 |
| Kansi by Pat Duke. |
VUOSI: 1998 - (jatkuu?)
TARINA: Elin Winkler
KUVITTAJA: Scotty Arsenault
TOTF:ia on ilmestynyt vain kaksi numeroa vuosina 1998 ja 2000, eikä uusia lehtiä ilmeisesti enää tule. Lehtiä on oikeastaan kolme, koska sarjaa yritettiin saada käyntiin jo vuonna 1995, mutta sarjakuva vaihtoi kustantamoa ja piirtäjää, joten tarina aloitettiin vuonna 1998 tavallaan puhtaalta pöydältä. En ota tuota -95 vuoden yksinäistä numeroa lukuun tässä arvostelussa. Tarina on ilmeisesti jatkunut näitä kahta numeroa pidemmälle Furrlough -nimisessä sekametelisoppalehdessä, jossa ilmestyy useampi furrysarjakuva. Näitä on piirtänyt hyvin lahjakas Steve Gallacci. Omituisesti sarjaa ei ole julkaistu enää itsenäisinä lehtinä kahden numeron jälkeen, eikä ilmeisesti aiotakaan.
Tarina sijoittuu ylhäisten fennekkien (tai siis fehnnikkien) asuttamalle planeetalle, jossa on alkamassa sota. Miesten rooli on taistella keisarin nimeen, naisten taas kuuluu lähinnä pysyä keittiössä. Ylhäiseen taloon syntynyt poikatyttö Shayzeri ui vastavirtaan harjoittelemalla miekkailua, eikä halua naimisiin. Shayzerin armeijassa lentäjänä toimiva kaksoisveli Shayzorr palaa kotiinsa ensimmäisen komennuksensa jälkeen, ainoastaan murtaakseen kätensä ja jalkansa naisseikkailujen vuoksi. Veli ja sisko päättävät vaihtaa roolejaan. Shayzeri leikkauttaa hiuksensa ja lähtee armeijaan, sen sijaan vuodepotilas Shayzorr lähetetään nuorten naisten koulutuskeskukseen.
Fehnnikkien kulttuuri on outo sekoitus tunkkaisiin perinteisiin tarrautuvaa aavikkokulttuuria, joilla kuitenkin on käytössään erittäin edistynyttä teknologiaa avaruusmatkailuunkin. Tämä sekoitus kuitenkin toimii, vaikka kuulostaa hyvin ristiriitaiselta. Jo kahden lehden aikana lukija saa kulttuurista hyvän käsityksen, ilman, että tarinassa pidettäisiin taukoa taustoittamista varten. Fehnnikkien maailma on selvästi ajatuksella suunniteltu, joten on harmi ettei sarjaa ole ilmestynyt enempää.
Kuvitus on hyvin yksinkertaista, mutta ihan miellyttävän näköistä. Hahmot ovat yllättävän ilmeikkäitä, mutta valitettavasti heitä on monesti vaikea erottaa toisistaan.
Tarina itsessään on ihan hauska, mutta ei ehtinyt päästä kunnolla vauhtiin. Harmittaa kuinka lukeminen katkeaa juuri siihen kohtaan, missä Shayzeri ja Shayzorr ovat kunnolla vaihtaneet roolejaan ja olisi ollut kiinnostavaa lukea lisää heidän kohelluksistaan. Pitäisi ilmeisesti jatkaa lukemista Furrloughin puolella, mutta niitä lehtiä on monta sataa mikä jo hermostuttaa lompakkoani liikaa.
TÄHDET: ***1/2
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti