Ernor

NIMI: Ernor
VUOSI: 1999 - (jatkuu?)
TARINA: Vicky Morgan-Keith & Patrick Keith
KUVITUS: Vicky Morgan-Keith

Tämä arvostelu perustuu Ernorin ensimmäisen tarinasaagan neljään ensimmäiseen numeroon. En usko jaksavani ostaa loppuja, joten kirjoitan arvostelun jo tässä vaiheessa. Ensimmäinen kuusiosainen saaga keskittyy susimaisen Whitepawin matkaan, tämän jälkeen sarja on ilmeisesti keskittynyt sarjassa esiintyviin raptoria muistuttaviin olentoihin. Netistä näkyy löytyvän myös Ernor -animaatiosarja.

Tarina sijoittuu primitiiviseen fantasiamaahan, jossa pieni fenraelauma yrittää kouluttaa nuoresta ja kömpelöstä Whitepawista metsästäjää. Metsästyksen jälkeen reviirille hyökkää joukko jättiläismuurahaisia, jotka tappavat yhden lauman jäsenen ja pakottavat lauman ulos reviiriltään. Laumasta ei ole vastusta muurahaisia vastaan, jolloin Whitepaw ehdottaa hakevansa muut lähistön fenraet apuun. Nuori fenrae lähtee yksin hakemaan apua, mutta törmää matkalla moneen kiinnostavaan muukalaiseen.

Tarina alkoi melko kaavamaisesti, ilkimysten lauma hyökkää hyviksien lauman kimppuun ja nyt nuori valittu lähtee eeppiselle matkalle etsimään apua. Asetelma on hyvin yksinkertainen ja lukija pakostakin samaistuu sympaattiseen päähenkilöön. Matkalla Whitepaw tapaa omasta mielestäni hyvin ärsyttävän Hask -nimisen raptorimaisen ocktonin, joka puhetyyliltään muistuttaa paljon Jar Jar Binksiä. Kumpikin edustaa kahta erilaista, mutta silti yhtä älykästä kulttuuria ja heidän keskustelunsa ovat ihan mielenkiintoista luettavaa. Valitettavasti sarjakuva tuntuu olevan hyvin nuorille suunnattu ja en itse onnistunut saamaan otetta viattoman komiikan ja yksinkertaisen tyylin, sekä monimutkaisen mytologian ja eeppisen seikkailun yhdistelmästä.

Kuvitus on omasta mielestäni aivan liian yksinkertaista ja välillä hutaistun näköistä. Fantasiagenreä lukiessa olen tottunut erittäin yksityiskohtaisiin kuviin ja myös selkeästi realistisempaan otteeseen. Hyvänä puolena pidän kuitenkin kuvituksen selkeyttä ja laatu selvästi paranee sarjan edetessä. Taustat ovat yleensä hyvin yksinkertaisia, tai pelkkää tyhjyyttä. Kun yksityiskohtaisempia taustoja sitten tulee vastaan ovat ne yllättävän vaikuttavia ja tämä primitiivinen maailma vaikuttaa hyvin kiinnostavalta. Koko sarjasta huokuu kuitenkin liikaa keveämielinen harmittomuus, eikä se saa minua kiinnostumaan sarjasta täysillä. Kaipaan jotain koukuttavaa, eikä Ernorissa ollut sitä "jotain", jonka vuoksi voisin palata sarjan pariin uudelleen.

TÄHDET: **1/2