Scruffy

NIMI: Scruffy
VUOSI: 1980
OHJAAJA: Charles A. Nichols
KÄSIKIRJOITTAJA: Sheldon Stark (perustuen Jack Stoneleyn kirjaan)

Scruffy on tunnin pituinen tv-spesiaali, joka alunperin esitettiin kahtena lauantaiaamuna kahdessa osassa. Elokuva perustuu Jack Stoneleyn samannimiseen kirjaan, jota en ole lukenut. Elokuvan alussa myös sanotaan tarinan perustuvan tositapaukseen, joskin tätä on vaikea uskoa.

Elokuva alkaa, kun Scruffyn emo Duchess sidotaan kiinni pihalle. Vanha pariskunta on muuttamassa uuteen asuntoon, eivätkä he voi ottaa koiraa mukaansa. Tuttava tulisi pian hakemaan Duchessia, mutta sitähän koira ei ymmärrä ja repii itsensä vapaaksi. Koira pääsee entiseen kotiinsa sisälle ikkunasta ja etsii omistajiaan, kunnes tuntee kovaa kipua mahassaan ja alkaakin synnyttää pentua. Scruffy syntyy ja emo kasvattaa sen omin voimin kerjäämällä ruokaa raksatyöläisiltä. Duchess uskoo yhä omistajiensa palaavan taloon, mutta samat häntä ruokkineet raksamiehet on palkattu purkamaan talo. Ilmeisesti on helpompaa sytyttää talo palamaan ja Duchess pelastuu täpärästi kiipeämällä savupiippua pitkin ulos pentunsa kanssa. Katsojan on tässä vaiheessa paras tottua superatleettisiin mutta samaan aikaan superkömpelöihin koiriin.

Duchess ja Scruffy saavat pian uuden hyvän kodin, mutta Duchess haluaa yhä palata entisen talonsa luo odottamaan omistajiaan. Matkalla koirat kuitenkin eksyvät ja paimenet ampuvat Duchessin pentunsa silmien edessä. Orvon Scruffyn ottaa siipiensä suojaan sillan alla asustava pummi, joka saa kerjättyä paljon enemmän rahaa Scruffyn söpöjen temppujen ansiosta. Rahaa tulee näköjään jo niin paljon, että pummi kehuskelee Scruffylle voivansa pian ostaa talon ja kaksi nilkkiä jaksaa jahdata heitä kilometrikaupalla rahojen perässä. Juuri kun kaikki näyttää olevan hyvin pummisetä heittää veivit. Mutta onneksi Scruffy löytää jälleen uuden kodin, miehekäs Butch -koira pelastaa hänet joesta ja vie jenginsä luo kaatopaikalle. Esittelyt eivät ehkä anna parasta ensivaikutelmaa, mutta koirista kasvaa läheisiä. Jengiin kuuluu alkoholistikoira, oman pentunsa menettänyt collie, joka kuvittelee kengän olevan hänen pentunsa (kuinka masentava tämä animaatio voi olla?), sekä setteri, joka ilmeisesti tulee iskemään Scruffyä kunnes Butch muistuttaa ettei pentu ole vielä täysikasvuinen. Viimeisiä juonenkäänteitä saadaan vielä kun liimalettinen rikollinen haluaa kaapata Scruffyn rahalähteekseen (tienaako temppuilevilla koirilla oikeasti näin paljon?) ja kun koko jengi viedään koiratarhalle.

Nuoremmille katsojille elokuva on varmasti hyvin masentava, sillä vähän väliä tuntuu tapahtuvan jotain kamalaa ja katsojalle näytetään kaikki kaunistelematta. Elokuva selvästi yrittää ottaa kantaa koirien huonoon kohteluun, mutta toteutus ontuu ongelmien järjestyessä kuin itsestään. Kun Butch on haavoittunut pahasti Scruffy toivoo hartaasti hänen parantuvan samalla katsoen tähtitaivaalle, jolloin kertoja avuliaasti ilmoittaa Scruffyn tietämättään RUKOILLEEN ja kappas vain, Butch heti parantui! En tiennytkään, että jumala vastaa heti koirien rukouksiin. Kun Scruffy ja kumppanit päätyvät koiratarhalle heidät kaikki adoptoidaan, koska lehteen on kirjoitettu lööppi Scruffystä. Okei, ymmärtäisin, jos jutun ansiosta tämä söpö pentu adoptoitaisiin heti, mutta jengin muut koirat ovat melkoisia rumiluksia. Scruffy ja Butch adoptoidaan vieläpä samaan kotiin, koska viime hetkellä Scruffy tunnustaa rakastavansa häntä (johon Butch vastaa vaivaantuneesti tyyliin "Ai, jaa, no mäkin sua pentu").

Elokuvan päähenkilöt Scruffy ja Butch ovat ulkonäöltään selkeästi Kaunottaren ja Kulkurin halpoja kopioita. Itse tarinalla ei ole paljoa yhteistä Kaunottaren ja Kulkurin kanssa, joten en oikein ymmärrä miksi animaattorit ovat tehneet hahmoista niin samankaltaisia. Scruffyn ja Butchin suhde on muutenkin omituinen. Ensinnäkin Scruffy on alle vuoden ikäinen pentu ja Butch selvästi jo varttuneempi uros, mikä aiheuttaa minussa hyvin ristiriitaisia tunteita kun toisaalta ikäerot ovat makoisia, toisaalta Scruffy tosiaan on pentu. Toiseksi Scruffy kertoo rakkaudestaan vasta elokuvan loppupuolella ja Butchin reaktio on mielestäni vähän vaivaantunut, mutta pari kuitenkin adoptoidaan samaan perheeseen ja aivan lopussa näytetään, että heillä on jo omia pentuja. Kyllä, koko pituudensa ajan elokuva on yrittänyt saarnata kulkukoirien asemasta ja lopussa kuitenkin pullautetaan ulos lisää sekarotuisia rakkeja. Pennut tietenkin näyttävät jommankumman vanhempansa identtisiltä kopioilta, eivät missään nimessä sekoituksilta.

Animointi elokuvassa on erittäin halvan näköistä. Etenkin toimintakohtaukset ontuvat pahasti, koirien lennellessä ties miten kumoten fysiikan lakeja. Kaikki hahmot ovat hyvin yksinkertaisen näköisiä ja usemmiten suorastaan rumia. Butchin ja Scruffyn lisäksi on elokuvaan napattu tutun näköinen skotlanninterrieri. Välillä hahmot liikkuvat kuin hidastetusti, välillä ne livahtavat salaman nopeasti jonnekin kalvon ulkopuolelle. Koirilta saattaa randomisti kadota turkin kuvioita.

En kuitenkaan pidä elokuvaa täysin paskana, sillä kaikista epäkohdista huolimatta nautin sen katsomisesta. Elokuvassa yksinkertaisesti tapahtuu niin paljon, etten ehtinyt pitkästyä. Animointi- ja juoniderppaukset olivat myös lähinnä hauskoja. Jos halajat huonosti animoitua Bambin ja Kaunottaren ja Kulkurin sekoitusta lievällä pedofiilivireellä, tässä elokuva sinulle.

TÄHDET: **