sunnuntai 17. elokuuta 2014

Lycanthropy - Sons of Anubis


NIMI: Lycanthropy - Sons of Anubis
VUOSI: 2010
TARINA/KUVITTAJA: Mark & Benjamin Orrell

Jipii pitkästä aikaa ihmissusia. Lycanthropya on tähän mennessä ilmestynyt yksi numero, enkä tiedä ollenkaan aikovatko tekijät jatkaa sarjaa. Heti kannessa lukee kyllä numeron olevan yksi kolmesta. Tarina kertoo Alernon -ihmissudesta, joka on Anubiksen armeijan kenraali. Hänen tehtävänään on etsiä petturi Nebuchadnezzar, joka on riehunut ihmiskylillä.

Voi ei, mistä aloittaisin.... Lycanthropy vaikuttaisi olevan kahden sukulaisen (oletan veljesten) pieni rakkausprojekti. Eeppistä ihmissusitarinaa on kovalla innolla lähdetty tekemään, ongelma vain on ettei kumpikaan ole osannut piirtää. Tai kirjoittaa kiinnostavaa tarinaa, mutta keskitytään ensiksi tähän visuaaliseen ongelmaan.



Kaikki sarjakuvan hahmot ovat tehty joillakin 3D-malleilla. Voin vain toivoa, että nämä mallit ovat oikeasti tekijöidensä itse alusta asti tekemiä, eivätkä vain netistä ladattuja. Mallien käyttö on säästänyt tekijöiltään paljon vaivaa. Nyt he ovat voineet vain ottaa screenshotteja malleista vähän eri asennoissa, tosin tässäkin on sorruttu laiskuuteen ja aivan samat asennot ja ilmeet kierrätetään uudelleen ja uudelleen lyhyen sarjakuvan aikana. Päälle on ilmeisesti laitettu kuvankäsittelyohjelmalla epämääräinen filtteri, jolla kuvista on yritetty saada maalausmaisempia. Kökkö lopputulos näyttää Pleikkari ykkösen pelin välianimaatiolta.

Itse tarina on epämääräinen ja typerä. Jäi epäselväksi onko tapahtumapaikkana oma maailmamme, vai rinnakkaisulottuvuus. Ihmisiä tai mitään muita olentoja sarjakuvassa ei näy, sillä kertoja kuittaa Alernonin etsintäretket nopeasti näyttämättä mitään. Etsitty Nebuchadnezzar löytyykin jo sivulla 5 ja syy hänen etsintään paljastuu... kai? Nebu puolustautuu kertomalla Anubiksen sanoneen muodonmuuttajien olevan maailman valtiaita ja että hän on aina tehnyt kuten Anubis on käskenyt. Tällöin Alernon sanoo: "Anubis pyytää monia asioita, muttei aina halua meidän tekevän niitä. Hän testaa meidän uskollisuuttamme nähdäkseen tekisimmekö jotain meidän oikeita aatteita vastaan." LOL MITÄH? Minkälainen johtaja käskee jotain, muttei oikeasti halua käskyläisen tekevän asiaa? Joka tapauksessa Alernon pistää Nebuchadnezzarin kylmäksi, lähettäen hänet Manalaan. Manalassa kuitenkin Nebu paljastaa Anubikselle, että on tehnyt sopimuksen Ahemaitin kanssa (jota ei tietenkään näy sarjakuvassa), eikä peto suostu syömään Nebun sydäntä. Tämän ansiosta Nebu ei ilmeisesti kuolekaan lopullisesti, vaan Anubis lähettää Alernonin etsimään jotain kuolematonta lohikäärmeherraa. Tai jotain. En tiedä.


Tämä on laatua. Ai niin, mukana on myös päin persettä kirjoitettua sanoja.
Juoni on typerä, kuvitus ala-arvoista. Hahmojen puhetta on vaikeaa lukea, koska typoja on niin paljon ja lauseet voivat olla hankalasti muotoiltuja tai katketa kesken kaiken. Sarjakuvaa ei ilmeisesti ole tarkistettu ollenkaan ennen painoon lähettämistä. Ensimmäinen osa oli hyvin tylsä ja koostui vain kahden hahmon hetkellisestä kinastelusta metsässä, "juupas eipäs" tyyliin. Sitten sarjakuva loppuukin typerästi EEPPISELLÄ JUONENKÄÄNTEELLÄ kun pikkupahis kuolee, muttei aikuisten oikeasti kuolekaan ja nyt pitäisi etsiä joku aivan överi muinainen supersoturi. Valitettavasti tässä vaiheessa lukijaa tuskin enää kiinnostaa.

TÄHDET: *

2 kommenttia:

  1. Naurattaa etenkin tuo tokavika kuva, kun samaa ilmettä toistetaan ja flipataan vaan ympäri.... :DD Kirjotat ihanan rehellisesti nämä arvostelut ja sun ansiosta/arvosteluiden perusteella olen joitain koiraeläinsarjakuvia jo ostanutkin. Kiitos blogista tähän asti ja toivottavasti jaksat jatkaa samaa rataa vielä pitkään!

    VastaaPoista