Gingan huonot perhesuhteet ja lapsuudet

Ginga -sarjassa on päähenkilöiden perhesuhteiden ja lapsuuden kohdalla aina sama juttu; ne ovat traumaattisia ja kasvattavat päähenkilöä legendaariseen rooliinsa. Etenkin poissaolevat isät ja pentujen nokan eteen kuolevat vanhemmat ovat Gingan peruskauraa. Karhukoiria sarjassa on jo viisi sukupolvea Shirosta Orioniin ja jokaisella on enemmän tai vähemmän hankala lapsuus.

 

Traumaattiset lapsuudet ovat ihan hyvä keino karaistaa päähenkilö aikaisin, sekä tehdä hänestä kiinnostavampi. Mutta liika on liikaa ja Gingassa tämä elementti on mielestäni viety jo kliseen puolelle. Eikö sankaria voi tulla ennen tasapainoista elämää viettäneestä yksilöstä? Tässä artikkelissa käyn läpi tärkeimmiksi koettujen karhukoirasuvun jäsenten perhesuhteet ja lapsuudet.

Ensimmäinen karhukoirasuvun edustaja on Shiro, jonka vanhemmista tai lapsuudesta emme tiedä mitään. Poikansa Rikin kanssa hänen välinsä ovat melko etäiset ja hän oppii melko myöhään että Riki on hänen pentunsa. Mangassa ei juuri näytetä heidän yhteisiä hetkiään, enkä sen takia usko heidän väliensä koskaan tulleen läheisiksi.

Rikin äiti on hyvältä emolta vaikuttava Yamabuki, mutta Rikin sydän särkyy kun hänet erotetaan emostaan. Mammanpoika Riki karkaa omistajiltaan vähän väliä emonsa luo, matkalla välillä joutuen kahnauksiin villikoirien kanssa. Riki sentään pystyy näkemään äitiään säännöllisesti, joten siinä mielessä hänen suhteensa äitiinsä pysyy hyvänä. Isänsä Riki taas tuntee pitkän aikaa vain nimeltä ja kohdatessaan hänet ei edes kehtaa kertoa olevansa hänen poika. Kun Shirokin saa selville Rikin olevan hänen poika ei kahden suhde näytä juuri muuttuvan etäisen kunnioittavasta yhtään tuttavallisemmaksi. Sitten metsästysreissulla Akakabuto meneekin jo tappamaan Shiron Rikin silmien edessä.

Ennen Ginin syntymistä Riki oli ehtinyt saada ainakin yhden pentueen tuntemattoman nartun kanssa. Yksi Takedan koirista, nimeltään Aka, kerrotaan olevan Rikin pentu ja perineen häneltä pelottoman luonteen. Mangassa Akan iäksi ilmoitetaan neljä vuotta, joten voisin päätellä Rikin tunteneen pentunsa koko tuon ajan ja metsästäneen hänen kanssaan. Kuitenkin kun Aka kuolee ei Riki sure tai muistele häntä, eikä Akaa ole koskaan juuri noteerattu muutenkaan sarjassa vaikka hänessä virtasi legendaarisen Rikin veri.

Kuuluisimman karhukoiran, eli Ginin lapsuus oli erityisen rankka. Pennun syntymisestä oli kulunut vain vähän aikaa kun hän pääsi jo näkemään raa'an taistelun isänsä ja Akakabuton välillä, sekä kuinka isänsä Riki kuoli tippuessaan rotkoon. Tämän jälkeen Takeda valitsee Ginin ankaraan karhukoirakoulutukseensa, vaikka Gin on siihen vielä liian nuori. Heti ensi töikseen vaari hakkaa pennun henkihievereihin, sitten pakottaa sen syömään karhunlihaa vaikka pentu on vielä imeväisiässä. Koulutuksen aikana Gin pakostakin karskiintuu, eikä enää haikaile emonsa ja sisaruksiensa perään.

Lähtiessään villikoirien matkaan Gin haluaa vielä hyvästellä omistajansa Daisuken, joka nukkuu Ginin emon Fujin luona. Jälkeenpäin ajateltuna en ole varma aikoiko Gin edes hyvästellä emoaan ja sisaruksiaan, ellei emo olisi ollut Daisuken seurassa. Sisaruksiaan Gin ei hyvästele, vaikka he ovat hereillä samassa huoneessa. Puhuessaan äidilleen hän alkaa itkeä, mutta tämä voi johtua ikävästä Daisukea kohtaan tai ylipäänsä tilanteen aiheuttamista sekavista tunteista. Mangassa Fuji ei edes sano mitään Ginille tämän säntäessä matkaan. Matkallaan Gin ei muistele äitiään, vaan saa voimaa isänsä, Benin ja Daisuken muistosta. Tämän takia päättelen ettei Ginin välit olleet enää koulutuksen jälkeen läheiset emonsa ja sisarustensa kanssa.

Gin saa selville ettei Riki olekaan kuollut, mutta hän on menettänyt muistinsa ja hänestä on tullut etäinen ylipäällikkö. Gin lähtee keräämään sotilaita ympäri Japania, ajatuksen isästä jääden vainoamaan häntä taka-alalle. Vasta viimeisen taistelun yhteydessä Riki saa muistinsa takaisin ja puhuu Ginille poikanaan, mutta heille ei ehdi syntyä kunnollista isä-poikasuhdetta koska Riki kuolee taistelussa. Tämä onkin jo toinen kerta kun Gin näkee Rikin kuolevan, tällä kertaa lopullisesti. Isä pysyy hänelle loppuun asti mystisenä, ihailtavana ja etäisenä hahmona.

Weed syntyy Sakuralle sillä välin kun Gin on suorittamassa ylipäällikön tehtäviään jossain kaukana. Weedin emo sairastuu ja heikentyessään antaa vieraan koiran ottaa Weedin veljet mukaansa, mutta jostain syystä pitää Weedin itsellään. Sakura riutuu ilmeisen pitkän aikaa Weedin silmien edessä, pojan joutuessa toimia ruuan hankkijana. Lopulta Sakura kuolee Weedin todistaessa tapahtuman. Ennen kuolemaansa Sakura ehtii neuvoa G.B.:tä viemään Weed Ginin luo. Weed muistelee äitiään usein ja värillisissä kuvissa näytetään paljon heidän yhteisiä hetkiä. Weed oli siis hyvin läheinen äitinsä kanssa, mutta ei enää muista sisaruksiensa olemassaoloa. Pentu joutui itsenäistymään hyvin varhain äitinsä ollessa potilaana ja isän ties missä.

 

Weed on pitkän aikaa orpona etsiessään isäänsä, jota kaikki kehuvat ja ylistävät luoden varmasti Weedille ylimääräisiä paineita. Yhdessä välissä Weed jopa näkee kuinka hänen isänsä ammutaan, vaikka kyseessä olikin kaksoisolento. Weed kuitenkin ehtii jo surea isänsä menetystä ennen kuin saa tietää asioiden oikean laidan. Hougenin kaapatessa Ginin on isän kohtalo jatkuvasti epävarma. Loputtomien taisteluiden jälkeen Weed ja Gin viimein tapaavat. Rauhan palatessa Ohuun heidän välinsä vaikuttavat varsin lämpimiltä pitkästä erosta riippumatta.

Vasta osassa 30 Weedille syntyy ajatus josko hänellä olisi sisaruksia. Gin vain arvelee tämän olevan mahdollista, mutta ei vaikuta suuremmin kiinnostuneelta. Hän ei edes lähde mukaan etsintäretkelle.

Myöhemmin myös Weed saa oman puolison Koyukin. En ole mangaa lukenut niin pitkälle, mutta Gingapediasta luin kuinka pari tapaa toisensa ja se muistuttaa hyvin paljon kuinka Gin ja Sakura tapasivat toisensa. Mikäli Gingapedian tieto pitää paikkansa, niin itse asiassa isä ja poika ovat kumpikin pelastaneet valkoisen kishukotikoiran ihmisten ansasta ja sitten rakastuneet häneen. Koyuki on ihan saman näköinen kuin Sakura, ainakaan itse en huomaa mitään muuta eroa kuin pannan. Mielestäni tämä on häiritsevää ja tulee mieleen että Weedillä olisi paha oidipuskompleksi, mikä toisaalta on ymmärrettävää kun Weed menetti äitinsä niin nuorena. Kenties siksi hän tuntee vetoa juuri äitinsä näköiseen koiraan. Yksinkertaisempi vastaus taas on että ehkä Takahashi ei jaksa nähdä vaivaa narttuhahmojen suunnitteluun.

Weed ja Koyuki saavat peräti neljä pentua, joista kaikki ovat toistaiseksi hengissä. Pennut näyttävät aluksi elävän idyllissä sukulaistensa ympäröiminä, mutta sekin loppuu pian tulivuoren purkautuessa. Pennut joutuvat toisistaan erilleen ja joutuvat tulemaan toimeen ilman perhettään. Orionia en myöskään ole lukenut, mutta toki olen lukenut spoilereita. Vaikuttaa siltä ettei yksikään karhukoirasuvun jäsen tule saamaan turvallista lapsuutta ja normaaleita perhesuhteita. On oikeastaan ihme että hahmot ovat aikuisina niin "normaaleja" ja menestyviä. Niin hieno sarja kuin Ginga onkin on myönnettävä ettei Takahashi juuri osaa luoda kohtauksia jotka perustuvat vain hahmojen tunteille ja keskinäisille suhteille, vaan 90% ajasta kuluu taisteluihin. Tämä on sääli.