The Fearless Four

NIMI: The Fearless Four (Die furchtlosen Vier)
VUOSI: 1997
OHJAAJA: Eberhard Junkersdorf, Jurgen Richter, Michael Coldewey

Tätä elokuvaa ei tietääkseni ole julkaistu Suomessa, korjatkaa jos olen väärässä. Elokuva perustuu löyhästi Grimmin veljesten tarinaan Bremenin soittoniekoista. Löyhästi siksi, koska elokuvassa aikakaudet on laitettu iloisesti sekaisin, jolloin osa tapahtumista näyttäisi sijoittuvan jonnekin väliin 1800-luvulle, kun taas välillä mukana on robotteja, hologrammeja ja moderneja musiikkivälineitä.

Päähenkilöinä toimii neljä musiikillisesti lahjakasta eläintä, jotka kaikki joutuvat kodittomiksi syystä tai toisesta. Buster -koira ei halua metsästää, vaan mieluummin lauleskelee muiden koirien jahdatessa kettuja. Fred -aasi ei enää jaksa kantaa kuormia ja isäntä on myymässä hänet makkaratehtaalle. Gwendolyn -kissan rikas emäntä on kuollut ja perilliset aikovat juonitella kissan pois päiviltä saadakseen koko perinnön (köh, Aristokatit, köh). Ja viimeisenä Tortellini -kukko saa lähtöpassit kanaltaan, joka häätää ukkonsa heittämällä häntä kananmunilla (eikö tämä ole lapsien murhaamista?). Eläimet lyöttäytyvät yhteen ja aikovat lähteä musiikkiuralle Pariisiin, tietämättään kuitenkin kävellen väärään suuntaan kohti Bremeniä.

Kuten aiheeseen sopii elokuva on musikaali ja elukat tuntuvat lauleskelevan aina 5-10 minuutin välein. Ensimmäinen laulu tiputetaan heti ensimmäisten viiden minuutin jälkeen ja kyseinen luritus tulee mielestäni odottamatta sopimattomaan kohtaan. Elokuva on saksalainen, mutta laulut on selvästi suunniteltu aluksi englanniksi. Katsoin elokuvan englanniksi ja pätkiä myös saksaksi, saksankielinen versio kuulostaa selkeästi tönkömmältä ja lauluihin on jäänyt outoja englanninkielisiä sanoja. Elokuvan laulut eivät tehneet oikeastaan minkäänlaista vaikutusta, osa niistä oli täysin tarpeettomia ja tylsiä, jopa suoraan sanoen huonoja. Kaikkia vaivasi tietynlainen tunkkaisuus. Yhden laulun (Powertool) rytmistä pidin, mutta itse sanoitukset ja laulu eivät innostaneet. Elokuvassa koko ajan jankutetaan katsojalle kuinka lahjakkaita suloääniä hahmot ovatkaan, mutta en itse tätä huomaa. Kummankin kielisessä versiossa laulu on peruskauraa.

Elokuvassa on selkeästi haettu Disney -elokuvien tunnelmaa ja tyyliä, mutta yritelmä ei siinä onnistu. Disney -elokuvissa lauluilla on aina ollut tärkeä osa tarinankuljetuksessa, mutta Disneyn laulut ovat pääosin oikeasti hyviä ja niitä ei ole tungettu joka väliin. Mukana on vähän väliä mukahassua huumoria, joka ei ainakaan itseäni naurattanut kertaakaan. Hahmojen välillä ei ole kunnollista kemiaa, katsojan pitää vain hyväksyä, että elukat muuttuvat sydänystäviksi heti ensitapaamisen jälkeen. Ainut hahmo, jolla tapahtuu jonkinlaista hahmonkehitystä on Buster -koira. Alussa hän inhoaa Gwendolyniä, koska kliseen mukaan koirat inhoavat kissoja. Kuitenkin lopussa hän yhtäkkiä laulaa rakkausserenadia kissalle. Välissä ei ole annettu mitään vinkkiä Busterin asenteen muuttumisesta kissoja kohtaan, eikä varsinkaan vihjausta rakastumisesta.

Apua....

Animaation tyyli muistuttaa aina hetkellisesti Disneyn tuotoksia, hahmot on suurimmaksi osaksi animoitu hyvin ja ilmeikkäästi, mutta kokonaisuuden pilaa täysin tarpeeton, rumalta näyttävä tietokoneanimaatio. Kenties pahin WTF-hetki on Powertool -laulun aikana, jolloin teurastamon auto tulee hakemaan aasia. Autosta astuu ulos kamalasti tietokoneella animoitu laulava robottikentauri. Siis miksi tälläistä randomia sontaa on laitettu Grimmin veljesten tarinasta kertovaan elokuvaan mukaan?

Olin melko pettynyt Fearless Fouriin. Elokuva näyttää erityisesti alussa varsin nätiltä, mutta sitä vaivaa liiallinen lapsellisuus, tylsät laulut, kamala tietokoneanimaatio ja loppua kohti yhä hölmömmäksi käyvä juoni. Ei ole ihmekään, ettei tätä elokuvaa juuri kukaan muista. Elokuvan ehkä parhain kohtaus oli juuri tuo ensimmäinen kuin tyhjästä pomppaava laulu, jonka voi katsoa erikseen täällä. Kokonaisuutena elokuva on heikko, mutta muutaman kohtauksen voi katsoa erikseen viihdyttävän animoinnin ansiosta.

TÄHDET: **1/2