 |
| by Narncolie. |
Mustavalkoinen, itseäni hieman korkeampi pystykorva katsoi minuun jäisillä silmillään. En osannut tulkita hänen ilmettään, sen sijaan minua piirittävien koirien hiljaisen murinan merkitys oli erittäin selvä. Koirat olivat kaikki melko kookkaita ja voimakkaan näköisiä, mutta selkeästi tappeluissa kärsineitä ja osa hieman alipainoisia. Usealla oli huonokuntoinen turkki, arpia ja revittyjä korvia. Viimein mustavalkoinen koira puhui.
"Kuka olet, muukalainen?"
"Olen Nara, en tahdo uhkata reviiriänne tai mitään muuta sellaista. Olen vain läpikulkumatkalla."
Koirat ympärilläni alkoivat selkeästi rentoutua, useampi istuutui ja murina vaimeni hiljalleen. Myös mustavalkoinen koira istui eteeni.
"Ja minne olet matkalla? Lähettini on tarkkaillut sinua jonkin aikaa, kuljet Ohun suuntaan."
En tiennyt mitä sanoa, mitä jos koirat olivat Ohun vihollisia? En ollut edes tajunnut, että minua oli vakoiltu ja ajatus tuntui inhottavalta.
"Ohun koirat keräävät juuri nyt sotureita ympäri Japania. Oletko tullut liittymään heihin? Siinä tapauksessa olet onnekas, sillä me olemme Ohun lauma." Mustavalkea koira virnisti ja nousi eteenpäin nuuhkaisemaan minua. Otin vaistomaisesti askeleen taaksepäin. Mustavalkea näytti elkeestäni hetken loukkaantuneelta, itse koetin ymmärtää mitä hän juuri oli sanonut. Olinko siis jo nyt Ohussa? Vilkuilin ympärilläni olevia koiria. Olivatko nämä samoja koiria, joista Kitsunegari oli niin vaikuttuneena puhunut? Mutta jos he olivat Ohun koiria, eivät he ainakaan olleet vihollisiani.
"Olen tullut etsimään Ohun johtajaa, haluan liittyä joukkoonne." sanoin hieman hermostuneesti, mikä kuului myös äänessäni, vaikka kuinka yritin kuulostaa itsevarmalta.
"Hyvä, niin arvasinkin. Etsimme koiria taistelemaan reviirimme vallanneita karhuja vastaan. Olemme tällä hetkellä hieman Ohun ulkopuolella, sillä itse Ohuun ei tällä hetkellä ole menemistä karhujen takia. Odottelemme vahvistuksien saapumista." Koira lähti kävelemään ohitseni.
"Tule, mennään luolaamme puhumaan lisää. Voit saada hieman ruokaakin siellä."
Seurasin mustavalkoista koiraa jo melko rauhallisena. Muut koirat kuitenkin kävelivät ympärilläni yhä piirittäen minut, mikä vähän arvelutti minua, tosin tämä saattoi olla ihan normaalia käytöstä villikoirille.
Vuoren rinteessä oli kuiva luola, kooltaan juuri sopiva tälle joukolle. Jotta kaikki koirat mahtuisivat lepäämään sisälle, jouduin istumaan inhottavan lähellä täysin tuntemattomia koiria, jotka ottivat vapaudekseen nuuskia minua varoittamatta. Yritin parhaani mukaan olla välittämättä tästä ahdistavasta läheisyydestä, tämä tulisi olemaan jokapäiväistä jos liittyisin laumaan. En voisi koko loppuelämääni vältellä muita koiria ja aina päätyä tappelemaan heidän kanssaan.
"Kuro, tuo vieraallemme jotain hyvää ruokaa!" keskikokoinen musta koira katsoi mustavalkeaa pitkään, hieman kysyvä ilme kasvoillaan, mutta haki luolan perältä osittain syödyn fasaanin. Kuro aikaili edessäni hetken, ennen kuin tiputti raadon eteeni.
"Pahoittelen melko vaatimatonta lahjaa, ajat ovat kovat eikä meillä koskaan ole varastossa paljoa ylimääräistä ruokaa. Syö kuitenkin." mustavalkean koiran kehotuksesta ryhdyin syömään, enkä lihan makuun päästyäni voinut olla hotkimatta, vaikka se ei ollutkaan hyvätapaista. Koirat ympärilläni olivat hiljaa ja vilkuilivat toisiaan, sekä mustavalkoista koiraa. Tunnelma oli jotenkin piinaava, tai sitten olin itse vain vainoharhainen. Todennäköisesti olin itse vain tottumaton seuraan. Sain syödä fasaanin rippeet rauhassa ja rikoin hiljaisuuden.
"Kuulin Ohun laumasta eräältä koiralta. Haluaisin liittyä heidän, tai siis.. teidän laumaan, jos se on mahdollista? Kuuluin ennen ihmiselle, joten en ole hyvä metsästämään, mutta opin varmasti nopeasti." Mustavalkea koira hymyili tarkkaillessaan minua sinisillä silmillään.
"Laitan sinut siis metsästyspartion mukaan huomenna, jokaisen villikoiran on osattava hankkia elanto itselleen. Olen Ohun lauman ylipäällikkö Riki. Tervetuloa joukkoomme."
Uudessa paikassa nukkuminen tuntemattomien koirien kanssa oli vaikeaa, pitkin yötä torkahtelin vain lyhyen hetkien ajan. Tunteeni olivat ristiriitaisia. Olin löytänyt etsimäni soturit ja liittynyt onnistuneesti heidän joukkoonsa, mutta jokin tässä tuntui jotenkin väärältä tai omituiselta. Lauman koirissa en ollut vielä nähnyt mitään erityisen vaikuttavaa asiaa, en ainakaan sitä suurta intohimoa mistä Kitsunegari oli puhunut. Muut koirat luolassa tuntuivat nukkuvan sikeästi, ainakin kuorsauksesta päätellen. Kuulin rapisevaa ääntä, ilmeisesti joku koirista lähti ulos tarpeilleen. Havahduin ajatuksistani kunnolla, kun joku alkoi puhua hiljaa kuiskaten. Höristin korviani, jotta kuulisin kaiken.
"Pomo...? Miksi otit tuon nartun mukaan?" En tunnistanut ääntä, mutta koira ilmeisesti puhui aiemmalle mustavalkoiselle Riki -koiralle.
"Hjaah, miksen? Ihan kivan näköinen."
"Riki ei halunnut narttuja laumaan ja..."
"Minä olen Riki." mustavalkea keskeytti.
"Tiedät mitä tarkoitan. Tästä voi tulla ongelmia."
"Pah, painu nukkumaan siitä senkin pelkuri. Minä olen pomo ja vastaan ongelmista. Mitä yhdestä nartusta, itse se sanoi olevansa lemmikki eikä osaa edes metsästää." Toinen koira ilmeisesti luovutti ja äänestä päätellen palasi makuupaikalleen. En saanut koko loppuyönä ollenkaan unta. Kelasin uudelleen ja uudelleen päässäni mitä koirat olivat sanoneet, enkä ymmärtänyt ollenkaan mistä oli kyse.
(jatkuu)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti