NIMI: The Call of The Wild
VUOSI: 2010
TARINA: Jack London / Lloyd S. Wagner
KUVITTAJA: Sachin Nagar
Ja jälleen yksi sarjakuvasovitus Jack Londonin tarinasta. Tällä kertaa mangasta hullaantunutta nuorisoa kosiskellaan ostamaan päivittyneellä piirrustustyylillä varustettua vanhaa klassikkoa. Sachin Nagar tosin on intialainen eikä japanilainen, mutta eihän se ole niin hirmuisen tarkkaa.
Jokaiselle tuttu tarina kertoo jälleen Buck -koirasta, joka myydään Klondikeen kultaryntäyksen aikaan vetokoiraksi. Etelän lämpöön tottunut koira karskiintuu vähitellen, saa toiset koirat kunnioittamaan itseään, myydään ihmiseltä toiselle ja viimein päätyy susien pariin villielukaksi.
Kuvitus on mielestäni varsin hienoa, tosin se johtuu paljolti värityksestä. Sarjakuva on täynnä hienosti väritettyjä sivuja, joista osassa on hyvinkin mielenkiintoisia värimaailmoja. Koirilla sen sijaan on monesti anatomiapieruja, jäykkiä asentoja ja etenkin kasvoilla näkyy vähän väliä mitä hölmömpiä nallekarhumaisia ilmeitä. Koirat saattavat välillä olla myös koomisen muhkeita. Jostain syystä jälleen on unohdettu, että Buckin pitäisi olla bernhardilaisen ja collien sekoitus. Takakannessa Buckia kutsutaan paimenkoiraksi, mutta itse sarjakuvassa koira näyttäisi olevan jonkinlainen malamuuttimainen vetokoira. Tämä yksityiskohta tuskin montaa lukijaa haittaa, mutta itseäni se aina ihmetyttää ja ärsyttää kun kyseessä on peräti päähenkilö. Ihmetystä herätti sarjakuvan kansi, joka on selvästi kiireessä kyhätty. Kannen Buck on ainakin otettu yhdestä sarjakuvan paneelista, miehestä en ole varma. Taustalla oleva suuri koiran pää on vain filtteroitu versio tästä valokuvasta, mikä tekee kannesta omituisen ja halvan näköisen.
Sarjakuvaa on vähän raskasta lukea, koska lyhyessä ajassa tapahtuu niin paljon ja sarjakuva nojaa liikaa kertojan varaan. Mukaan on mahdutettu paljon alkuperäisen kirjan pienempiäkin tapahtumia, joka on sekä plussa että miinus. Yksittäisistä koirista kertominen tuntuu turhalta, jos koiria ei esittelyn jälkeen enää juuri näy sarjakuvassa. Kertoja puhuu tauotta koko ajan tapahtumien päälle ja lopulta tuntuu kuin voisi yhtä hyvin lukea kirjaa. Olisi ollut lukijalle mukavempaa antaa pelkkien kuvien välillä kuljettavan tarinaa eteenpäin.
Mikäli ei vieläkään kyllästytä lukea Buckin ja Spitzin taisteluista, kannattaa tämä sarjakuva tsekata. Sarjakuva on erittäin hyvän näköinen ja yksi vahvimmista Jack Londonin kirjoihin perustuvista sarjakuvista, mitä olen tähän asti lukenut, kenties jopa paras.
TÄHDET: ***1/2
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti