VUOSI: 2003
OHJAAJA: Geoff Dunbar
Olin hirveän innoissani löytäessäni tämän itselleni täysin tuntemattoman animaation, mutta innostus haihtui pian ja kesti kauan löytää motivaatio koko elokuvan katsomiseen. Elokuva perustuu saman nimiseen oopperaan ja koko elokuva tosiaan on yhtä tauotonta oopperaa. Kaikki hahmojen repliikit lausutaan laulun muodossa. Tämä ei varmastikaan ole kaikkien mieleen, enkä itse ole koskaan pitänyt varsinaisesta oopperasta. Musikaaleista kylläkin.
Päähenkilö on nuori naaraskettu Sharp Ears, jonka metsänvartija kaappaa itselleen. Kettu ei kuitenkaan koskaan kunnolla kesyynny, vaan haluaa takaisin vapauteen ja kapinallisena kannustaa pihan kanojakin nousemaan kukon yksinvaltaa vastaan. Kasvattuaan hiukan Sharp Ears karkaa vapauteen ja löytää elämänsä rakkauden.
Animointi elokuvassa on ristiriitaista, taustat ovat monesti hyvinkin hutiloiden tehdyn näköisiä, mutta hahmojen liikkeet on animoitu hyvin. Toisaalta tekijät ovat pitkin elokuvaa menneet sieltä missä aita on matalin ja samoja liikesarjoja käytetään monta kertaa uudestaan ja välillä liikkeitä hidastetaan jolloin liike on töksähtelevän näköistä. En myöskään pitänyt päähenkilön liian yksinkertaisesta ulkonäöstä, pelkkä kokopunainen kettu ei ole kiinnostavan näköinen. Etenkin, kun elokuvassa esiintyvät muut ketut näyttävät lähes samalta. Osalle on jopa rajattu häntään ja jalkoihin valkoisiksi tarkoitetut merkit, mutta jostain syystä niitä ei ole jaksettu sitten värittää valkoisiksi tai poistaa rajoja jälkikäteen. Tälläiset yksityiskohdat tuskin häiritsevät suurinta osaa yleisöstä, mutta animaatio- ja ylipäänsä taidefanina kiinnitän paljon huomiota turhiin pikkuvirheisiin.
Tarinan kuljetus on mielestäni heikkoa. Osa kohtauksista tuntuu aivan liikaa pitkitetyiltä, muutaman kohtauksen merkitystä kokonaisuudelle en ymmärtänyt ollenkaan. Elokuvan musiikki ei tee minuun vaikutusta, ensinnäkin koska ooppera on aina ollut lähinnä teennäistä nirppanokkien roskaa mielikuvissani ja ei ainakaan tässä yksinkertaisesti kuulostanut mitenkään ihmeelliseltä. Itse hahmojen lauluäänet jättävät paljon toivomisen varaa, vaikka mukana olleet laulajat ovat ilmeisesti olleet ooppera-ammattilaisia.
Elokuva on selkeästi aikuisille suunnattu lapsekkaasta piirrostyylistä huolimatta. Mukana oli minullekin viihdyttävää yhteiskuntakritiikin vihjausta ja erittäin yllättävä ja hauska kohtaus, jossa kettu häätää mäyrän pesästä kusemalla sen päälle. Ja kohtauksessa selvästi näytetään mistä se kusi tulee. Elokuvassa on myös kiroilua ja seksiviittauksia.
Erikoisuudestaan huolimatta en kiinnostunut elokuvasta ja sen läpikatsominen oli melkoista pakkopullaa.
TÄHDET: **
Haa, hauska yhteensattuma. Vilkaisin meinaan itse tätä samaa varmaan joku kuukausi takaperin, mutta en ikinä katsonut sitä loppuun... Alun perusteella tämä vaikutti paljon mielenkiintoisemmalta ja pidin päähenkilöstä ja erikoisesta piirtotyylistä, mutta sinun tavoin pidän musikaaleista, en oopperasta. Se on pidemmän päälle ihan älyttömän puuduttavaa.
VastaaPoistaOlisi toiminut paremmin lyhytelokuvana. Tätä oli erittäin puuduttavaa katsoa, vaikka eihän tämän nyt perseelleen tehty tai mitään ole.
PoistaMenin kurkkaamaan tämän, ihan mukavalta tuntui ja koin tämän lähinnä lyhyenä (onkohan kuin paljon pätkitty alkuperäisestä oopperasta?). Vähän ensin mietitytti kun lauluosuudet elokuvissa ja sarjoissa ovat mulle usein yhtä tuskaa, mutta kokonaan laulettu kyllä toimi. Itse en oopperaa ja musikaalia pahemmin erottele, oman mielikuvan mukaan toinen on se jossa sanoista saa paremmin selvää kuin toisessa :'D
VastaaPoistaLuen aina the cumming little vixen x(
VastaaPoista