Wolfram - A Gothic Parable

NIMI: Wolfram - A Gothic Parable
VUOSI: 2011 - jatkuu
TARINA/KUVITTAJA:  Eric Daniel Muntz

Wolfram -sarjaa on tietääkseni ilmestynyt kolme lehteä, jotka kaikki luin arvostelua varten. Lukukokemus oli erittäin puuduttava. Tarina ammentaa paljon goottigenrestä, tarkoituksena ilmeisesti kuitenkin tuoda jotain uutta pöytään samalla. Kuvitus on totta kai mustavalkoista ja kontrastit vahvoja, goottilaisia kun ollaan.

Päähenkilö Isolda on wolfram, joka ymmärtääkseni on susimaiseen muotoon kirottu entinen... ihminen? Wolframin veri on äärimmäisen voimakas lääkeaine, joka pystyy korjaamaan vaurioituneet elimet ja muut ruumiinosat kokonaan, mikäli vain edes pieni osa elintä on jäljellä ruumiissa. Isolda karkoittaa lauman tavallisia susia kuolevan miehen ruumiin luota ja puree omaa jalkaansa, parantaen miehen verellään.

Tripladerp.

Samaan aikaan muutama vampyyri rupattelee kapakassa, yksi heistä on nuori eikä ole saanut verta pitkään aikaan ja on saamassa vieroitusoireita. Vampyyriporukan johtaja tutkii Raamattua. Takaisin Isoldan luona mies on herännyt ja panikoi, ihan ymmärrettävää, onhan hänet kaapannut luolaan puhuva susi ja vielä hetki sitten hän oli kuolemassa. Kaksikko on hetken yhteisymmärryksessä, kunnes Isolda huomaa miehen imevän verta sormestaan ja päättelee hänen olevan vampyyri. Mukana on paljon turhaa verellä leikkimistä ja raamatullisia höpinöitä. Tarina ei tunnu etenevän mihinkään järkevään suuntaan ja laahaa paikallaan. Kun olentojen taustoista kerrotaan jotain sivut täyttyvät pelkästä raskaasta tekstistä, joka yleensä on kirjoitettu hyvin vanhahtavasti ja mystisen epämääräisesti. Myös näiden sivujen käyttämiä fontteja on hankala lukea.

Kuvitus on huonoa. Jokaisella ihmisellä/vampyyrillä on samat kapeat kasvonpiirteet, eivätkä ne yksinkertaisesti näytä hyvältä. Tekijän sudet ovat hieman parempia. Tarina itsessään ei vain kiinnosta, mitään uutta elementtiä ei onnistuta tuomaan genreen, eikä aikaisempia klassisia teemoja onnistuta käyttämään hyväksi kiinnostavalla tavalla. Sarjakuva muistuttaa minua yläasteella luokkakaverin kanssa tekemästäni äärimmäisen paskasta improsarjakuvasta, jossa oli vampyyrejä ja ihmissusia. Juoni oli huono, eikä kumpikaan osannut tuoda mitään virkistävää uutta elementtiä mukaan kovasta innosta huolimatta.

TÄHDET: *1/2