perjantai 26. syyskuuta 2014

Yhdessä kotiin


NIMI: Yhdessä kotiin (Issho ni Kaero)
VUOSI: 2009
TARINA/KUVITTAJA: Konomi Wagata

Tattista Sangatsu Mangalle, joka lahjoitti tämän kirjan arvostelua varten. Yhdessä kotiin on jälleen yksi yksiosainen nuorille teinitytöille suunnattu hömppämanga, joka sopinee kevyeksi lukemiseksi paremman puutteessa. Pokkari sisältää neljä lyhyttä romanttista tarinaa, joista ensimmäisen pääosassa on koira.

Ensimmäisessa tarinassa Sugaya -tyttö joutuu adoptoimaan puhuvan Ken -koiran itselleen, koska ei halua menettää kasvojaan koirista pitävän ihastuksensa edessä, Sugaya ei oikeasti pidä koirista yhtään, saati sitten puhuvasta sellaisesta. Voisiko koirasta kuitenkin olla hyötyä ihastuksen valloittamisessa?




Puhuva koira on hauska idea, mutta Suguyan ja Kenin jatkuva kinastelu ei pidemmän päälle jaksa hymyilyttää, etenkin kun heidän sukset menevät ristiin mitä lapsellisimmista syistä ja heidän sanailunsa eivät ole erityisemmän nokkelia. Suguya vaikuttaa olevan vain asennevammainen pikkulikka, jota kaikki tuntuu ärsyttävän. Silti häntä pitäisi ilmeisesti pitää hurmaavana, tai jotain? Tytön nolot hermohihittelyt ihastuksen perään eivät jaksa enää 23 vuotiasta mieltäni kiinnostaa. Poika on mukava, mutta varsin persoonaton, eikä tarinassa juuri perustella miksi Suguya on niin ihastunut häneen. En yksinkertaisesti oppinut välittämään kummastakaan ihmisestä, joten ei kiinnostanut päätyvätkö he yhtään vai eivät. (no tottakai päätyvät) Muistan kuinka tyhjänpäiväisiä omat ala-/yläasteen ihastukseni olivat, joten en osaa ottaa tätäkään romanssia vakavasti. Mutta ilmeisesti 10-13 vuotiaita tälläinen hömppä kiinnostaa, kun tämän tyylisiä pokkareita kuitenkin suolletaan kaupan hyllyille paljon. Mukana on onneksi muutama syvällisempi kohtaus liittyen Kenin menneisyyteen, mutta kokonaisuutena tarina jää hyvin kevytkenkäiseksi.

Kuvitus on mielestäni keskinkertaista. Tyyli on makuuni aivan liian yksinkertaistettua, mutta kyllähän Ken monesti on söpön näköinen. Mitään vaikuttavia ja omaperäisiä hahmoja pokkarista ei löydy. Toisin kuin monissa tytöille suunnatuissa mangoissa tässä ei joka nurkkaan ole onneksi tungettu kimalluksia ja kukkia sun muita pakollisia efektejä, joten lukukokemus on selkeä. Pokkari sopii kertaluettavaksi nuoremmille lukijoille, mutta en usko sen tarjoavan heillekään mitään uutta.

TÄHDET: **


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti