytää hänen koiravanhempi (en ole varma onko koira isä vai emo). Koiran omistajat adoptoivat Fangin uudeksi metsästyskoirakseen, vaikka tietävätkin sen olevan puoliksi susi.
Kuten arvata saattaa Fang kaipaa vapauteen villien veljiensä keskuuteen, mutta on myös kiintynyt omistajiinsa. Muut kyläläiset alkavat suhtautua koirasuteen nihkeästi sen tappaessa metsästysreissulla ajokoiria. Mysteerinen koiraeläin alkaa ajokoiralahtauksen jälkeen riehua kylällä tappaen lampaita ja kanoja, jolloin syylliseksi epäillään Fangia. Viimein Fang karkaa metsiin susien ja villikoirien pariin, saa kumppanin naarassudesta ja voittaa taistelun lauman herruudesta. Edessä on kuitenkin vielä väistämättömät kohtaamiset villipetoihin tuohtuneiden kyläläisten, sekä yksisilmäisen tappajakarhun kanssa.
King Fangia monesti verrataan Hopeanuoleen, mutta samankaltaisuus rajoittuu lähinnä karhupahikseen, joka ei elokuvassa paljoa edes esiinny. Sen sijaan tarina selkeästi lainaa paljon Jack Londonin Valkohampaasta ja Erämaan kutsusta. Moni kohtaus tuntuu suorastaan noista kirjoista kopioidulta. Ihmisten tavatessa Fang -pennun ensi kertaa sen hampaista päätellään sen olevan osaksi susi, ihan niinkuin Valkohampaassakin. Fangin osallistuessa metsästyskoirien kanssa kettujahtiin muistuu mieleen kohtaus Erämaan kutsusta, kun Fang Spitzin lailla saavuttaa saaliin eri reittiä kuin muut koirat. Erämaankutsumainen on myös kohtaus, jossa Fang tapaa naarassuden, joka johdattaa koirasuden laumansa luokse ja taistelu johtajuudesta syntyy. Tarinallisesti King Fang ei tarjoa mitään uutta, mutta on varmasti mieleen jos kaipaa lisää perinteisiä Valkohammasta ja Erämaan kutsua muistuttavia tarinoita.
Ajan hammas on ollut armoton elokuvalle, sen animointi on välillä hyvin kömpelöä ja animaatiokalvoja kierrätetään paljon. Taustat elokuvassa ovat kuitenkin kauniita. Myös itse animointityyli on mieleeni, sillä pidän realismista. Elokuvan eläimet ovat karun näköisiä ja elämän makuisia. Tosin välillä mukana on toistuvia virheitä, kuten liian lyhyitä alaleukoja. Musiikki elokuvassa on hyvin unohdettavaa. Ääninäyttelyä en mene kommentoimaan, koska katsomani versio ei ollut alkuperäinen. Elokuva on aika hidastempoinen ja useammassa kohtaa huomasin pitkästyväni, moni kohtaus tuntui pitkitetyltä tai turhalta.
Mikäli kaipaa lisää perinteisiä villikoiraeläintarinoita, niin King Fang voi olla kaipaamasi juttu. Katselukokemusta ei juuri haittaa, ettei puheesta ymmärrä mitään, sillä tarina on paljolti ennalta arvattavissa. Etenkin vanhemmasta animaatiosta tykkääville tämä voi olla melkoinen aarre.
TÄHDET: ***
Vaikka videon otsikko tuubissa on vietnamiksi, imho ne lätisee siinä arabiaksi tmv. :)
VastaaPoistaSaattaa olla, etenkin alun tekstit näyttävät arabialaisilta. Joka tapauksessa kieli, jota en ymmärrä.
PoistaKatsoin itsekin tuon huonolaatuisen version leffasta aiemmin tänä vuonna, mutta meikä ei saanu tarinasta hirveästi irti kun ei puhetta ymmärtänyt. Japania olisin melkein ymmärtänyt. Leffan vanhuus iski meikään enemmän äänien puolesta, koiraeläinten ääniefektit kuulostivat kumeahkoilta ja huonosti nauhotetuilta.
VastaaPoistaLopputaistelu koiralauman kanssa karhua vastaan toi kyllä mieleen Hopeanuolen.
voi,aivan ihana! King Fang on kyllä yksi hienoimmista Animeista<3 se Jättikarhu oli tässäkin yhtä pelottava kuin Hopeanuolessa. paitsi että tässä Sudet tai Koirat ei puhu yhtään mitään,vaan tässä keskitytään vain ihmisten ja Koirien suhteisïin,aivan kuten Erämaan kutsussa tai Valkohampaassa.
VastaaPoista