Nara piertelee, osa 2 - Angst

Pahoittelen postauksien vähentymistä. Olen viime aikoina keskittynyt yritysasioihin, setvinyt masentavaa ihmissuhdedraamaa ja keskittynyt lähinnä ilahduttamaan itseäni piirtämisellä. En muista milloin olisin ollut viimeksi näin motivoitunut piirtämisen suhteen. Nyt pää pursuaa ideoita ja suunnittelen teoksia, jotka ennen olisin ohittanut täysin liian suuren vaivan vuoksi. En kuitenkaan halua laiminlyödä blogianikaan. Ehkä joitakin lukijoita kiinnostaa nämä piirtelyjututkin.

Tämän kuvan aloitin ilmeisesti marraskuun 10. tai 11. päivä ja sain valmiiksi 4. joulukuuta. Ottakaa huomioon, että pidin välillä usean päivän taukoja kuvasta ja piirsin jotain muuta. Otin onneksi paljon kuvia työn edistymisestä, vaikken suunnitellut etukäteen tekeväni blogipostausta aiheesta. Tämän vuoksi kuvien rajaukset vaihtelevat paljon.

Kuva alkoi vaatimattomasti, tyypillisenä angstiluonnoksena vihkooni. Tykkään hirveästi piirtää koirien lihaksia, vaikka ne eivät varmastikaan ole 100% korrekteja. Aloin myös katsella reffikuvia koirien luurangoista (tästä huolimatta anatomiassa on virheitä, otan omia vapauksia enkä halua seurata mallikuvaa orjallisesti) ja lopullinen kuva alkoi muodostua mieleeni. Halusin jotain samanaikaisesti karseaa ja kauniin surumielistä. Naran ilme on tässä kuvassa vielä todella hoopo, jotain hymyilyn ja ulvonnan väliltä. Luonnostelen yleensä sinisellä puuvärillä, jota harvoin siistin kokonaan/ollenkaan pois.

Vaihdoin ilmeen järkevämmäksi ja alan piirtää viivoja puhtaiksi,

Jaha sinne ilmestyi kuu. Tässä on jotain tyrkytettyä symbolismia kuinka kärsimyksestä syntyy uutta, öööh, elämää. Tai jotain.

Vaikka ääriviivat eivät ole vielä valmiita alan jo värittämään yksityskohtia. Miksi? Koska en jaksa keskittyä samaan asiaan kauan aikaa ja olen idiootti. Tässä vaiheessa yhä mietin mitä ihmettä teen taustalle ja mitä nuo Naran pään lähellä olevat luonnosviivat voisivat olla. Suunnitelmissa oli ketjuja, tähtirivistöjä, sädekehä.....

Tässä vaiheessa tuli pieni kriisi kun huomasin skannerin skannaavan siniset ääriviivat kamalan näköisesti kun muut osat on väritetty. Joudun tekemään päälle mustat ääriviivat uudestaan.

Huh, heti skannijälki parani! Hahmon väritykseen on muuten käytetty puuvärejä ja Copic -tusseja sekaisin, samalla tavalla kuin aikaisemmassakin postauksessa. Musta ääriviiva on Stabiloa. Päädyn tekemään pään lähettyville ketjua ikuisuussymbolin muotoon.

Skannasin kuvan jälleen ketjun valmistuttua, seuraavaksi vuorossa olisi se pelottava tausta. Jos tausta epäonnistuisi, minulla olisi silti tallessa tämä skanni, joka taustattomuudesta huolimatta on melko valmiin oloinen ja kehtaisin ladata sen netin gallerioihin häpeämättä.

Blogia varten vähän rajattu versio, kokonaisena ja isompana DeviantArtissa ja FurAffinityssä.

Lopullinen versio, en valitettavasti ottanut kuvia taustan edistymisestä. Tausta on pelkkää Copiccia, lukuun ottamatta geelikynällä tehtyjä tähtiä. Lisäsin valkoista geelikynää myös hahmoon, sekä viime hetken päähänpistona selkeästi erottuvaa verta punaisella tussilla. En tykkää ollenkaan tuosta kuun loistosta, mutta muuten kuva on mielestäni hyvin onnistunut ja näin sen eteen paljon vaivaa. Tämä oli ensimmäinen kerta jolloin olen yrittänyt värittää avaruutta ja harjoittelin vähän erillisille papereille ennen varsinaisen kuvan mahdollista pilaamista. Ja ei, ei todellakaan ole suositeltavaa värittää taustaa hahmon jälkeen. Useamman kerran korjasin hahmon väritystä sinisen värin livahtaessa hahmon päälle.

Avaruusharjoittelua.