lauantai 27. joulukuuta 2014

Weed (manga, Kaibutsu -osa)


NIMI: Weed (Ginga Densetsu Weed)
VUOSI: 2000
KUVITTAJA/TARINA: Yoshihiro Takahashi

Olen hitaasti alkanut lukea Weed -mangaa uudelleen alusta alkaen. Tämä arvostelu keskittyy pokkareissa 1-6 esiintyneeseen ensimmäiseen tarinaosuuteen, jossa päävihollinen on geenimuunneltu Kaibutsu. Kaibutsu -saagaa seuraa pitkä Hougen -saaga, jotka esiintyivät kumpikin animessa. Hougen esiintyy jo tämän saagan aikana, mutta lasken Hougen -saagan alkavan vasta Kaibutsun kuoleman jälkeen Kaibutsun ollessa tämän lyhyen jakson pääpahis. Hougeninkin jälkeen manga jatkuu vielä pitkästi (pokkareita ilmestyi 60), vaikka anime loppui Hougenin kukistumiseen. Tulen arvostelemaan sarjan kaikki saagat jahka kerkiän.

Weed on jatkoa äärimmäisen suositulle Hopeanuolelle (Ginga Nagareboshi Gin) ja sijoittuu noin kymmenen vuotta eteenpäin Hopeanuoli -mangan päättymisestä. Weed on legendaarisen Ginin poika, joka syntyy isänsä ollessa "työmatkalla". Weedin äiti sairastuu ja poika joutuu metsästämään ruokaa kummallekin. Juuri ennen Sakura -emon kuolemaa Weed kohtaa pelkurimaisen GB -nimisen koiran ja kuollessaan Sakura pyytää häntä viemään Weedin isänsä luo Ohuun. Ohu ei kuitenkaan enää ole koirien paratiisi, vaan siellä riehuu mysteerinen suuri koirahirviö, joka syö ihmisiäkin. Koko alue on kaaoksessa, Ohun armeija ilman johtajiaan käy sisällissotaa toisiaan vastaan, ihmiset kääntyvät villikoiria vastaan ja tietenkin mysteerinen hirviö on myös koirien kimpussa.




Suuri aikaharppaus on vähän outo ratkaisu, sillä sarjassa esiintyy paljon Hopeanuolesta tuttuja hahmoja, joiden pitäisi olevan kaiken järjen mukaan kuolleita tai täysin ikäloppuja. Ikäerot eivät myöskään stemmaa, joidenkin lähes saman ikäisten koirien pysyessä ikinuorina ja toisten harmaantuessa normaalisti. Takahashi ei ole ollut kovinkaan hyvä pitämään lukua miljoonista hahmoistaan, osan kadotessa täysin ilman mitään selitystä. Joka tapauksessa aikahyppäys tuo epäloogisuuksien ohella tarinaan myös kiinnostavia elementtejä. Ohun koirien paratiisi on ollut pystyssä vuosia ja siitä ja sen sotureista on tullut legendaarisia. Jopa lemmikit tietävät Ginin ja Ohun soturit. Ohun suistuminen täyteen kaaokseen ja anarkiaan onkin mielenkiintoista seurattavaa ja etenkin ihmisten osallistuminen koirajahtiin tuo mukaan hyvää realismia. Vaikka Ginga -sarjan pääosassa ovat aina olleet koirat, on silti mukava nähdä Daisuken esiintyvän edes vähän tarinassa aikuisena.

Rohkeina ja yllättävinä vetoina Takahashi näyttää Hidetoshin yrittävän ampua entisen villiintyneen John -koiransa ja itse Giniltä ammutaan lukijan silmien edessä aivot pellolle (tosin myöhemmin paljastuu, ettei kyseessä ollut oikea Gin). Valitettavasti saagan edetessä meno muuttuu lähinnä monsterijahdiksi ja taistelu geenimanipuloitua Kaibutsua vastaan on pitkä ja melko puuduttava. Muutenkin geenimanipuloinnin ainainen demonisointi aiheuttaa minussa raivoisaa silmien pyöritystä, mutta onneksi mangassa perustellaan edes jotenkin miksi Kaibutsu on luotu. Hirviö on suunniteltu elinsiirtoja varten, eikä vain "koska ihmiset ja etenkin tiedemiehet on HULLUJA JA LEIKKII JUMALAA!!1!"



Alussa Weed auttelee toisia koiria myös pikkupahisten kanssa. GB ja Sasuke ovat kumpikin ilkeän diktaattorin alaisia ja Weed tuo kummassakin koirassa esille heidän sisäisen rohkeutensa. Weed myös auttaa sairastunutta Lennyä etsimään pentunsa. Weed on mangassa selkeästi vähemmän ärsyttävä kuin animessa. Jos olisin päässyt lukemaan mangan ennen animea mielipiteeni hahmosta olisi selkeästi toisenlainen, mutta valitettavasti animen Weed raivostutti niin paljon, että versio tuntuu dominoivan mielikuvaani hahmosta. Mangassa Weed on jopa suloinen ja samaistuttava. Toki Weed on yhtä oikeudenmukainen (liiankin?) kuin animessa, mutta mangassa hahmo tuntuu vähemmän saarnaavalta ja ylitaitavalta.

Kuvitus on tässä saagassa varsin nättiä. Selkeää, yksityiskohtaista ja hieman tavallista Takahashia realistisempaa. Valitettavasti taso alenee sarjan edetessä, tosin tämä on vain oma mielipiteeni. Olen lukenut monen pitävän Takahashin nykyisestä tyylistä enemmän. Kaibutsu -saaga on ihan hyvä aloitus Weedille, joskin uskottavuuden rajoilla kulkevan geenimuunnellun hirviön heitto mukaan heti alussa on aika hölmöä ja tunnelma ei ole läheskään yhtä sähköinen kuin Hopeanuolessa.

TÄHDET: ***


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti